Monthly Archives: April 2017

Boheemielämää

Kaupallinen yhteistyö, Les Dauphins & Asennemedia

Lempioopperani on aina ollut Puccinin La bohème, boheemielämää. Romanttisissa kuvitelmissani olen oopperan päähenkilö Mimi, joka asuu Pariisissa kattojen yllä ullakkohuoneessa, ompelee työkseen silkkikukkia ja unelmoi keväästä. Mimin kanssa samassa talossa asuu joukko nuoria taiteilijamiehiä, jotka elävät taiteelle ja uskovat myös elävänsä taiteesta – tosin yksi kaveruksista joutuu polttamaan käsikirjoituksensa takassa, kun polttopuihin ei ole varaa. Oopperan juoni perustuu Henri Murgerin samannimiseen kirjaan, joka yleisti oikeastaan koko boheemiuden käsitteen; boheemilla tarkoitettiin 1800-luvulla Ranskassa yleensä kirjailijoita tai taiteilijoita, jotka viettävät erikoista ja epäsäännöllistä elämää.

boheemielämää

Välillä tuntuu, että elämäni on erikoista boheemielämää, sillä minä ja iso osa ystävistäni työskentelee luovalla alalla, omaa epäsäännölliset työajat ja usein aika tavanomaisesta poikkeavan työnkuvankin. Moni on valinnut työnsä intohimonsa perusteella, vaikka se on tarkoittanut säännöllisestä palkasta ja varmuudesta luopumista. Illat ja viikonloput saattavat usein kulua töiden parissa, mutta toisaalta arkisinkin voi olla aikaa spontaaneille illanistujaisille ja maailmanparannushetkille. Nykypäivän yltäkylläisyydessä ja etuoikeutettuina länsimaalaisina on tietenkin vähän hassua verrata meininkiämme 1800-luvun taiteilijoiden oloihin tai todelliseen boheemiuteen, johon kuuluu myös köyhyyden ihannointi ja kaupallisuuden vastustaminen – mutta aina voi vähän romantisoida pilke silmäkulmassa, yhdistävinä tekijöinä on kuitenkin rakkaus estetiikkaa ja taiteita kohtaan, halu tehdä maailmaa hiukan paremmaksi paikaksi, unohtamatta kuitenkaan elämästä nauttimista.


Itselleni on aina ollut luontevaa kutsua ystäviä kotiini, huolimatta siitä, olenko ehtinyt siivota, leipoa tai valmistautua mitenkään vieraita varten. Jos keittiö sattuu olemaan kaaoksen vallassa vieraiden saapuessa, niin tarjoilu siirretään olohuoneeseen ja ystävät saavat valita paikkansa rennosti sohvalta, lattialta tai sängyltä. Eilen pyysin lyhyellä varoitusajalla muutamaa ystävääni kylään, ja huomasin että “maistuisiko tänään lasi roseeta? Kippistellään auringolle ja lähestyvälle kesälle!”-viestistä on hankala kieltäytyä, vaikka kyseessä olisikin tiistai-ilta ja seuraavana päivänä mahdollisti rankkoja työvelvollisuuksia tiedossa itse kullakin. Spontaanius on toisinaan parasta.


Eilisen spontaanien illanistujaisten pääosaa näytteli Les Dauphinsin raikas luomurosee, joka on täydellinen valinta boheemeihin maailmanparannusiltoihin. Rhonen alueelta tuleva, juuri Suomeen rantautunut kepeä uutuusviini tuo mieleen lähestyvän kesän ja kirsikankukat Pariisissa. Pullo tätä, kimppu kukkia, vadillinen hedelmiä ja marjoja – ja voilà! Ranskalaishenkinen ilta on katettu.



Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskevat kommentit on poistettava, muut kommentit tervetulleita!

Photos: Mustarttu & Me

Tulevan sesongin värit

Mikä ihana päivä tänään! Aurinko lämmitti parhaimmillaan niin, että silmät sulkiessaan tuntui melkein kesältä. Pikkusiskoni syntymäpäivän kunniaksi kävimme kakkukahveilla ja kaupoilla vähän kevätostoksilla. Vielä kuukausi tai pari sitten hiplailin kaupoissa villaneuleita, metsänvihreitä poolopaitoja ja jopa paksuja talvitakkejakin, mutta nyt katseeni suuntautuivat jatkuvasti kepeisiin kesävaatteisiin, mekkoihin, liehuviin materiaaleihin ja kukkakuoseihin. Uusi sesonki on selvästi alkamassa.


