Monthly Archives: May 2016

Vesimelonikakku ja muita ehdotuksia ruokarajoitteisten brunssipöytään

Viime lauantaina sain tuvan täyteen ihania naisia Kauneushoitola Hillan kaksivuotissynttäreiden kunniaksi. Olin suunnitellut yhdessä Hillan omistajan Minnan kanssa vegaanisen brunssimenuun ja sain Minnan onneksi jo lauantai-aamuna aikaisin avuksi valmisteluihin, muuten vieraat olisivat saattaneet jäädä nälkäisiksi. Päivä oli kaikin puolin ihana ja onnistunut, kiitos kaikille jotka osallistuitte!

Vaikka olen jo kokenut brunssiemäntä, niin oman haasteensa tällä kertaa toivat omat ja vierailijoiden  erilaiset ruokavaliot: oli vegaania, gluteenitonta, kokonaan viljatonta, soijatonta ja sokeritonta. Miten huomioidaan kaikkien ruokarajoitteet ilman että täytyy valmistaa jokainen ruokalaji viidellä eri tapaa? Itselleni vegaanisuus ei ollut kuitenkaan tässä se haaste vaan lähtökohta, jonka pohjalta lähdin miettimään kokonaisuutta. Kaiken ei tarvinnut sopia kaikille, mutta jokaiselle löytyi jotain – tässä siis omat vinkkini.

Vegaaniset parsapalaset (n. 20 kpl)

1 pkt vegaanista & gluteenitonta lehtitaikinaa
200 g tofutti soijatuorejuustoa (tai Oatlyn påMackan kauratuorejuustoa, jos ei tarvitse olla gluteeniton)
1 rkl sitruunamehua
1 tl timjamia
suolaa ja pippuria
vegaanista parmesania

1. Levitä lehtitaikinalevyt pellille ja anna niiden sulaa hetki. Jaa jokainen levy n. 3-4 osaan. Huuhtele parsat, napsaise puumainen osa tyvestä pois ja paloittele n. kolmeen osaan.

2. Sekoita sitruunamehu ja timjami tuorejuuston joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä jokaisen lehtitaikinapalan päälle nokare tuorejuustoa ja asettele päälle 2 parsanpalasta.

3. Paista palasia 225-asteisessa uunissa n. 10 min, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä pintaan. Raasta juuri uunista tulleiden palasten päälle hiukan vegaanista parmesania (itse unohdin tämän vaiheen ja palaset maistuivat ilman parmesaniakin). Anna palasten asettua hetki ennen tarjoilua.

Vegaanista ja gluteenitonta lehtitaikinaa saa Schäriltä, mutta koska me emme tällä kertaa saaneet sitä käsiimme, niin tein gluteenittomille näiden korvikkeeksi salaatin, johon tuli uunissa paahdettua parsaa, mansikoita ja rucolaa. Sekin kuulemma maistui. Suolaisen puolella meillä oli tarjolla myös leipää hummuksen kera ja maailman parasta parsakaalisalaattia, joka on myös vegaani ja gluteeniton.

Brooklyn Bakeryn cupcaket

Kaikkea ei kannata tehdä itse, jos jostain saa valmiina hyvää. Brooklyn Cafe & Bakerysta voi tilata ehkä maailman parhaita cupcakeja, joita saa pyytämällä sekä vegaanisena että gluteenittomana. Minimimäärä ennakkotilauksissa on 12kpl. Ei sovi missään nimessä sokeria vältteleville!

Vesimelonikakku

Helppo tehdä, kaunis, viljaton, sokeriton, vegaani. Sopii erityisen hyvin lämpimään kesäpäivään. Ohje hiukan muunneltu Karita Tykän Sokeriton-kirjan versiosta.

Puolikas vesimeloni
Marjoja ja hedelmiä
Syötäviä kukkia
coctailtikku

Cashew-kookoskreemi
1 dl liotettuja cashew-pähkinöitä (liota yön yli tai vähintään 3h)
1 dl kookoskermaa (kookosmaitotölkistä paksu, valkoinen osa)
1 rkl agave-siirappia
ripaus suolaa
1,5 rkl kookosöljyä

1. Valmista cashew-kookoskreemi sekoittamalla kaikki ainekset tehosekoittimessa keskenään tasaiseksi massaksi. Laita kreemi jäähtymään jääkaappiin pariksi tunniksi.

