Monthly Archives: February 2019

No filter: ystävistä ja yllätyksistä


Ihanaa ystävänpäivää te kaikki, lukijat, ystävät ja tukijat!

No Filterin uusimmassa jaksossa ollaan myös ystävänpäivän tunnelmissa – minä ja Arttu emme innostu kaupallisesta, ällöromanttisesta valentine’s daysta, mutta ystävyydelle omistettu päivä on meidän molempien mielestä paikallaan.

Millainen olen ystävänä? Osaanko ottaa lähimmäseni huomioon ja laittaa omat tarpeet välillä sivuun vain toisen vuoksi? Milloin taas on hankala olla hyvä ystävä ja mitä voin itse vaatia ystäviltäni? Kuuntele uusin jakso! Sieltä selviää myös, miten Artun kanssa yllätimme toisemme studiossa.

No Filterin kaikki jaksot löydät täältä ja instagramiin pääset täältä. 

5 x vegaanista nopeaa arkiruokaa

5 x vegaanista nopeaa arkiruokaa.

Rakastan aina toisinaan tehdä kotikeittiössä erilaisia kokeiluja ja heittäytyä uusien makujen maailmaan, mutta kaikkein eniten kaipaan simppeleitä ja oikeasti nopeita vegaanisia arkiruokaideoita. Hektisen arjen keskellä ruuanlaitolle on harvoin niin paljon aikaa kuin toivoisin, ja hyvin usein olen siinä tilanteessa että pöytään pitäisi saada nopeasti jotain kahdelle nälkäiselle, mutta päässä pyörii tyhjää. Siksi tein ihan itseänikin varten tällaisen viiden arkiruuan listan, josta ei löydy oikeastaan mitään uutta tai mullistavaa, mutta joka toimii pelastajana ja muistilistana niinä päivinä, kun itsellä ei ole aikaa ajatella.

Lisävinkkejä nopeisiin ja maukkaisiin arkiruokaresepteihin otetaan myös ilolla vastaan!


Chili Sin Carne

Einesten tai puolivalmisteiden käyttöä ei tarvitse hävetä, varsinkaan kun ne tuunaa omannäköisekseen. Gogreenin mainio Chili sin carne on yksi niistä kuivaruuista, joita minulta löytyy aina kaapista. Itselleni yksi paketti käy riisin kanssa lounaasta sellaisenaan, mutta siitä saa myös illallisen kahdelle, kun annosta jatkaa omilla lisätäytteillään – tässä tuunaukseen omia ehdotuksiani.

  • n. 3dl riisiä
  • 1 sipuli
  • 1 tlk Gogreen Chili Sin Carnealisätäytteitä:
  • 1 tlk kidneypapuja
  • 1 sipuli
  • kirsikkatomaatteja
  • puolikas chili pilkottuna
  • (Pimientos de Padrón-paprikoita)

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Kuullota sipulia öljyssä pannulla. Lisää joukkoon Chili sin carne, kidneypavut, puolitetut kirsikkatomaatit ja chili. Pimientos de Padrónit sopivat myös tähän ihanasti, tällä kertaa niitä ei vain löytynyt kaupasta tähän annokseen.


Tortillat

Tämän helpommaksi ei illallisen valmistus mene. Nopeimmillaan ruoka on pöydässä 5 minuutissa, etenkin jos pilkkomiseen saa hiukan apukäsiä. Kaikki osaavat sitäpaitsi valmistaa tortilloita! Tässä omat suosikkitäytteeni:

  • paistettu nyhtökaura / härkis / kaurajauhis taco-mausteseoksella maustettuna
  • salsa bean mix (gogreen)
  • ananas
  • kirsikkatomaatit
  • iMat Fraiche (oatly)
  • salaatti
  • paprika
  • korianteri
  • chili


Linssikeitto

Vegaaniruokien klassikko, syystäkin. Rakastan linssikeittoja! Haaveilen että meillä Suomessa saisi pitkälle venähtäneiden öiden jälkeen ravintoloista linssikeittoa, kuten Istanbulissa. Kuka keksi, että baarireissujen jälkeen kannattaisi syödä roskaruokaa? Tämä Chocochilin resepti valmistuu tuossa tuokiossa ja lämmittää ihanasti kylmänä talvipäivänä.