Tänä keväänä vaatekaapissani hallitsevat pastellisävyt voimakkaammin kuin ehkä koskaan aiemmin. Ikisuosikkini vaaleanpunainen kaikissa eri sävyissä, uusi ihastukseni vedenvihreä (jota löytyy nykyään myös keittiön seinästä), klassista vaaleansinistä ja yllättäjänä myös vähän vaaleankeltaista. Normaalisti olen yhdistellyt pastellisävyjä varovaisesti maanläheisiin väreihin, mutta nyt uusi tummempi tukka antaa mahdollisuuksia leikkiä väreillä monipuolisemmin. Olin vielä jokin aika sitten todella arka värien käyttäjä, ja olen todella iloinen siitä, että nykyään vaatekaapistani löytyy vain maltillisesti mustaa ja harmaata, muuten se on täynnä värejä ja hiukan myös kuoseja. Ehkä uskallan monen vuoden tauon jälkeen kokeilla jopa vähän jotain punaistakin?


Miltä sinun vaatekaappisi värimaailma näyttää tänä keväänä?

Hammaslääkäripelko ja kuinka pääsin yli siitä

hammaslääkäripelko

Kaupallinen yhteistyö, Mehiläinen & Asennemedia

Hävettää, pelottaa, itkettää. Nämä kaikki tunteet olen käynyt läpi hammaslääkärille mennessä. Hävettää, koska tilanne on päässyt niin pahaksi ja olen viivytellyt ajan varaamista niin pitkään, pelottaa ja itkettää koska todennäköisesti operaatio tulee sattumaan. Hävettää lisää, koska itkeminen on niin noloa. Taistelen odotushuoneessa kyyneliä vastaan ja keskitän kaikki ajatukseni siihen hetkeen, kun pääsen tilanteesta pois ja voin hetkeksi taas unohtaa kaikki hampaisiin liittyvät asiat.

Inho hammaslääkärikäyntejä kohtaan alkoi jo ala-asteaikoina, jolloin hampaitani paikattiin ensimmäisen kerran, myös ilman puudutusta. Kouluhammaslääkäri ihmetteli helposti reikääntyviä hampaitani ja siitä lähtien olen tuntenut syyllisyyttä ja häpeää siitä, etteivät hampaani ole olleet koskaan niin hyvässä kunnossa kuin ilmeisesti pitäisi. Teininä välttelin pitkään hammaslääkärille menoa vaikka tiesin hampaassani olevan reiän, ja se kostautuikin myöhemmin – olin lukioikäinen, kun hammaslääkäri totesi kauhukseni että yksi hampaistani vaatii juurihoitoa. Samoihin aikoihin kaikki viisaudenhampaani tuomittiin poistettavaksi, joten jouduin yhtäkkiä varsinaiseen hammasoperaatiopyörteeseen ja aloin inhota pelkästään hammaslääkäreissä leijailevaa tuoksua, odotushuoneita, suun auki pitämistä pitkään ja melkein kaikkea käynteihin liittyviä asioita. Tuon ajanjakson jälkeen päätin, että menen jatkossa hammaslääkäriin vain äärimmäisen pakon edestä.

