Yhteistyössä Asennemedia & Urtekram
Otin vuosi sitten vastaan vegaanihaasteen ja innostuin kokeilemaan kokonaan kasvipohjaista ruokavaliota. Ennen tätä olin puhtaasti sekasyöjä, eli ruokavaliossani ei ollut mitään rajoituksia ja ennakkokäsitykseni vegaanisesta ruokavaliosta olivat vahvoja. Syitä siihen, miksi yhtäkkiä tein täyskäännöksen ja muutin ruokatottumukseni kokonaan, on useita, mutta tärkeimpänä syynä itselleni oli ympäristö – karjatalouden ja eläinteollisuuden päästöt ja ympäristövaikutukset ovat valtavat ja täysin kestämättömällä pohjalla. Vegaanisuus oli tuolloin myös lähipiirissäni pinnalla, ja osasyy vegaanihaasteeseen tarttumiselle oli kiinnostus ja kokeilunhalu. Itselleni kävikin niin, että kokeilusta ja haasteesta tulikin innostuksen pysyvä elämäntapa – kasvipohjainen ruokavalio on ollut arkipäivääni nyt jo vuoden ajan.
Miltä tuntuu nyt, vuoden jälkeen? Onko vegaanius ollut hankalaa, onko lipsumisia tapahtunut? Miten lähipiiri suhtautuu ruokavalioosi?
Vuoden kokeilun jälkeen kasvipohjainen ruokavalio tuntuu edelleen hyvältä ja oikealta tieltä. Viime vuoden aikana vegaanisesta ruuasta tuli jättihitti, valikoima kaupoissa ja ravintoloissa on niin hyvä, että ei-eläinperäisen ruokavalion toteuttaminen on helppoa lähes kaikille. Myös asenneilmapiiri on muuttunut hyvään suuntaan: moni sekasyöjä kokeilee ennakkoluulottomasti myös vegaanisia ruokia, useat vähentävät lihansyöntiä radikaalisti ja vaihtavat lehmänmaidon kasvipohjaiseen. En kutsu itseäni mielelläni vegaaniksi, sillä en ole sitä täysin – käytän edelleen nahkalaukkuja, nahkakenkiä ja esimerkiksi villaa ja silkkiä. Myöskään ruokavalion suhteen en ole kovin tiukkapipoinen: suhtaudun neutraalisti mm. hunajaan ja karmiiniin, ja matkoilla ja kyläillessä saatan toisinaan syödä maitotuotteita tai kananmunaa sisältäviä ruokia. Ruokavalioni on nykyisin ehkä 85 % vegaaninen ja 15 % lakto-ovo-vegetaarinen, ja se tuntuu sopivan minulle hyvin.
Vegaanihaaste toi itselleni mukanaan täysin uudenlaisen innostuksen ruuanlaittoon, ja kokkailen mielelläni entisistä lempiannoksistani kasvipohjaisia versioita. Urtekramin kampanjassa on nyt Tammikuussa teemana vegaaniset tuotteet – tiesitkö, että Urtekramin tuotteista 80% on vegaanisia? Sain kampanjaan liittyen testiin ihania sandwich spread-levitteitä ja luomusoijapaloja. Soijapaloista innostuin kehittelemään vegaanisen version yhteen sekaaniaikojeni lempiresepteistä – pollo limonelloon eli sitruuna-kanapastaan. Kana korvataan tässä Urtekramin proteiinipitoisilla soijapaloilla, 100g soijapaloja vastaa proteiinipitoisuudeltaan 220g raakaa kananlihaa.
Soijalla on mielestäni täysin aiheettomasti huono maine: usein soijaa haukutaan epäekologiseksi, epäterveelliseksi ja epäilyttäväksi muutenkin. Uusimmassa Trendissäkin ravintoterapeutti neuvoo välttämään soijaa. Tutkimukset kuitenkin näyttävät, että soijan terveysvaikutukset ovat suuret, eikä kohtuullisesti käytettynä siitä ole kenellekään mitään vaaraa – hyvä ja täysin kiihkoton artikkeli lähteineen aiheesta löytyy täältä. Soijan mainetta likaavat lisäksi mm. tehoviljelyn aiheuttama maaperän köyhtyminen, geenimanipulaatio ja tuotantoon liittyvät ympäristöongelmat. On hyvä kuitenkin muistaa, että kaikki nämä ongelmat liittyvät eläintuotantoon ja karjatalouteen, valtaosa maailman soijasta tuotetaan eläinten ravinnoksi. Vain hyvin pieni murto-osa maailmalla viljellystä soijasta päätyy vegaanin lautaselle. Karjalle syötetään myös surutta geenimanipuloitua soijaa, mutta ihminen voi valita soijansa tarkemmin – esimerkiksi Urtekramin soijatuotteet ovat puhdasta luomua ja täysin gmo-vapaita.
Vegaanin “Pollo limonello” eli sitruunainen soijapasta (4 hengelle)
200g Urtekram soijapaloja
50 g sinistä keijua (tai muuta vegaanista margariinia / loraus oliiviöljyä)
1 sipuli
ripaus cayennepippuria
2 dl kaurakermaa
1 rkl kasvisfondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua inkivääriä
2-3 rkl sitruunan mehua
2 rkl agavesiirappia
2 dl kaurafraichea
suolaa ja mustapippuria
noin 200 g spagettia (esim. Urtekram gluteeniton spagetti)
tuoreita yrttejä, esim. persiljaa tai korianteria
halutessasi vegaanista parmesania tai oluthiivahiutaleita
1. Keitä soijapalat pakkauksen ohjeen mukaan runsaassa kasvisliemessä. Kaada palat lävikköön ja painele niistä ylimääräinen neste pois.
2. Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista soijasuikaleita pannulla keijussa, lisää sipuli, valkosipuli ja cayennepippuri ja kuullota. Lisää kaurakerma ja kasvisfondi, ja anna kiehua hetki. Laita spagettivesi kiehumaan, muista maustaa keitinvesi suolalla.
3. Lisää kastikkeeseen kurkuma, inkivääri, sitruunamehu ja siirappi ja jatka kypsennystä matalalla lämmöllä, kunnes pasta on valmis. Sekoita mukaan kaurafraiche, mausta suolalla ja nostele pasta kastikkeen joukkoon varovaisesti.
4. Raasta pastan päälle halutessasi vegaanista parmesania tai ripottele joukkoon oluthiivahiutaleita, jotka tuovat juustoista makua. Rouhi sekaan mustapippuria ja koristele tuoreilla yrteillä.
Minusta on hienoa, että tämän vegaanibuumin myötä moni on innostunut kasvissyönnistä. Itse myös, vaikken silti kasvissyöjä olekaan. Kuitenkin olen vähentänyt huomattavasti lihan syöntiä. Ennen sitä taisi olla lähes joka aterialla. Nyt saattaa olla useampi päiväkin ilman. Itsellä myös suurimpana syynä ympäristöasiat, mutta toki myös eettiset. Suurimman sysäyksen tähän sain Usa:n reissulla, jossa näki kyllä ihan järkyttävässä määrin tehomaataloutta. Edelleenkin lihan mausta pidän, mutta jotenkin ajatusmaailman muuttuessa ei se aivan yhtä hyvin maistu. Hienoa on myös se, että moni “vegaani” uskaltaa myös tunnustaa, ettei kuitenkaa 100% vegaani ole, esim.vaatteiden suhteen. Minusta on myös ihan kohtelista vieraillessa hiukan joustaa omista periaatteista ja syödä vaikka juuri lehmänmaitoa sisältäviä ruokia. Liiasta ehdottomuudesta kun tahtoo tulla itselle ja myös esim. ystäväpiirille välillä taakka. Vaikka arvostan ihmisten eettisiä, ekologisia ja terveydellisiä päätöksiä, tahtoo se nykyään tuoda haasteita esim. mökkireissuille ja juhliin, kun täytyisi olla jo niin spesiaaleja (vegaani, gluteeniton, vähähiilihydraattinen yms.) ruokia.. Että näillä on kääntöpuolensa.
Kiitos Juuli! Olen kanssasi pitkälti samoilla linjoilla. Turhaa lokerointia tulisi välttää tässäkin asiassa – koen että ympäristön kannalta on parempi jos mahdollisimman moni vähentäisi eläinperäisten tuotteiden käyttöä kuin se, että muutama alkaa täysvegaaniksi. Itse ainakin toivoisin että kasvissyönnistä tulisi vähitellen ns. valtavirtaa niin, että eläinperäiset tuotteet voisivat olla siinä rinnalla niille ketkä niitä välttämättä haluavat käyttää, mutta kuitenkin kokoajan vähenevissä määrin. Nykyisin on kuitenkin vielä niin paljon niitä, jotka syövät lihaa joka aterialla.
Onneksi vegaanisen ja gluteenittomankin ruuan teko on aika helppoa kun vähän ottaa selvää, niin nykyään helposti pystyy tehdä sellaista ruokaa joka käy lähes kaikille 🙂
Kiitos Viena, että jaat aina välillä nimenomaan lämpimänruuankin reseptejä täällä blogissa 🙂 En itse innostu leipomisesta lainkaan, mutta ruuasta kyllä, eli lisää näitä!
http://thewildethings.com
Lupaan jatkossakin lämpimiä ruokareseptejä! Niitä on vaan niin paljon hankalampi kuvata kun annokset ei ole niin esteettisiä aina 😉
Hei Viena! Näyttää tosi herkulliselta! Osaatko sanoa, mistä näitä Urtekramin soijapaloja voisi saada, tai millä ne kannattaisi korvata? En ole nähnyt niitä missään…
Moikka Leena, pahoittelut että vastaus on kestänyt, en huomannut tänne vanhaan postaukseen tullutta kommenttia heti 🙂
Tässä voi käyttää tilalla myös tosi monista kaupoista löytyviä perus soijasuikaleita tai soijarouhetta, esim. soyapetit on sellainen mitä löytyy lähes kaikista pienemmistäkin kaupoista. Urtekramin ovat ehkä hiukan parempia laadultaan, mutta mikä tahansa soijamerkki ajaa saman asian.. Nyhtökaura tai härkiskin voisi toimia tässä mainiosti!
Hei Viena!
Kiitos vastauksesta – ei haittaa yhtään, että se viipyi. 🙂 Itse asiassa ostin silloin juurikin noita Soyapetitin suikaleita, ja hyvää tuli niistäkin. Nuo Urtekramit kiinnostivat lähinnä tuon mahdollisesti paremman laadun vuoksi.
Härkis tai nyhtökaura voisi tosiaan toimia tässä myös – aluksi meinasinkin tehdä tätä jommasta kummasta, mutta päädyin sitten kuitenkin soijaan, koska minun tulee käytettyä sitä paljon vähemmän.
Mukavaa syksyä sulle! 🙂
T. Leena