Yearly Archives: 2019

Kukaan ei pärjää yksin

Kaupallinen yhteistyö: Kulta Katriina ja Asennemedia

Olin viime viikolla vieraana Kahvihetkiä Vallilan Paahtimolla-podcastissa, jossa juttelimme Mikko Toiviaisen eli Kalenterikarjun kanssa yksinäisyydestä. Käy kuuntelemassa jakso täältä!


Olen onnellisessa asemassa: minulla on iso perhe, laaja ystäväpiiri ja paljon upeita ihmisiä elämässäni, enkä ole joutunut kokemaan juurikaan konkreettista yksinäisyyttä. Mutta vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä ja monia, joiden puoleen kääntyä hädän hetkellä, voi yksinäisyyden tunne iskeä joskus yllättävän vahvana sosiaalisillekin tyypeille. Minulle yksinäisyys tarkoittaa usein juurikin ulkopuolisuuden tunnetta ja sitä, kun tuntuu ettei kukaan ympärillä olevistani ymmärrä tai pysty auttamaan minua juuri minun omissa ongelmissani. Jostain syvällä on niin vahva yksin pärjäämisen tarve, ettei usein edes uskalla puhua läheisille siitä, miten paljon epävarmuutta kokeekaan. On helppo puhua siitä miten menee hyvin tai miten on kiirettä, mutta omia heikkouksia on jostain syystä aina vaikea näyttää – pitäisi aina näyttää ulospäin että yksinkin pärjää ihan loistavasti. Kun ystävät ja tutut ovat tämän syksyn aikana kyselleet miten voin, olen aina kokenut tarpeelliseksi vakuutella sitä, että työmäärästä huolimatta kaikki on tosi hyvin, kyllä tässä selvitään.

Joku aika sitten tulin kotiin perjantai-iltana rankan ja väsyttävän työpäivän päätteeksi. Koti oli sotkuinen, edessä ei ollut vapaailtaa vaan kasa tekemättömiä töitä ja deadlineja. Olin nukkunut koko viikon huonosti ja koko viikko oli ollut hyvin rankka niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajattelin ensin hoitavani siivouksen pois alta, jotta voisin aloittaa kirjoitustyöt hyvällä fiiliksellä siistissä kodissa, mutta tavaroita lattialta poimiessani sain yhtäkkiä vain henkisen hermoromahduksen. Väsytti, itketti ja tuntui että olen niin yksin kaikkien ongelmieni kanssa, kun voi vain ihminen olla. Sängyn pohjalta laitoin siskolleni viestiä, että mitä tehdä, jos ei vaan enään jaksa ja pian sisko soitti huolestuneena takaisin, ja kysyi miten menee. Jostain syystä aloitin puhelun rennosti vanhalla meiningillä “ei tässä mitään, ihan hyvin”, mutta sitten joku suojaus petti ja aloin itkien kertoa väsymyksestäni.

Sisko kuunteli rauhallisesti avautumistani ja ehdotti sitten, etten tekisi enää sinä iltana mitään, vaan keskittyisin lepoon ja nukkumiseen. Hän lupasi tulla seuraavana päivänä kylään auttamaan siivouksessa ja voisimme hoitaa muutkin työt yhdessä. Tuossa hetkessä pelkästään se, että joku tarjoutui auttamaan, tuntui älyttömän tärkeältä ja hyvältä! Pohdimme myöhemmin yhdessä, miksi meillä on niin usein niin vahva tarve pärjätä yksin, vaikka apua olisi helposti tarjolla – sitä tarvitsee ainoastaan vain pyytää. Itsekin autan kaikkia ystäviäni enemmän kuin mielelläni omien rajojeni puitteissa niin hyvin kun voin, miksi siis itse niin usein ajattelen, etten halua vaivata ketään minun murheillani? Me olemme täällä oikeastaan vain toisiamme varten.



Kulta Katriina haluaa myös taistella yksinäisyyttä vastaan ja kannustaa kutsumaan ystäviä kylään #kutsukaverikahville – haasteen merkeissä. Pimeästä ja synkästä talvesta ei kannata edes yrittää selvitä yksin, vaan kannattaa rohkeasti pyytää ystäviltä henkistä tukea tai ihan konkreettistakin apua, silloin kun sitä tarvitsee. Jo pelkästään ongelmista puhuminenkin auttaa solmutilanteissa ja ajatusten jakaminen ystävän kanssa saa mielen usein kirkastumaan. Siksi haastan teidät kaikki vielä tämän vuoden aikana kutsumaan ystävänne kahville – kotiin, kahvilaan tai vaikkapa kävelylle take away-kahvin kera. Torjutaan yhdessä yksinäisyyttä!

