Terveisiä Pärnusta! Eilisaamuna heräsin kuudelta ja hyppäsin Ullan kanssa laivaan kohti Viroa. Vähän väsähtäneen laiva-ja bussimatkan jälkeen saavuimme suloiseen Pärnuun, pieneen kaupunkiin jossa en ole koskaan aiemmin käynyt. Pärnu on tunnetusti kesäkaupunki, mutta koska biitsikelit ovat jo selkeästi ohi, niin keskitymme tällä pressimatkalla enemmän kivoihin kahviloihin ja hyvään ruokaan. Täällä on parhaillaan menneillään kahvilaviikko, Pärnu Cafe week, jonka aikana monet kuppilat tarjoavat ruokaa ja kahvia erikoishinnoin – suomalaisittan hinnat ovat olleet älyttömän edullisia, esimerkiksi eilen söimme seitsemällä eurolla lounaan, johon kuului pääruoka, iso jälkiruokakakku ja kahvi. Helsingissä samalla hinnalla saisi pelkän kakun.
En innostunut aluksi, kun kuulin että meillä on kahdeksi yöksi kaksi eri hotellia. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, olemme saaneet kaksi hyvin erilaista kokemusta. Eilen aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja saapuessamme hotelliimme pääsimme ensimmäisenä ihailemaan upeaa rantaa ja merimaisemaa. Hotelli itsessään ei ollut kummoinen ulkoapäin, mutta sisäpuolella se ihastutti valoisuudellaan ja hillityllä tyylikkyydellään. Vanha hotellirakennus on remontoitu vastikään täysin, sisustettu design-huonekaluilla yksinkertaiseen tyyliin niin, että upea merinäköala jää pääosaan.
Tämän yön hotellimme onkin totaalisen erilainen, vanha kartanotyylinen Villa Ammende. Paikka on rakennettu kuulemma aikoinaan jonkun saksalaisen hääjuhlia varten, oli varmaan hyvät pippalot. Olo on kuin Downtown Abbeyssa: minulla on täällä jättimäinen prinsessahuone, jossa on iso kylpyhuone ammeineen ja art nouveau-sisustus. Nautimme brittityyliin kello viiden teen upeassa ruokasalissa kynttelikköjen keskellä, pöytä oli täynnä kauniita leivonnaisia ja tee tarjoiltiin perinteisesti maidon ja sitruunaviipaleiden kera. Tuntui jo vähän epätodelliselta, kun illalliselle lähtiessämme jousitrio aloitti musisoinnin hotellin aulassa.
Harmittelen ainoastaan sitä, että emme pääse tällä reissulla kokemaan Pärnun kuuluisia kylpylöitä – mutta täytyyhän jotain jättää ensi kertaakin varten.
