Yearly Archives: 2017

Seitsemän asiaa, jotka aion kokea Elokuussa

inspiration, lifestyle

Mihin heinäkuu hävisi? Tuntui että se oli muutaman ihanan viikonlopun ja parin arkipäivän mittainen. Ja kyllä, huomaan itsekin että päivittelen ajan rientämistä ehkä vähän liiankin usein. Mutta vastahan kesä alkoi, onko se jo nyt ohi?

Tällä viikolla monet lähipiiristäni ovat palanneet sorvin ääreen ja kesän loppuminen toistuu monien lauseissa. Minulle elokuu on kuitenkin aina ollut yksi tärkeimmistä kesäkuukausista, siitäkin huolimatta, että parin viikon kuluttua alkaa minullakin normaali työrytmi. Elokuussa on yleensä lämpimämpää kuin kesäkuussa, silloin Helsinki on täynnä elämää ja ihmisiä, merivesi saattaa olla hyvinkin uimalämpöistä ja parhaimmillaan saamme lämpimiä, mutta pimeitä kesäiltoja, jotka ovat täällä niin kovin harvinaisia. Kesä ei ole vielä todellakaan ohi – vielä on paljon tehtävää ja koettavaa ennen syksyn alkua. Listasin seitsemän ihanaa juttua, jotka aion tehdä ja kokea ennen kuin kesä on ohi.


Puistojuhlat. Perinne, joka on pakko toteuttaa joka kesä. Tulevana viikonloppuna juhlitaan lähipiirissä synttäreitä, toivottavasti ulkosalla piknikin merkeissä. Jos sää eivät suosi, toteutetaan piknik myöhemmin vaikka pieniimuotoisemmin. Tärkeintä on mennä puistoon, tehdä kakku tai kaksi ja pyytää kasa ystäviä paikalle.

Flow. Aina kesän paras viikonloppu. Usein myös vähän surullisesti symboli kesän loppumiselle. Odotan herkullisia ruokaelämyksiä, tanssimista backyardilla, huikeita etkoja, artisteja jotka tekevät vaikutuksen ja ennenkaikkea sitä ihanaa ainutlaatuista festarifiilistä.

Ravuttomat rapujuhlat. Viimevuoden mökkiravuttomat olivat niin suuri succes, että päätimme samantien toteuttaa juhlaidean siitä lähtien joka vuosi. Suurin osa kaveriporukasta ei syö mereneläviä, mutta rapujuhlaperinteitä voi kunnioittaa vaikka ne itse ravut puuttuisivat. Viimeksi herkuteltiin tomaattikeitolla, mitä punaista ruokaa keksisi tälle vuodelle?

Helsingin juhlaviikot. Taiteiden yö, art goes kapakka ja muut. Itse osallistun joka vuosi vähintäänkin Kuorojen kierrokselle, jota suosittelen lämpimästi teillekin – satapäinen laulajajoukko tuomiokirkon portailla on vakuuttava kokemus.

Pyöräretki Käpylään. Miksi Käpylään? Siellä on ihana kesäkahvila Siili, joka on auki vielä 15.8 saakka. Lisäksi rakastan vanhoja puutaloja, alueen tunnelmaa ja siskonikin asuu sopivasti samoilla huudeilla.

Marjanpoiminta-tai sienestysretki. Haluaisin yhdistää tämän myös mökkireissuun, sillä tuntuu että olen ehtinyt viettää liian vähän aikaa mökillä tänä kesänä. Siihen on vaikuttanut varmaan se, etten omista autoa, ja sen lainaaminen joltakulta on aina hiukan työlästä.

Saunominen sompa-tai kulttuurisaunalla. Kumpaakaan en ole vielä kokenut, mutta haluan vielä tänä kesänä kokea. Kuka lähtee mukaan?

Mitä muuta? Miltä näyttää sinun elokuun the bucket list?

Estholmen, saarirakkauteni

kirjat, lifestyle, ystävät & perhe

Estholmen teki sen taas, antoi meille täydellisen saariviikonlopun. Vuosi sitten pääsin tutustumaan tuohon saareen ensimmäistä kertaa ja jo silloin päätimme, että saareen on päästävä uudestaan tänä kesänä. Estholmen sijaitsee Espoon suvisaaristossa, noin 40 minuutin auto+venematkan päässä Helsingin keskustasta. Paikka on oikea idyllisyyden paratiisi vanhoine suloisine mökkeineen ja venevajoineen – ja mikä parasta, kuka tahansa voi vuokrata joko koko saaren käyttöönsä tai vaihtoehtoisesti petipaikan itselleen jostain mökistä.




Lauantain iltapäiväaurinko vei meidät hetkeksi täydelliseen lomatunnelmaan – oli niin lämmin, että kylmään kesäsäähän tottuneen pessimistin olo oli suorastaan epätodellinen. Aurinko paistoi täyttä häkää, livekitaramusiikki soi ja pojilla oli uimahyppykisa. Itse keskityin turvallisesti vesimelonilla loikoiluun, mutta kävin kyllä myös nopeasti pulahtamassa kylmässä vedessä. Sauna oli päällä tuntikausia ja ei ollut kiire mihinkään, välillä joku toi päämökiltä lisää naposteltavaa ja juomaa. Yhdenkin tällaisen päivän voimalla jaksaa sitten ainakin 10 ankeaa talvipäivää.


