Monthly Archives: December 2017

16: Neljä kirjavinkkiä lomalle


Yksi joulutoiveistani oli se, että ehtisin lukea enemmän. Viikon päästä toiveeni on jo varmaan totta ja olen ehtinyt jo aloittaa ensimmäisen joululomakirjoistani. Lupasin jakaa teille muutamia kirjavinkkejäni, joten tässä neljä ehdotusta joululukemiseksi:

Heli Thorén, Sara Karlsson: Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta.

Sain tästä kirjasta hirveästi voimaa ja apua, kun käsittelin omaa eroani. Muistan vielä, miten vuosi sitten luin tätä Balille lentäessäni ja itkin. Jokainen erotarina on erilainen, mutta tästä tarinasta ja kirjan lempeistä elämänohjeista voi ammentaa varmasti jokainen, joka on joskus eronnut pitkästä parisuhteesta tai vaikka ei olisikaan.

Mikko Toiviainen ja Ronja Salmi: 12 tarinaa kirjoittamisesta.

Älyttömän inspiroiva kokoelma haastatteluja, joka ei kerro pelkästään kirjoittamisesta, vaan myös innostuksesta, työstä ja unelmista. Itselleni kirjoittaminen on ollut aina hankalaa, ja tässä opuksessa tiivistyy hyvin se, että mikä niin kirjoittamisessa kuin monessa muussakin tekemisessä on lopulta tärkeintä: se että aloittaa. Jos ei tee, niin ei opi. Parhaimpina jäivät mieleen Jukka Lindströmin, Ozan Yanarin ja Eeva Kolun haastattelut.

Jonna Kivilahti ja Krista Keltanen: Happy Homes: Christmas

Happy Homes-kirjasarjan ihana jouluversio, parasta luettavaa . Kirjassa esitellään 10 suomalaisperheen joulukoti mitä kauneimmin kuvin ja tekstein. Mukana on myös kivoja joulureseptejä ja konkreettisia ideoita kodin joulusisustamiseen.

Minna Rytisalo: Lempi

Tätä kirjaa en ole vielä lukenut, vaan se tuli lämpimänä suosituksena minulle ja Lempi vaikuttaa jo lupaavalta pelkästään takakantensa perusteella. Ajattelin aloittaa joululomani tällä Minna Rytisalon esikoisteoksella, jonka tapahtumat sijoittuvat lappiin jatkosodan loppuaikana. Oikein odotan jo, että pääsen uppoutumaan!


Onko sinulla antaa kivoja kirjasuosituksia?

15: Yhdessäolon vai kuluttamisen juhla?

Osallistuin maanantaina Kauniisti kotimaisen järjestämälle joulukukkalounaalle. Tilaisuuden stailauksen oli kauniisti suunnitellut asennekollegani Jenni. Oli tietenkin mielenkiintoista nähdä miten tapahtuma oli tällä kertaa toteutettu, kun olin itse viime vuonna toteuttamassa samaa kukkatilaisuutta eri paikassa. Jenni oli tehnyt mielestäni aivan upeaa työtä ja tila oli upea – inspiroiduin myös paljon siitä, että kattauksen suunnittelussa lähtökohtana oli ollut krääsättömyys, luonnonmateriaalit ja ekologiset ratkaisut. Joulukuussa ostetaan muutenkin ihan liikaa kaikkea sellaista, joka päätyy suoraan yhden käytön jälkeen jätteeksi: lahjapaperia, koristeita, ilotulitteita, kortteja.. Kauniin joulun kun voi saada aikaiseksi ilman valtavaa kulutustakin.


