Yearly Archives: 2020

Irtiotto arjesta: junalla viikonlopuksi pohjoiseen

Kaupallinen yhteistyö: VR & Asennemedia

Junalla Helsingistä Ouluun

Viime viikolla hyppäsimme Helsingin rautatieasemalta junaan ja lähdimme pyhäinpäivälomalle Ouluun, lapsuuden kotikaupunkiini. Olen matkustanut Helsinki-Oulu-väliä junalla satoja kertoja elämäni aikana, mutta aina junaan noustessani tunnen silti pienen kutkuttavan tunteen: tästä alkaa uusi seikkailu. Etenkin tällä hetkellä elämässä on menossa taas sellainen hektinen vaihe, että tällaiset pienetkin irtiotot ja viikonloppureissut tuntuvat äärimmäisen tärkeiltä.

Minusta on ihanaa, kun Ouluun pääsee Helsingistä junalla alle kuudessa tunnissa, suoraan keskustasta keskustaan! Hetkessä etelän lämmöstä pohjoisen talveen. Junamatkustaminen on mielestäni jo itsessään lomailua, kerrankin voi vaan keskittyä vain olemiseen ja itseensä. Käytin sekä meno-että paluumatkat lempipuuhieni parissa: ensiksi nukuin makeasti, sitten aloitin uuden jännittävän äänikirjan ja edistin keskeneräistä neuletyötäni. Välissä käytiin herkuttelemassa ravintolavaunussa. Vaikka itse otin rennosti, niin poikaystäväni käytti koko junamatkan tehokkaasti työntekoon ja ennen Ouluun saapumista oli valmistunut niin tärkeä apurahahakemus kuin pari koulutehtävääkin. Kätevää!

Junalla Helsingistä Ouluun
Junalla Helsingistä Ouluun
Junalla Helsingistä Ouluun
Junalla Helsingistä Ouluun

Kotimaan junamatkailu on näinä poikkeusaikoina myös turvallinen ja ekologinen tapa matkustaa. Junissa on huomioitu koronatilanne varsin hyvin: junissa on tällä hetkellä maskisuositus ja tavallista väljempää, ja jos haluaa olla erityisen varovainen, niin voi varata seurueelleen oman hytin. Ekstra-luokassa on myös maskipakko ja hintaan sisältyy maskin lisäksi myös aina tyhjä viereinen paikka. Ruuat on mahdollista tilata ravintolavaunusta myös tekstarilla helposti omalle paikalle. Lapsuudessani junamatkoilla meillä oli aina mukana eväät muovirasioissa, nykyisin arvostan hurjasti sitä, että junassa on mahdollista syödä lämmin ja ravitseva ateria paikan päällä. Annan lämpimän suositukseni sekä ravintolavaunun tomaatti-pestopastalle että korvapuustille!

Jos haluaa matkustaa väljästi, oma vinkkini on valita myös tyypillisesti hiukan hiljaisempi junavuoro: lähdimme viime torstaina Helsingistä Oulua kohden puoli seitsemän junalla, ja saimme olla lähes koko matkan kahdestaan yhdessä junavaunussa. Jos omat maskit ja käsidesit unohtuvat kotiin, niin niitä myydään myös junassa.

Junalla Helsingistä Ouluun
Junalla Helsingistä Ouluun
Junalla Helsingistä Ouluun

Kysyin instagramissa mikä ihmisten mielestä on parasta Oulussa. Oli hauska huomata, että monen kommenteissa nousi luonnonläheisyyden ja mielenkiintoisten paikkojen lisäksi myös ihmiset ja sydämellisen tunnelman. Itsellenikin Oulussa tärkeintä on juurikin rakkaat ihmiset, sukulaiset ja läheiset, jotka siellä asuvat. Mutta on oululaisuudessa jotain muutakin: se on sitä tiettyä rentoutta, välittömyyttä ja suorapuhheisuutta, niinku oululaisittain sanottais. Oulun murre tuo itselleni aina kotoisan ja jotenkin leppoisan olon. Oulussa on aina ihana käydä, joku sisällä läikähtää lämpimästi aina, kun astun junasta ulos Oulun rautatieasemalle ja käppäilen odottelemaan aseman eteen isän auton ilmestymistä.

