Ajattelin todella pitkään, että en ikinä hankkisi tatuointia. Mieli ja maku muuttuvat niin nopeasti, ikuinen jälki iholla voi helposti kaduttaa myöhemmin. Pidin ajatuksesta, että ihoni olisi kokonaan “puhdas”, en sotkisi sitä musteella. Sitäpaitsi, millaisen tatuoinnin edes ottaisin? Valinnanvaikeus olisi liian suuri.
Toisaalta, elämä jättää ihollemme jälkiä ja arpia muutenkin kokoajan. Menneisyyden valinnat, näkyivät ne iholla tai eivät, on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään. Vuodenvaihteessa aloin miettiä ensimmäistä kertaa tatuoinnin ottamista, en uskonut että se toteutuisi, mutta ajatus kutkutti kuitenkin. Sitten tutustuin Timiin (@timphoto), ihastuin hänen tekemiin kauniisiin stick & poke-tatuointeihin ja aloimme yhdessä suunnitella tatuointiani.
Ja siinä se nyt sitten on, pidän siitä älyttömästi. Yksinkertainen ja kaunis, aika pieni ja huomaamaton. Sitä ei oikeastaan edes näe, ellei kättä nosta ylös, ja pitkähihaisen paidan alle se jää helposti piiloon. Stick & Poke-tatuointi tehdään yhdellä neulalla eikä sen tekeminen satu juuri lainkaan, toisin kuin tatuointikoneella tehnyt tatskat. Jälki ei ole niin konemaisen tarkkaa, vaan ohutta ja hiukan elävää, juuri sellaista mistä itse pidän.
Miksi lehti? Lähtökohtana oli tietenkin ensisijaisesti se, että haluaisin iholleni visuaalisesti kauniin, tarpeeksi yksinkertaisen ja eleettömän kuvan ja tämä on sellainen, toki myös kasvi-ja kukkarakkauteni on tässä taustalla. Samalla lehti symboloi omaa kasvuani ja kehittymistä ihmisenä, tatuointi itsessään rohkeutta ja pelottomuutta. En ole enää se Viena, joka miettii kokoajan mitä muut hänestä ajattelevat tai että hyväksytäänkö häntä sellaisena kuin hän on.
Tatuoinnnista kiitos lahjakkaalle ystävälleni Timille, kuvista Artulle.