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1/4 tl jauhettua korianteria
  • 1 rkl currytahnaa
  • 400g tomaattimurskaa
  • 5 dl vettä
  • 1,5 dl punaisia linssejä
  • 2 dl kookosmaitoa
  • suolaa ja pippuria

Pilkkoa sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä kattilan pohjalla, lisää joukkoon korianteri ja currytahna. Lisää vielä joukkoon tomaattimurska, vesi ja huuhdellut linssit.

Keitä, kunnes linssit ovat kypsiä. Siirrä kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon
Lisää keiton joukkoon kookosmaito ja mausta suolalla ja pippurilla. Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella, lämmitä sen jälkeen uudelleen ja tarjoile.


Avokadopasta

Klassinen avokadopasta onnistuu loistavasti myös vegaanisena! Meillä tätä kokataan melkein viikottain. Alkuperäisessä reseptissä on pecorinoa ja parmesania, mutta mielestäni pasta toimii loistavasti ilman juustoja. Itse lisään aina kirsikkatomaatteja ja usein ripottelen loppuvaiheessa annoksen päälle oluthiivahiutaleita pientä juustoisuutta tuomaan. Valmistan aina pastan suoraan kahdelle eri lautaselle.

  • 1 valkosipulinkynsi
  • ½-1 chili (meillä tykätään chilistä!)
  • 2 rkl limen mehua
  • 2 kypsää avokadoa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • loraus oliiviöljyä
  • kourallinen korianteria
  • n. 150g kirsikkatomaatteja
  • 400g spagettia
  • (oluthiivahiutaleita)

Laita pasta keittymään ohjeen mukaan, laita keittoveteen reilusti suolaa.

Kuori ja pilko valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Hienonna korianteri ja puolita kirsikkatomaatit. Viipaloi avokado kuoressaan ja lusikoi tarjoilukulhoon tai lautaselle. Sekoita kulhossa avokadoviipaleet, tomaatit, korianteri, valkosipuli, chili ja lorauta päälle oliiviöljy ja limen mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon keitetty spagetti ja hiukan pastan keitinvettä. Ripottele päälle oluthiivahiutaleita.


Maapähkinätofu  ja wokkivihannekset

Maapähkinätofu on yksi herkullisimmista asioista, mitä kotikeittiössä voi valmistaa. Tofua voi vetää vaikka salaatin kera, oma lempilisukkeeni on wokkivihannekset. Maapähkinävoisoosissa kieriteltyjen tofupalojen ja rapsakoiden wokkivihannesten yhdistelmä on vain niin taivaallista!

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa tätä suosikkireseptiäni niin, että käytin tofun tilalta uutta Yosan kaurapalaa. Kaurapala toimi tässä niin loistavasti, että taidan käyttää sitä jatkossakin! Kaurapalan rakenne on paistamisen jälkeen tofua rapsakampi, tofu saattaa nimittäin jäädä hiukan löllöksi, jos sitä ei valuta ennen paistamista.

Maapähkinävoikastike:

  • ½ dl maapähkinävoita
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • 1 rkl agave-siirappia (tai hunajaa)
  • puolikkaan limen mehu
  • ½ rkl soijakastiketta
  • ½ tl srirachaa
  • ½ tl suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Paista tofu tai kaurapalat rapsakoiksi pannulla ja pyörittele sen jälkeen ne maapähkinävoisoosissa. Tarjoile wokkivihannesten tai salaatin kanssa.

Muut vegaaniset reseptini löydät täältä. 