On sanomattakin selvää, ettei hammaslääkärin välttely ollut kovin älykäs ratkaisu. Pahimmillaan tilanteeni oli sellainen, että söin päivittäin buranaa hammassärkyyn ja odotin kamalan kivun menevän taianomaisesti itsestään ohi. Olin lukenut kauhutarinoita siitä, miten joskus hampaassa olevat tulehdukset saattavat aiheuttaa vakavia, jopa kuolemaan johtavia infektioita. Uskon että suurin osa pelostani hammaslääkärikäyntiä kohtaan liittyikin siihen, että pelkäsin aina pahinta: tuomiota kaikkien hampaiden poistosta ja kalliista implanteista, joihin minulla ei olisi ikinä varaa. Pelkkä ajatuskin hammaslääkäriajan varaamisesta aiheutti suurta ahdistusta ja lopulta tilanne eskaloitui niin, että mieheni varasi ajan minulle puolestani ja raahasi minut vastaanotolle, vaikka vastustelin viimeiseen asti. Käynti oli epämiellyttävä, hammaslääkäri vähän syyllistävä ja valitettavasti pelkoni osottautui tuolloin toteen: aiemmin juurihoidettu hammas ei ollut täysin parantunut ja juurihoito pitäisi aloittaa uudelleen. Juurihoito tarkoittaa siis useita pitkiä hammaslääkärikäyntejä, joissa hampaan sisälle työnnetään eräänlaisia neuloja – voitte siis kuvitella, etten varsinaisesti hyppinyt riemusta. Tietenkin tuo ahdistava hammaslääkärikäynti oli enemmän kuin tarpeellinen, sillä hoidon siirtäminen olisi voinut johtaa oikeasti vakaviin seurauksiin.

Omalla kohdallani ahdistus ja pelko alkoivat pikkuhiljaa helpottaa, kun takana oli pari myönteisempää kokemusta. Muistan yhden käänteentekevän kerran, kun menin itkien Helsingissä kunnalliseen hätäpäivystykseen, ja sain vastaani maailman ihanimman ja lempeimmän lääkärin, joka rauhoitteli hätääntynyttä potilasta ja kertoi rauhallisesti ja selkeästi tarkastuksen ja operaation eri vaiheista. Tämän jälkeen olen osannut olla avoimempi peloistani jo hammaslääkäriin mentäessä ja saanut siksi lähes poikkeuksetta parempaa hoitoa. Tunnistin myöhemmin tuon käynnin jälkeen kaksi selkeää tekijää, jotka auttoivat itselläni pelkoon:

1) Tietoisuus omien hampaiden tilanteesta. Kun tiesin tarkkaan, mikä hampaitani vaivaa, missä reiät sijaitsivat, mitä operaatioita oli tulossa ja milloin, niin oloni oli suhteellisen rauhallinen. Eniten ahdistusta aiheutti epätietoisuus ja pelko siitä, että koko suu on täysin tulehduksen kourissa.

2) Ei-syyllistävä hammaslääkäri. Tajusin jossain vaiheessa, että en pelännyt hammaslääkärille mennessä niinkään kipua, vaan syyllistämistä. Syyllistämistä hampaitteni huonosta tilanteesta ja siitä, miten olen jo niin nuorena päätynyt juurihoitopotilaaksi. Kun hammaslääkäritilanteessa sain syyllistämisen sijaan sympatiaa, kannustusta ja rohkaisua, niin aloin uskoa siihen ettei tilannetta ole kuitenkaan vielä menetetty ja kaikki on mahdollista vielä hoitaa täysin kuntoon.

Kävin vastikään Mehiläisen kampanjaan liittyen hammaslääkärin ja suuhygienistin vastaanotoilla. Oli helpottavaa huomata, että pystyin menemään lääkärille oikeasti rauhallisin mielin, ilman kuristavaa ahdistusta tai pelkoa kyynelistä. Kävimme todella ihanan hammaslääkärini Jaana Rantasen kanssa läpi todella hyvän ja perusteellisen keskustelun  hammaslääkäripelosta, sen syistä ja synnystä ja kuinka siitä päästään yli. Jaana kertoi, että suu on ihmiselle niin herkkä ja henkilökohtainen paikka, että on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää, että sen ronkkiminen, tutkiminen ja paikkaaminen tuntuu suurimmasta osasta ihmisiä epämiellyttävältä. Totesimme yhdessä, että syyllistäminen ei toimi oikeastaan juuri koskaan, kun tavoitteena on saada potilas motivoitumaan omien hampaittensa hoidosta ja säännöllisistä hammaslääkärikäynneistä.  Teimme hampailleni huolellisen tarkastuksen, otimme röngtenkuvat ja sain tarkan hoitosuunnitelman, jonka kävimme yhdessä läpi. Ihan puhtain paperein en selvinnyt, sillä aikoinaan pariin otteeseenkin juurihoidettu hampaani tuomittiin poistettavaksi. Otin tiedon vastaan kuitenkin rauhallisesti, sillä olin osannut valmistautua siihen henkisesti jo aiemmin. Oikeastaan ajatus siitä, että pääsen eroon tuosta niin pitkään minua vaivanneesta murheenkryynihampaasta, tuntuu helpottavalta – eipä ainakaan se pirulainen kiusaa minua enää!

