Ensikertalaiselle pari päivää Pariisissa oli aivan liian lyhyt aika, ja se kului suurimmaksi osaksi kävelyyn, ihmettelyyn ja “olen pariisissa”-fiilistelyyn. Sain kuitenkin kaikkea sitä, mitä Pariisilta odotin: hengailua kahviloissa, lähileipomosta haettuja tuoreita Croisantteja aamiaisella, ihania Macaron-leivoksia ja pitkäksi venähtäneitä lämpimiä kesäiltoja terassilla tai ihanan asuntomme parvekkeella. Sain puhua ranskaa, osaamiseni kyllä rajoittuu alle kymmeneen sanaan, mutta käytin noita kymmentä sanaa sitäkin ahkerammin.
Tällaiselle höpsölle romantikolle Pariisi on kyllä ihana paikka, pienen visiittini aikana heräsi palava innostus saada tutustua tähän kaupunkiin ja sen kulttuuriin paremmin. Seuraavaa kohtaamistamme odotellessa, au revoir.