2. Leikkaa kuoritusta vesimelonista kaksi kiekkoa. Laita coctailtikku pystyyn isomman kiekon keskelle ja aseta päälle pienempi kiekko. 

3. Koristele kreemillä, marjoilla, hedelmillä ja kukilla oman mielesi mukaan. Voit laittaa cashew-kookoskreemiä myös kiekkojen väliin. 

Koetteko te monet erilaiset ruokavaliot ärsyttävinä vai mielenkiintoisena haasteena? Saa jakaa mielipiteitä ja tietenkin loistavia reseptivinkkejä.

Hattaratyttö

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen tarvitsee elämäänsä vähän vaaleanpunaista. Vähän hattaraa, ruusuja ja pastellinsävyisiä unelmia. Omistin varhaisteininä sydämenmuotoiset, vaaleanpunaiset aurinkolasit jotka olivat tietenkin enimmäkseen hauska vitsi, mutta toisaalta halusin myös tuoda niillä esille elämänkatsomustani: ei haittaa yhtään, jos maailmaa katselee toisinaan ruusunpunaisten lasien läpi. Rakkautta, hymyjä, iloa ja valoa voikin löytää yllättäen vähän joka puolelta, kun vain osaa katsoa oikein.

Tänään heräsin varhain hyvällä tuulella ja tunsin oloni keveäksi, joten halusin pukea jotain vaaleanpunaista. Sain ystäväni Artun kaveriksi Miloa ulkoiluttamaan ja nappasimme samalla asukuvat, joita ei olekaan blogissa näkynyt hetkeen. Lauloimme Eiran kaduilla jäätelökesää, hymyilimme vastaantulijoille ja suunnittelimme innokkaasti tulevan kesän juhlia, illanistujaisia ja reissuja. Kaikki hyvä ja ihana on nyt tässä ja samaan aikaan myös edessäpäin.

photos Mustarttu, edited by me

Varmoja kesän merkkejä

Talvi-iltaisin kiistellään siitä, että kumpi joutuu viemään koiran ulos, mutta nyt mennään joka ilta yhdessä. Talvella se iltaulkoilutus kestää viisi minuuttia, nyt kävelyt saattavat venähtää parituntisiksi, kun joka puolella on vain niin paljon kaunista katseltavaa.

Saatan ehdottaa miehelleni, että jos lähtisin mukaan juoksulenkille. Oikeasti.

Pyörä on koko ajan niin kovassa käytössä, ettei sitä enää jaksa viedä käytön päätteeksi pyörävarastoon, vaan sen jättää sisäpihan telineeseen.

Vaikka kotini on jo täynnä leikkokukkia, niin pysähdyn joka päivä kukkakaupan eteen ja mietin, mitä hankkisin seuraavaksi. Valikoimaa on niin ihanasti ja paljon juuri nyt – en meinaa saada pioneista tarpeekseni.


Löydän koirasta ensimmäisen punkin ja taas käydään jokakeväinen punkinkarkoituskeskustelu: punkkipanta, liuos, tabletti vai ei mitään? Punkkiuhasta huolimatta haaveilen omasta pihasta, ja sen puutteessa suunnittelen taloyhtiön sisäpihan sisustusta uusiksi. Mökkikuume ja toive omasta kesäpaikasta vain vahvistuvat, selailen oikotietä omenapuunkuvat silmillä. Onneksi talossa asuu myös järjen ääni, joka palauttaa haavelinnoissa elävän höperön aina välillä maanpinnalle.

Kesä on tosiaan täällä. Ja nautin joka hetkestä, vaikka nurkan takana odottaisivatkin kylmemmät säät ja vesisateet. Ruoho kasvaa silti ja puihin ilmestyvät lehdet, kesä se on kylmempikin kesä.

ps.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, mutta erityisesti omalleni, sille parhaimmalle ja rakkaimmalle.