Ikimuistoisena jäivät mieleen myös melonta peilityynessä meressä, vaaleanpunaisen taivaan alla ja nuotiolla lämmitetyt perunat ja maissi aamuneljältä, kun päätimme valvoa auringonnousuun saakka. Itse uuvuin kahden aikaan, mutta otin pienet välitirsat venevajassa ja minut herätettiin sopivasti auringon alkaessa sarastaa. Yöunet jäivät viikonlopulta vähän lyhyiksi, mutta en kadu mitään – kuten ystäväni Mikko sen oivasti totesi: “ihan älyttömän rankkaa tää rentoutuminen”. Viikonlopun jälkeen olin henkisesti levännyt, mutta fyysisesti aika poikki. Mutta nukkua ehtii kaupungissakin.



Kiitos kaikille mukanaolleille kimuistoisesta viikonlopusta – mennäänhän hyvin pian uudestaan?

Kuvat: minä ja Mustarttu

Taika 10 vuotta sitten ja nyt

koti ja sisustus, mökki, suomalainen design, yhteistyö,

Kaupallinen yhteistyö, Iittala & Asennemedia

Keksin viime viikolla, että mökin aurinkoiseen alkoviin saa ihanan päiväpedin. Kun ulkona paistaa aurinko mutta sää on muuten vilpoinen tai tuulinen, on tuo kulmaus paras paikka lekotteluun ja päiväkahvinautiskeluun. Kun alkovissa ei ole sänkyä,  day bediä varten tarvitaan patja, muhkea peitto, viltti ja pari tyynyä. Jonkinlainen laverisänky tai levitettävä vuodesysteemi on ollut hankintalistallani pitkään, mutta se oikea ei ole tullut vielä vastaan ja siksi tämä patjaversio saa kelvata toistaiseksi, onhan se nyt ihanan kodikaskin! Juuri sopiva taianomaiselle kahvihetkelle jätskin ja marjojen kera.


Siskon kanssa vietetyssä päiväkahvikattauksessa meillä oli pääosassa Iittalan Taika-sarja, joka täyttää juuri kymmenen vuotta. Taika on itse asiassa minulle hyvin läheinen astiasarja, muistan hyvin sen julkaisun ja välittömän ihastumisen satumaisiin ja värikkäisiin kuoseihin. Kymmenen vuotta sitten valmistauduin abivuoteeni ja kirjoituksiin, ja keväällä kun lakki näytti varmalta, oli ykköstoiveenani ylioppilaslahjaksi Taika-sarjan astiat. Muut ystäväni toivoivat valkoista teemaa ja kirkkaita kartio-laseja, minä halusin tummansinistä taikaa. Tuo lahja-astiasto kulkikin mukanani uskollisesti hyvin pitkään, kunnes jossain vaiheessa neutraalimman väriset ja kuosiset astiat alkoivat viedä enemmän tilaa kaapeissa ja Taika-kipot jäivät vähemmälle käytölle. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen Klaus Haapaniemen suunnittelemat satuhahmot näyttävät taas raikkailta ja suloisilta, ja on on helppo muistaa, miksi aikoinaan juuri näihin astioihin ihastuin niin paljon.


”Taika-sarja sai inspiraationsa vahvasta pohjoismaisesta estetiikasta, johon halusin lisätä hyppysellisen mystisyyttä ja leikkisyyttä”

Klaus Haapaniemi

Juuri tuo mystisyys ja fantasiatunnelma vetosivat minuun kymmenen vuotta ja vetoavat edelleen. Taika-sarjassa mielestäni upean kuosin jälkeen parasta ovat nuo tarpeeksi suuret mukit – ainakin itselläni aamukahvitarve on aina vähintään tuo 0,4 litraa. 10-vuotissynttäreiden kunniaksi mukeista on tehty juhlaversio, joka on mielestäni ihan älyttömän kaunis, kuviointi jatkuu mukin korvaan ja sisäpuolellekin saakka. Jossain vaiheessa huomaamattani valikoimaan on tullut myös kauniita Taika-kuosillisia tekstiilejä, tyynynpäälliset ovat pellavaa ja harmaa viltti merinovillaa – eli täydellinen myös vaikka shaalina käytettäväksi viileinä kesäiltoina.

Millainen suhde teillä on Taika-astiastoon? Se on yleensä jakanut mielipiteitä, osa rakastaa palavasti ja osa ei tykkää yhtään. Itselleni se on aina ollut ja tulee olemaan se ensimmäinen astiarakkauteni, ja ensirakkaudenhan muistaa aina. Ihastus voi haalentua ja muuttua jopa välinpitämättömyydeksi, mutta sitten se taas muistuttaa olemassaolostaan ja herättää vanhat tunteet henkiin.

10-vuotisjuhlan kunniaksi Taika-sarjan tuotteet Iittalan verkkokaupassa -20% 6.8. saakka (ei koske uutuuksia).