Monthly Archives: August 2019

Elokuun odotetuin viikonloppu: FLOW

Helsinki, kattaus, koti ja sisustus, suomalainen design, , , ,

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia


Flow-viikonloppu on ihan kohta täällä! Tuntuu, että kesä juuri alkoi, ja nyt kohta jo vietetään jäähyväisiä – perinteisesti itselleni Flow on ollut aina eräänlainen kesän loppu. Vaikka lämpimät säät ja hengailut ulkona jatkuisivat, niin joku kuitenkin muuttuu. Huolettomat kesäpäivät ovat takanapäin ja arki työkuvioineen on edessä. Flow’n viimeiseen festaripäivään sisältyy aina iso määrä haikeutta ja samaan aikaan kiitollisuutta menneestä, kaikesta ihanasta mitä on kuluneen kesän aikana saanut kokea.

Joka vuonna vakaa aikomukseni on ollut järjestää ihana Flow-etkobrunssi, mutta suunnittelmat ovat aina menneet mönkään, kun väsymys tai mukavuudenhalu ovat ohjanneetkin raflaan tai kaupan eineshyllylle. Tänä vuonna olen ottanut aikomukseni tosissaan: olen jo kutsunut vieraita sunnuntaille ja hankkinut jääkaappiin proseccoa ja croisanttipurkkeja. Uuden kotini sijainti on myös täydellinen Flow-etkoja ajatellen, sillä ensimmäistä kertaa asun myös oikeasti lähellä festarialuetta, kotini on kivenheiton päässä Suvilahdesta.


Brunssihaaveita lukuunottamatta lähden tänä kesänä Flow-tunnelmaan ilman suurempia odotuksia. En ole tsekannut säätiedotuksia, en suunnitellut asuja enkä kummemmin fiilistellyt etukäteen sinne tulevia artisteja. Ajattelin vain mennä paikalle ja ottaa vastaan kaiken mitä festari tuo mukanaan, ja nauttia kaikesta täysin rinnoin. Haluaisin toki nähdä mm. Tame Impalan, Seinabo Seyn ja Robynin, mutta jos joku keikka jääkin välistä sen vuoksi että olen backyardilla tanssimassa tai ruokakojulla herkuttelemassa, niin en jää harmittelemaan. Tällaisiin tapahtumiin liittää helposti liikaa paineita ja odotuksia, ja jos odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, jää viikonlopusta helposti vähän tylsä ja pettynyt olo. Siksi paras Flow-vinkkini on se, että unohda check-listat ja lähde liikkeelle avoimin mielin!


Yksi paikka josta minut kuitenkin varmasti Flow’ssa löytää, on Iittala Vintage Bar 
Tiivistämöllä. Iittala on kerännyt kokoon ison määrän vanhoja vintagelaseja, joista tarjoillaan nostalgisia klassikkodrinkkejä, kuten vodkaa,  vihreää päärynäteetä, seljankukkaa ja sitruunaa yhdistävä Ville Vallaton tai paahdetulla banaanilla ja inkiväärillä maustettu Ampiainen.

Vintagebaari liittyy Iittalan uuteen Iittala Vintage-palveluun. Nykyisin Iittala ottaa siis vastaan myymälöissään käytettyjä Iittalan ja Arabian astioita ja kierrättää ne eteenpäin uusiin koteihin. Astioista maksetaan hinnaston mukainen korvaus, jonka suuruus riippuu siitä, millaisessa kunnossa astia on ja haluaako korvauksen käteisenä vai lahjakorttina. Astiat hinnoitellaan yksinkertaisesti astiatyypin mukaan, joten vanhat ja arvokkaat harvinaisuudet kannattaa myydä edelleen kirpputorilla tai Tori.fi:ssä, mistä niistä voi saada korkeamman hinnan. Iittala Vintage tarjoaa upean mahdollisuuden kierrättää vanhat astiat, jotka ovat jääneet käyttämättä ja lahjakorttimahdollisuus auttaa hankkimaan uudet ja mielekkäämmät tilalle. Jatkossa Iittala-myymälöistä voi ostaa myös käytettyjä astioita, ihan mahtavaa! Tällaisen kierrätysideologian soisi leviävän laajalle.


Omalla Flow-brunssillani (jos se nyt toteutuu) tarjotaan tänä vuonna klassisia Bellineitä. Bellini yhdistää mehukkaat persikat ja raikkaan proseccon, ja mielestäni juoma on parhaimmillaan tarjoiltuna näistä laakeista Essence-lasimaljoista. Nopeimmillaan bellini voi syntyä valmiista persikkasoseesta, mutta tietenkin tuoreista persikoista itse väsätty sose on se paras.

Flow-brunssin Bellinit

2 persikkaa
1 rkl sitruunan mehua
ripaus sokeria
1 pullo proseccoa

Kuori persikat ja poista kivi ja kuoret. Soseuta hedelmäliha sileäksi soseeksi ja lisää joukkoon sitruunamehu ja sokeri. Jos haluat juomasta ihan sileän, voit siivilöidä soseen.

