Melkein arvasin tämän etukäteen, mutta silti se yllätti. Kevään ponnistelujen, toukokuun lumisateiden, maaliin viedyn kirjaprojektin ja menestyksekkäiden kuorokisojen jälkeen se iski – kesälaiskuus. Viime aikojen suurimpiin saavutuksiini kuuluu vaatekaapin siivoaminen, yhden pyykkikorillisen peseminen ja uuden Orange is the New Black-kauden läpikatsominen. Paljon muuta järkevää en ole oikein saanut aikaan, sillä olen keskittynyt lähinnä nuuhkimaan syreenipensaita, köllöttelemään mökin laiturilla ja pyöräilemään ympäri kaupunkia.
Päästäni ei löydy tällä hetkellä yhtäkään kovin fiksua ajatusta tahi uutta ideaa. Olen juuri nyt täysin tyhjäpää, mutta niin onnellinen sellainen. Onnellinen ihanista ihmisistä ympärilläni, auringosta, sateesta, kukkivista puista – kesä on huumannut minut täysin. Välillä jostain syvältä pilkistää pieni syyllisyydentunto, joka muistuttaa kaikesta tekemättömästä ja siitä, että tulevaakin voisi vähän suunnitella, mutta noina hetkinä laitan kesäsoittolistani täysillä soimaan ja päätän miettiä velvollisuuksia hiukan myöhemmin.
Atlético Kumpulan Huomenna-kappaleen sanat sopivat elämääni juuri nyt täydellisesti:
“Turhaan tänään murehdin,
joskus sataa kuitenkin,
sateen jälkeen lupaan kaiken hoidella.
Siihen koittaa tilaisuus,
huomenna on päivä uus.
Huomenna.”
Kuvat: Mustarttu