Varaslähtö joulukauteen

Kaupallinen yhteistyö: IKEA & Asennemedia

Kaiken marraskuun harmauden, kiireen ja hässäkän keskellä yksi asia lämmittää mieltä: lähestyvä joulu. Kun joulutuotteet saapuvat lokakuussa kauppoihin, yleensä saatan hymähdellä ääneen että “nytkö jo”, mutta tosiassa joku siellä sisällä läikähtää. Joulu saa aikaan lämpimiä tunteita, koska siihen liittyy niin paljon ihania mielikuvia ja asioita. Joulu tarkoittaa itselleni lepohetkeä rankan työsyksyn jälkeen (lue = hermolomaa), yhdessäoloa perheen kanssa ja toivottavasti myös henkeänsalpaavan kauniita hetkiä pohjoisen talvimaisemissa. Joulu on aina ollut itselleni rauhoittumisen ja läsnäolon aikaa, ja niitä jos jotain olen viime aikoina elämääni kaivannut.

Kutsuin viime viikolla Sinin ja Miren luokseni ottamaan pientä varaslähtöä joulukauteen: houkuttelin heidät paikalle riisipuurolla, pipareilla, glögillä ja kranssityöpajalla. Sateinen sunnuntai muuttui nopeasti tunnelmalliseksi jouluhetkeksi, kun glögit ja puurot laitettiin tulille, kynttilät palamaan ja joululaulut soimaan. Piparitalon rakentuessa mielen täytti sellainen tuttu, lämmin tunne: sieltä se loppuvuoden valoisin juhla taas pian tulee. Voin kertoa, että tällä joulutusmetodilla arkihuolet tosiaan hävisivät hetkeksi kokonaan, mihin siis kukaan tarvitsee meditointia, kun murheett unohtuvat joulutunnelmoinnillakin?



Ihanan iltapäivän oheistuotteena syntyi myös kauniita kransseja. Kuvan kranssi on tehty IKEA:n VINTERFEST-kranssikehikosta

Joulu ei kuitenkaan aina kaikille tarkoita pelkästään leppoisaa yhdessäoloa ja huolettomuutta. Paineet tarkasti siivotusta kodista, täydellisesti katetusta joulupöydästä ja kekseliäistä lahjoista tuovat helposti mukanaan pelkkää stressiä ja ahdistusta. Joulun perimmäinen tarkoitus on mielestäni kuitenkin päästää irti täydellisyyden tavoittelusta ja keskittyä enemmän aidosti merkityksellisiin asioihin, kuten läheisten kanssa vietettyyn aikaan. Tunnelmoida voi, vaikkei piparitaikinaa olisikaan tehty itse.

Piparkakuista puheenollen: en syö niitä kovin usein, mutta kun syön, niiden on ehdottomasti oltava sellaisia ohuen ohuita. Sellaisia kuten VINTERSAGA Ginger Thins-piparit ovat: rapeita ja oikeasti ohuita. ja  Piparit syödään tietenkin sinihomejuustotahnan ja hillon kera, joskus myös sellaisenaan. IKEA:n VINTERSAGA-sarjan jouluiset herkut ovat muutenkin ihanan vaivaton ratkaisu kaikille jouluihmisille – valmiit sahramipullat, suklaat ja toffeet tuovat joulun kiireen ja kaaoksenkin keskelle ilman suurempaa stressaamista. On ihanaa, kun piparitalon on joku toinen paistanut puolestasi ja saat itse keskittyä vain kokoamiseen ja koristeluun. Kerrottakoon myös tällaisena julkisena salaisuutena, että IKEA:n glögi on mielestäni parasta glögiä mitä kaupoista saa – olen jo monena vuotena hamstrannut sitä kotiini useita pulloja jo hyvissä ajoin ennen joulua.


Joko sinä olet aloittanut joulutunnelmoinnin?

#hedelmällisyysherätys

Kaupallinen yhteistyö: Merck & Asennemedia

Osallistuin muutama viikko sitten tilaisuuteen, jossa kerrottiin naisten hedelmällisyydestä ja sain haasteen kertoa seuraajilleni #hedelmällisyysherätyksestä. 