Tällä matkalla pääsin sukuloinnin lisäksi tutustumaan Ouluun myös vähän erilaisesta näkökulmasta: yövyimme yhden yön hotellissa ja kiertelimme kaupungilla kuin turistit konsanaan. Huomasin kuvaavani paljon rakennuksia ja ihmettelin, miksi en nuoruudessa tajunnut, miten paljon Oulussa on kauniita taloja? Oulu on myös ihana kaupunki joulun alla, siellä on sellaista hyggeä ja talvista tunnelmaa, mitä en koskaan oikein Helsingistä löydä. Jo lokakuun alussa monessa ikkunassa ja pihassa on jo jouluvaloja, ihmiset osaavat luoda pohjoisessa valoa pimeänkin keskelle.

Jos menisin Ouluun ensimmäistä kertaa, minne menisin? Tässä muutama vinkki:

Cafe Rooster
Persikanvärisen puutalon sisältä löytyy lämminhenkinen kahvila-ravintola, joka tarjoaa aina hyvää kahvia ja rentoa ruokaa.
Pannukakkutalo. (https://pannukakkutalo.fi/ravintolat/oulu/)
Klassikkopaikka torinrannassa. Johannes harmitteli, kun tällä reissulla ei ehditty tänne, mutta ehkä jouluna taas? Pannukakkutalossa on myös hyvä valikoima vegaanisia pannareita eri täytteillä.

Puistokahvila Makia
Montakohan kertaa olen istunut täällä kahvilla junaa odotellessani? Makia löytyy 500 metrin päästä Oulun rautatieasemalta, Otto Karhin puistosta ja kehuja olen kuullut erityisen paljon sen brunsseista.

Puistola 
Ehkä Oulun kaunein rakennus ja ihana leipomo-kahvila, josta saa esimerkiksi klassisen avokadotoastin hapanjuurileipään.

Junalla Helsingistä Ouluun
Junalla Helsingistä Ouluun

Ainolan puisto
Lapsuusmuistoissa Ainolan puisto oli ihmeellinen paikka, jossa oli ihana leikkipaikka ja kasvihuone. Jos kesäisessä Oulussa etsii idyllistä paikkaa piknikille, on Ainola ehdottomasti place to be.

Pikisaari
Torinrannasta pääsee siltaa pitkin kävellen kuvankauniiseen puukaupunginosaan, Pikisaareen. Melkein jokaisella Oulun-reissulla käyn pienellä fiilistelykävelyllä täällä. Upea paikka myös talvella!

Nallikari
Upea hiekkaranta, melkein kuin ulkomailla olisi, etenkin kuumana kesäpäivänä! Talvellakin Nallikari on kaunis paikka ja sieltä löytyy myös monenlaista ohjelmaa tarjoava Nallikarin Talvikylä.

Kure
Ihana valikoima kotimaisia vaatteita ja asusteita eri brändeiltä, sijainti ihan rautatieaseman vieressä.

Junalla Helsingistä Ouluun

Jos tästä poikkeusvuodesta pitäisi nostaa esille jotain positiivista, niin se on mielestäni ehdottomasti kotimaanmatkailun arvostuksen kasvaminen! Minne sinä olet matkustanut viimeksi Suomessa ja miksi?

Uutta asuntoa etsimässä: uudiskohde vai vanha asunto?

Kaupallinen yhteistyö: Bonava & Asennemedia

Uutta asuntoa etsimässä: uudiskohde vai vanha asunto?

Ensinnäkin, pahoittelut hiukan harhaanjohtavasta otsikosta. Juuri nyt en ole etsimässä uutta asuntoa, ainakaan tosissani. Muuten vain olen viimeisen kuukauden ajan selannut päivittäin asuntoilmoituksia ja tutustunut pääkaupunkiseudun tarjontaan aika lailla perin pohjin – onhan se hyvä tietää missä mennään, vaikkei olisikaan ihan ostohousut jalassa..? Tai ehkä voin vain myöntää: pientä asuntokuumetta on ilmassa, ollut jo hetken aikaa.

Mutta hetkinen – vastahan ostin tämän nykyisen kotini ja remppasin sen omannäköisekseni, enkö nyt olekaan tähän tyytyväinen?

Olen kyllä. Kallion pikkukaksio on edelleen ihana ja mieluinen, mutta se on myös meille hiukan pieni. Remppasin tämän kodin aikoinaan itselleni, ja omaan käyttööni se olikin juuri sopiva. Kun poikaystäväni muutti ihan virallisesti tänne seurakseni loppukesästä, niin tiesimme molemmat jo siinä vaiheessa, että voi tulla vähän ahdasta. Etenkin näinä aikoina, kun teemme töitä ja treenaamme kotoa käsin aiempaakin enemmän, tuntuu kotimme neliöt hiukan liian vähäisiltä. Vaikka muutto ei ole vielä ajankohtainen, niin olen jo alkanut seurailla asuntomarkkinoita ja pohtimaan eri vaihtoehtoja. Viime viikolla asuntohaaveet ottivat ehkä yhden uuden askeleen eteenpäin, kun kävimme poikaystäväni kanssa tutustumassa Bonavan rakenteilla olevaan kohteeseen Espoon Tapiolassa – voisiko uudiskohde olla meidän seuraava yhteinen koti?