Hyvästit Ullanlinnalle


Muutin viime viikolla pois Ullanlinnan kodistani. Takanpäin on tunneittain pakkaamista, siivoamista, karsimista, kantamista ja roudaamista. Nyt väliaikainen kotini on poikaystäväni luona Töölössä: tänne toin vain kasvit ja ison matkalaukullisen vaatteita, loput omaisuudestani on ahdettuna neljän neliömetrin varastotilaan. Ennen muuttoa myin kyllä ison osan kalusteista facebookin nettikirppiksillä, varastoon muuttaminen pakotti konmarittamaan huolellisesti. Tuntuu hassulta ajatella, että nyt tuokin sohva ja nuokin hyllyt ovat jo toisten ihmisten kodeissa.

Viime keskiviikkona kävin siskoni kanssa siivoamassa asunnon uutta vuokralaista varten ja illan päätteksi roudasimme ratikalla kuskaten siivousvälineet ja pari kassillista tavaraa Töölöön. Torstaina kävin asunnolla viimeisen kerran, jätin avaimet pöydälle, suljin oven ja sanoin hyvästit vanhalle kodilleni.

Tämä asunto oli itselleni tärkeä. Muutin tänne reilu 2 vuotta sitten suoraan eron jälkeen – olin älyttömän mielissäni, kun löysin nopeasti näin ihanan asunnon haluamaltani sijainnilta. Muistan vieläkin muuttopäivän: kannoin parin korttelin takaa tavaroitani katua pitkin uuteen kotiin, vuokrasin pakun ja pyysin veljeni avuksi sängynkantoon. Tunsin oloni silloin niin vahvaksi ja ajattelin että tästä alkaa uusi, itsenäisen naisen elämä. Ja näin myös kävi: välillä tuntuu, että viimeisen kahden vuoden aikana olen kasvanut uudelleen aikuiseksi, tehnyt suurimman itsenäistymisprosessin sitten vanhempien luota poismuuttamisen jälkeen. Minusta on tullut se aikuinen nainen, joka ottaa itse vastuun omasta elämästään, päätöksistään ja tekemisistään.


Muuttaessani jätän myös ainakin toistaiseksi hyvästit myös Ullanlinnalle. Ehdin asua näillä huudeilla yhteensä 8 vuotta – juuri mikään muu elämässäni ei ole aikuisiällä ollut näin pysyvää. Ullanlinna pysyy tietenkin paikoillaan ja tulen käymään siellä vastakin, mutta todennäköisesti aika harvoin. On vaikeaa kuvitella, että enää en päivittäin kävele Milon kanssa Johanneksenpuistossa ja juttele tuttujen koiranomistajien kanssa. Enää en istu viikonloppuisin Sis.delin tai Succesin terassilla ja moikkaile ohikulkevia kavereita. Tulevaisuudessa istun kesäisin haaveilemassa jossain muualla kuin Eiranpuistossa tai Tähtitorninmäellä. Ullanlinna oli aina tuttu ja turvallinen, muttei koskaan kuitenkaan liian tylsä.

En epäile hetkeäkään, etteikö uuden kotini ympäristö voi muodostua ajan saatossa minulle myöskin hyvin tärkeäksi, mutta sama se ei tule koskaan olemaan, eikä tietysti tarvikaan. Kuka edes tietää, kauan asun seuraavassa kodissani, ehkä kahden vuoden päästä olen jo palaamassa takaisin vanhoille kulmille? Kävi niin tai näin, uskon muistelevani näit Ullanlinnan aikoja ja paikkoja vielä vanhana mummonakin.


Hyvästi siis, Ullanlinnan koti. Tulen ikävöimään isoista ikkunoista alati tulvivaa valoa ja näkymiä, jota kaikki vieraatkin aina ihailivat. Haikein mielin jään kaipaamaan myös harmaata lautalattiaa ja vastapäisten naapureiden puutetta (aina sai kekkuloida rauhassa kuin vähissä vaatteissa tahansa!). Tässä kodissa oli hyvä olla ja siitä on vähän surullista luopua, mutta samaan aikaan olen jo täysin valmis ottamaan uudet tuulet ja uuden kodin vastaan. Tämä ovi sulkeutuu, mutta pian uusi avautuu toisaalla, enkä malttaisi millään odottaa!