Sain hammaslääkäriltäni myös lähetteen suuhygienistille hammaskiven poistoon. Selvisin tästäkin käynnistä ihmeen helpolla ilman kipua tai pelkoa, päällimäisenä jäi vain mieleen todella mukava suuhygienistini, jonka kanssa olisi voinut jatkaa juttelua vaikka toisenkin tunnin aikani päätyttyä. Vaikka luulinkin tietäväni jo hampaiden hoidosta paljon, sain taas uusia vinkkejä, kuten sen, että hammaslangan lisäksi hammasväliharja on helppo ja nopea tapa hampaiden välien putsaukseen. Olen aina myös luullut, että suuhygienistillä pitäisi vähintään puolivuosittain, mutta kuulemma tämä riippuu paljon hammastyypistä ja useimmille riittää vuosittainen käynti.

Tässä vielä omat vinkkini siihen, miten hammaslääkäripelosta voi päästä yli:

Et ole yksin. Harva kokee hammaslääkärikäynnit miellyttävinä ja pelkääminen on todella yleistä. Pelkäämistä ei tarvitse hävetä eikä sitäkään, jos joutuu vaikka pyytämään jonkun soittamaan puolestasi ajanvaraukseen tai ottamaan mukaansa vastaanotolle (been there, done that). Tärkeintä on päästä asiassa eteenpäin.

Kerro pelosta jo aikaa varatessa. Esimerkiksi Mehiläisen sivuilta löytyy kaikkien lääkäreiden tiedot ja sieltä voi erikseen valita pelkopotilaisiin erikoistuneen hammaslääkärin itselleen. Kun kerrot tuntemuksistasi etukäteen, niin lääkäri osaa varata aikaa jutteluun ja asian käsittelemiseen ennen hoitoa. Kesken hoidon voidaan myös pitää taukoja ja edetä potilaan tahdin mukaan.

Etsi ihana hammaslääkäri. Niitä on oikeasti olemassa, uskokaa pois. Suurin osa hammaslääkäreistä haluaa potilaansa hampaiden parasta ja kannustaa hoitoon syyllistämisen sijaan, nykyään koulutusten ja tietoisuuden vuoksi tilanne on todennäköisesti hyvin eri kuin kouluhammaslääkäriaikoinasi. Mehiläisen Jaanan vastaanotolta tulin oikeasti pois hymyssä suin ja kevyellä mielellä, vaikka olin saanut juuri tuomion yhden hampaan poistosta. Ja menen mielelläni hänen tuoliinsa uudelleenkin, kun tilanne vaatii.

Älä suurentele ongelmaa mielessäsi. Hampaiden terveys on syytä ottaa vakavasti ja paha vihlonta tai särky hampaassa on yleensä aina oire vähintäänkin reiästä tai ehkä jostain pahemmastakin. Älä kuitenkaan googlettele kauhutarinoita, vaan luota ammattilaiseen ja pyydä selkeä ja tarkka arvio hampaittesi tilanteesta. Itselläni auttoi paljon se, kun sain tietää kokonaiskuvan hampaistani, niissä olevista rei’istä ja hoitotarpeesta. Tilanne ei ole ollut ikinä niin paha mitä olen etukäteen ehtinyt pelätä.

Muista hyvä kotihoito. Parhaiten vältät kaikki isommat hammasoperaatiot, kun peset hampaasi kahdesti päivässä sähköhammasharjalla ja fluorihammastahnalla ja puhdistat välit hammasväliharjalla-ja langalla. Muista myös, että jokainen hammaslääkärikäynti vie aina juuri sinun suuri terveyttä eteenpäin, ja jos onnistut voittamaan pelkosi ja uskaltaudut hammaslääkärin tuoliin säännöllisesti, niin saat nauttia terveistä hampaista läpi elämän.


Kuvat: Mustarttu