Bonava Steniuksenkumpu
Parasta uusissa taloissa: isot parvekkeet

Olen aina pitänyt vanhoista taloista ja aiemmin ihmettelin, kuka edes haluaa ostaa persoonattoman uuden asunnon vanhan sijaan. Etenkin 1900-luvun alussa rakennetut asunnot, joissa on korkeat huoneet ja syvät ikkunalaudat, ovat aina olleet heikko kohtani. Nyt asun 60-luvun talossa, jossa on myöskin oma tunnelmansa. Vanhoissa taloissa on sellaista ajan kerrostumaa ja fiilistä, mitä uusista asunnoista ei löydy.

Tästä huolimatta olen viime aikoina kuitenkin yhä useammin löytänyt itseni fiilistelemästä myös uudiskohteita. Asuntoilmoituksia selatessa nimittäin tulee vastaan paljon niitä vanhoja asuntoja, joista löytyy kyllä se ihana tunnelma, mutta joista paljastuu lähemmällä tarkastelulla monia muita puutteita: kylppäri saattaa olla järjettömän pieni tai vaatii täydellistä remonttia. Neliöitä on ehkä 10 enemmän kuin nykyisessä kodissa, mutta lisäneliöt häviävät erilliseen eteiseen ja pitkään käytävään, jota ei voi käyttää mitenkään hyödyksi. Joskus kun löytää upean ja ihanasti remontoidun kodin, niin sitten taloyhtiöön on tietenkin tulossa parin vuoden sisään linjasaneeraus tai julkisivuremppa. Sellaisia vanhoja asuntoja, joissa on ns. kaikki kunnossa, on todella harvoin tarjolla.

Uudiskohteessa houkuttelee sen helppous ja vaivattomuus. Uuden kodin ostajan ei tarvitse varautua yllättäviin kustannuksiin tai taloyhtiöiden remontteihin ja asuntojen pohjat on suunniteltu nykystandardien mukaisesti ja järkevästi ilman hukkaneliöitä. Jos uuden kodin hankkii jo rakentamisen alkuvaiheessa, voi päästä vaikuttamaan myös asunnon sisustusratkaisuihin. Neliöhinnaltaan uudiskohde voi olla vanhaa asuntoa kalliimpi, mutta koska neliöt on järkevästi suunniteltu ja asunnot ovat energiatehokkaita, on asuminen uudessa talossa kuitenkin usein vanhaa edullisempaa. Ja vaikka vanhassa talossa ehkä olisi enemmän sitä tunnelmaa, niin uudiskohteestakin saa laitettua persoonallisen sisustamalla ja vaikka seiniä maalaamalla ja tapetoimalla.

Bonava
uudiskohde vai vanha asunto?

Bonavan kutsumana pääsimme kurkistamaan Espoon Steniuksenkummun yhteen valmiiseen esittelyasuntoon ja rakenteilla oleviin saunatiloihin. Vierailulla tuli sellainen samanlainen jännitys ja kutkuttava fiilis, mitä koin viimeksi pari vuotta sitten, kun etsin tätä nykyistä asuntoani: täällä me vain ollaan muina miehinä asuntonäytöllä! Steniuksenkummun esittelyasunto oli kyllä juuri sellainen uudiskohde mihin oli helppo ihastua: kauniit materiaalivalinnat, tyylikkäät kiiintokalusteet, isot lattiaan saakka ulottuvat ikkunat, selkeä pohjaratkaisu, ja tilava lasitettu parveke. 

(Siinäpä yksi asia, mistä todella pidän uudiskohteissa: niissä on usein parveke! Vanhoissa taloissa ei ole juuri koskaan parvekkeita, ja jos on, ne eivät ole kovin käytännöllisiä.)