Tästä aiheesta on vähän hankala puhua. Ehkä siksi, että haluan kyllä tulla joskus äidiksi, mutta sen sanominen ääneen tuntuu vähän pelottavalta. Olen aina tiennyt että haluan joskus lapsia, mutta juuri nyt ajatus tuntuu aika kaukaiselta. En ole parisuhteessa, eikä sellainen ole tämänhetkisessä elämäntilanteessani edes päällimmäisenä mielessä. Tällä hetkellä elämän täyttävät työt, opiskelut ja haaveet jatko-opinnoista – perhehaaveet sen sijaan siintävät jossain kaukana tulevaisuudessa. Tosiasia on kuitenkin se, ettei tässä asiassa aikaa valitettavasti ole loputtomiin. Vaikka muuten en ole koskaan kärsinyt minkäänlaisesta ikäkriisistä, niin lasten saamisen kannalta ikä on aika kriittinen tekijä ja aiheuttaa kieltämättä välillä vähän ristiriitaisia tunteita: pitäisikö minun huolestua hedelmällisyydestäni?

Hedelmällisyydestä liikkuu erilaisia harhakäsityksiä, mutta lääketieteellinen tosiasia on, että hedelmällisyydellä on olemassa aikaikkuna. Vaikka muutoin sanonta “nelikymppinen on uusi kolmikymppinen” voikin pitää paikkansa, niin tässä asiassa ei ole niin. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan hedelmällisyys alkaa kuitenkin jo laskea 25 ikävuoden jälkeen ja raskaaksi tulo vaikeutuu selvästi 35 ikävuoden jälkeen. Jokaisen kolmekymppisen olisi siis hyvä tiedostaa, ettei aikaa ole loputtomasti. Hedelmällisyys on kuitenkin yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat muutkin tekijät kuin ikä, kuten elintavat (paino, tupakointi, alkoholi) ja krooniset sairaudet.

Hedelmällisyydestä on ihmisillä yllättävän paljon harhakäsityksiä. Väestöliiton kyselytutkimukseen vastanneista 20–50-vuotiaista miehistä 40 prosenttia ei joko osannut sanoa, missä iässä hedelmällisyys alkaa laskea, tai arvioi naisen hedelmällisyyden laskevan merkittävästi vasta neljänkympin jälkeen. Myös naisista joka viides arvioi, että hedelmällisyys alkaa laskea merkittävästi vasta 40-vuotiaana.

On kaikin tavoin hienoa, että nykymaailmassa naisella on mahdollisuus valita, haluaako ylipäätään tulla äidiksi. Kaikki eivät  halua hankkia lapsia nuorena, vaikka hedelmällisyyden kannalta se olisikin paras aika. Itse menin naimisiin nuorena ja tilanne olisi silloin ehkä ollut käytännön tasolla otollinen lapselle, mutta en kuitenkaan ollut henkisesti valmis äidiksi. Ei ole kenenkään etu, jos nuoria naisia syyllistetään syntyvyyden laskusta tai painostetaan synnytystalkoisiin, mutta surullista on sekin, jos tietämättömyyden takia kovin moni lykkää lapsen yrittämistä liian pitkälle. Tärkeintä on se, että ihan jokainen saa tehdä päätöksen omasta lisääntymisestään ihan itse, mutta tietäen kuitenkin faktat ja riskit.

Miten omaa hedelmällisyyttä voi sitten arvioida? Kuukautisten säännöllisyyttä kannattaa tarkkailla, sillä lyhyt kierto voi kertoa munasarjan vanhenemisesta. Omalta äidiltään kannattaa myös kysyä vaihdevuosien alkamisesta – jos äidin menopaussi on alkanut varhain, niin on mahdollista että silloin hedelmällinen aikaikkuna on tavanomaista pienempi. Lisäksi ammattilaiset voivat tehdä arvioita verestä mitattavilla hormoneilla tai gynekologisella ultraäänitutkimuksella. Omaa hedelmällisyyttään voi myös edesauttaa terveellisillä elämäntavoilla, sillä mm. ylipaino, tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja stressi vaikuttavat heikentävästi hedelmällisyyteen.

Olisi hienoa kuulla millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää – oletko tietoinen hedelmällisyyteen liittyvistä faktoista ja miten se on vaikuttanut ajatuksiisi lapsien hankkimisen suhteen?