Kaada maljoihin n. 5 cl persikkasosetta ja 12 cl proseccoa. Halutessasi voit koristella drinkin pienellä persikankuoren siivulla tai rosmariinin oksalla.


Mitä sinä odotat eniten tämän vuoden Flow’lta?

Kuulumisia puutarhalta

mökki, puutarha, siirtolapuutarha, ,

Vuosi sitten tähän aikaan en meinannut pysyä housuissani, sillä odottelin parhaillaan jotain suurta: siirtolapuutarhamökin kaupantekopäivää. Palsta oli katsastettu jo heinäkuun alussa, mutta mökin myyjä, 87-vuotias rouva, halusi nauttia viimeisestä puutarhakesästään elokuun lopulle saakka. Hän taisi olla kaupantekopäivänä aika haikeissa tunnelmissa, sillä palsta oli ollut hänellä 42 vuotta, luopuminen oli tuskin helppoa. Hän oli hoitanut puutarhaa antaumuksella ja rakkaudella, vaikka iän karttuessa kaikki puutarhatyöt eivät sujunetkaan enää niin kevyesti. Tuo mummo on ihana esimerkki: hän oli löytänyt oman juttunsa ja toteutti itseään sen parissa niin pitkään kun pystyi. Olenkohan minäkin tällä palstalla kitkemässä vielä 40 vuoden päästä?


Mökillä on nyt sadonkorjuuaika. Marjoja, kesäkurpitsoja, perunaa ja yrttejä tulee yli omienkin tarpeiden. Palstalla vierailleet sisarukset ja ystävät ovat saaneet oman osansa puutarhan antimista – jakamalla itse kasvatetusta ruuasta syntynyt ilo monikertaistuu. Oma pakastelokeroni imee sisäänsä ehkä 3 marjarasiaa, joten säilömisen sijaan marjat ovat päätyneet aina suoraan käyttöön tai ystäville. Mutta tuoreina nämä ovatkin parhaillaan, jostain syvältä lapsuudesta vain kumpuaa ajatus siitä että kaikki pitäisi säilöä pahan päivän ja tulevan talven varalle.

Olen oppinut seuraavaa: kesäkurpitsat, perunat, sipulit, punajuuret ja salaatit kasvavat helposti, kuin itsestään. Herneet ja avomaankurkut eivät tänä kesänä minun palstalla menestyneet, toiset eivät lähteneet edes itämään ja toiset jäivät ehkä liian varjoisiin paikkoihin. Ensimmäinen oman maan tomaatti maistui ihanalta, mutta tomaattien kasvatuksessa tulee pakostakin mieleen, että onko se kaikki nähty vaiva muutaman tomaatin arvoista. Toisaalta, jos sitä vaivaa ei esikasvatuksineen ja kasteluineen näkisi, niin lopputulos tuskin maistuisi niin herkulliselta.

Tätä puutarhakesää odottaessani jännitin eniten, että mitä jos innostukseni palstan kanssa hiipuu jo alkumetreillä ja jossain vaiheessa puutarhanhoidosta tuleekin pakollinen paha ja kaikki pienessä pihassani kuolee ja kuihtuu. Huoli on ainakin tähän saakka ollut turha: toki usein laiskottaa ja ei jaksaisi lähteä pyörähtämään palstalla vain kastelun tai nurmikonleikkuun takia, mutta puutarhanhoidon kanssa on vähän sama juttu kuin urheiluharrastuksen: lähteminen on joskus hankalaa, mutta treenin jälkeen olo on niin mieletön, että siihen jää koukkuun. Puutarhassa on vaan se etu, että välillä voi oikeasti pyytää siskoa tai kaveria avuksi, jos itse ei ehdi tai pysty kasteluhommiin.

Oikeasti tämä on loppupeleissä aika helppoa puuhaa ja aikaa riippumatossa lekotteluun on jäänyt enemmän kuin tarpeeksi. Toki työtä täällä riittäisi vaikka loputtomiin, mutta olen oppinut jo ensimmäisenä kesänä hyväksymään keskeneräisyyden ja sen, että kaikki ei voi olla täydellistä – puutarhaprojekti on vuosien aikana hitaasti etenävä juttu, ei mikään yhden kesän projekti. Palsta ei juuri nyt näytä ihan yhtä upealta ja kukoistavalta kuin vuosi sitten edellisen omistajansa hoivissa, mutta ei sen tarvikaan. Se näyttää nyt enemmän minulta, vähän boheemimmalta ja rennolta.

Viime syksynä puutarhalla istuskeltiin vielä myöhään syyskuussakin, samaa toivoisin tältäkin vuodelta: ettei palstaa tarvisi laittaa talviteloille ennen lokakuuta. Pidetään peukkuja!