Bonavan periaatteisiin kuuluu se, että he eivät pelkästään rakenna uusia koteja, vaan myös uusia naapurustoja: uudistalojen yhteiskäyttötilojen mukavuuteen ja viihtyisyyteen panostetaan. Tapiolan Steniuksenkummustakin löytyi upeat yhteistilat: ylimmästä kerroksesta löytyy upeat saunat ja kerhotila ihanan parvekkeen ja kauniiden näkymien kera. Löytyypä kohteesta myös palanen sitä vanhaa tunnelmaa 100-vuotiaan hirsimökin muodossa, joka kunnostetaan kohteen etupihalle taloyhtiön asukkaiden yhteiskäyttöön – ihanaa, kun uutta rakennettaessa otetaan huomioon myös alueen historia! Bonavan kotikortteleista voi löytyä myös kohteesta riippuen esimerkiksi viljelyspalstoja, pihasauna, kattoterassi, vierashuone tai kuntoilutiloja. Ihan uuden tason yhteisöllistä asumista!

Bonava Steniuksenkumpuuudiskohde vai vanha asunto?

Vaikka meidän asunnonvaihto on ajankohtaista ehkä vasta vuoden päästä, niin tämä vierailu herätti eloon ihan uudella tapaa kipinän seuraavan kodin etsimisen suhteen. Olen katsellut Bonavalta mm. Pasilaan rakennettavia Postipuiston koteja vähän sillä silmällä ja fiilistellyt vaihtoehtoja kauempaakin. Toisaalta uudiskohteen kanssa kannattaakin toimia etupainotteisesti jo hyvissä ajoin: kun asunnon varaa jo ennakkomarkkinointivaiheessa, pääsee vaikuttamaan materiaalivalintoihin ja asunnon valmistumista odotellessa voi järjestää vanhan asunnon myynnin ja muut asiat rauhassa kuntoon.

Olisi kiva kuulla millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on uuden kodin hankkimisesta? Ja kumpaan leiriin kuulut: vanha vai uusi, ja miksi?

Syksyn sävyjä

Kiinnostukseni tyyliasioita kohtaan vaihtelee kausittain. Välillä en jaksa juurikaan miettiä asujani ja pukeudun pitkälti samoihin vaatteisiin päivittäin, mutta tänä syksynä olen ollut varsin kokeilunhaluinen, mitä pukeutumisasioihin tulee. Olen yhdistellyt vaatteissa aiempaa rohkeammin eri värejä ja malleja ja tehnyt löytöjä omasta vaatekaapistani. Yksi syy inspiraatioon on ollut Sugarin 30 päivän asuhaaste (joka jäi minulla tosin vähän kesken), joka on innostanut yhdistelemään vanhoja vaatteita uusilla tavoilla. Toinen syy on ollut varmaan se, että kun kotona vietetyn kevään ja pitkän kesäloman jälkeen on päässyt taas viettämään aikaa enemmän ihmisten ilmoilla, niin on ollut kiva vähän panostaa asuihinkin. Collegehousut ovat ihanat, mutta eivät kovin inspiroivat.

Sydäntäni lähellä ovat aina olleet kaikki maanläheiset värit ja ruskan eri sävyt ja tähän aikaan vuodesta se oikein korostuu. Ikisuosikkini metsänvihreä on saanut tänä syksynä rinnalleen aiempaakin enemmän okran ja ruskean eri sävyjä – monena päivänä onkin tuntunut siltä, että olen pukeutunut ruskaksi. Syksyn lempivaatteeksi on muodostunut Kaikon* (tuote saatu) toffeenvärinen hame, joka tuntuu juuri nyt sopivan yhteen kaikkien yläosien kanssa. Toinen suosikkini juuri nyt on Marimekon unikkokuosinen silkkipaita, jonka ostin jo keväällä, mutta joka jäi kesällä yllättäen aika vähälle käytölle. Aloin tuntea oloni minuksi paita päällä vasta sitten kun aloin yhdistää sitä vaaleiden sävyjen sijaan syksyisempiin, tummempiin väreihin: okraan, viininpunaiseen, konjakinruskeaan, tummanvihreään.. Jännittävää, miten yhden vaatekappaleen luonne muuttuu eri tavoin yhdisteltynä!


Syksy on edennyt älytöntä vauhtia: pari viikkoa sitten oli vielä ihan ok kävellä ulkona nilkat paljaina vilkkuen, mutta nyt on aika myöntää, että kesä meni jo, eikä tule takaisin ennen ensi vuotta. On siis aika pakata kesähepeneet varastoon ja hakea villatakit tilalle, kun ensilumenkin mahdollisuutta on säätiedotuksissa väläytelty. Onneksi en ole sukkahousuvihaaja, muuten saisin jättää hyvästit hameille ja mekoille. Mutta puen mielelläni lisää kerroksia ja kääriydyn villaan – onhan syksy lempivuodenaikani, mitä pukeutumiseen tulee.

Mikä näistä syysasuista on sinun suosikkisi?