Myös toinen asennekollegani, Pupulandia-Jenni sai minut tänään pohtimaan kulutusta  hyvällä kirjoituksellaan blogeista ja ekologisuudesta. Itsekin ahdistun nykypäivän länsimaisista kulutustottumuksista ja joulusta kulutusjuhlana, vaikka samaan aikaan blogissani mainostan monenlaisia tuotteita ja palveluita  – ristiriita on siis todellinen. Toisaalta oma periaatteeni on aina ollut se, että haluan ostaa vähemmän, mutta nimenomaan laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita, ja tätä pyrin tuomaan esille myös niin tavallisissa postauksissa kuin yhteistöissäkin. Itselleni ei olla edes tarjottu koskaan yhteistöitä vaikkapa kansainvälisiltä isoilta vaateketjuilta, ja sillekin on varmasti syynsä, kun puhun enimmäkseen suomalaisten ja pienempien brändien puolesta. Blogin kautta, jopa yhteistöissäkin voi kuitenkin tuoda esille myös paljon hyviäkin arvoja: ehkä joku on saanut reseptieni kautta innostuksen kokeilla vegaanista ruokaa tai jopa ruokavaliota tai päätynyt vaihtamaan synteettiset shampoopurkit ympäristön kannalta ystävällisempään luonnonkosmetiikkavaihtoehtoon.

Minullakin on paljon kuitenkin parannettavaa kaikissa kulutustottumuksissani ja tavoissani: miten vähentäisin ruokahävikkiä, entä muovin ostamista? Voisinko tehdä vielä harvemmin lentomatkoja, kierrättää paremmin? Harva meistä on näissä asioissa täydellinen, mutta tärkeää on se, että asioista keskustellaan ja ihmisillä olisi ainakin pyrkimys parempaan – voi olla että jossain vaiheessa meillä ei ole edes mahdollisuutta siihen että voisimme ostella ja tuhlata mielin määrin.

Itseään ja muita ei kannata tässäkään asiassa liikaa syyllistää, sillä se harvoin auttaa, sen sijaan yhdessä näihinkin asioihin voidaan miettiä ratkaisuja. Itse olen lähestynyt asiaa myös niin, että pyrin miettimään mitkä ovat sellaisia asioita itselleni, jotka tuovat iloa ja hyvinvointia, mutta eivät vaadi ostamista ja kuluttamista, ja pyrin sitten lisäämään näiden asioiden määrää elämässäni. Tällaisia ovat minulle mm. laulaminen, tanssiminen ja ystävien kanssa vietetty aika – kun on paljon mielekästä tekemistä, niin on vähemmän aikaa miettiä mitä uutta tarvitsisi.


Voisiko joulukin olla ehkä tulevaisuudessa juhla, jossa keskiössä olisi oikeasti yhdessäolo, rauhoittuminen, ystävät ja perhe kuluttamisen ja ostamisen sijaan? Että antamisen juhla tarkottaisikin ehkä sitä, että lahjoja ja muistamisia annettaisiin keräysten ja hyväntekeväisyyden kautta niille, ketkä niitä oikeasti eniten tarvitsisivat ja muutoin läheisille annettaisiin vaan omaa aikaa?  Onko meillä mahdollisuutta muuttaa tätä vallitsevaa ostos-ja kulutuskulttuuria pikkuhiljaa parempaan suuntaan?

14: Tarina lapsuudesta – Papurino & arvonta

Papurino
Kun olin alle kouluikäinen, naapurissamme asui minun ikäiseni poika ja pikkusiskoni ikäinen tyttö. Vanhempamme olivat hyviä ystäviä keskenään, ja samoin me – käytännössä vietimme varmaan lähes kaiken mahdollisen vapaa-ajan nelisteen. Kotipihojen lisäksi vietimme paljon aikaa saaressa, joissa perheillämme oli myös viereiset mökit – muistan vieläkin elävästi nuo saaressa vietetyt juhannukset, mielikuvitukselliset leikit ja seikkailut. Ystävyytemme jatkui aina koulun kolmos-tai nelosluokalle saakka, jolloin tuo naapuriperhe muutti suureksi suruksemme kauas Etelä-Suomeen. Toki sen jälkeenkin kyläiltiin joskus puolin ja toisin, mutta ajan myötä yhteydenpito harveni, kunnes se vain loppui kokonaan.

Sain tänä syksynä tuolta lapsuudenystävältäni sähköpostia. Hän kertoi seuranneensa blogiani aina silloin tällöin ja kyseli, olisinko kiinnostunut tekemään yhteistyötä heidän yrityksensä, Papurinon kanssa. En ehtinyt tuolloin reagoimaan heti viestiin, mutta myöhemmin saimme sovittua että tapaisimme yhteistyön merkeissä täällä Helsingissä. Emme olleet nähneet tai jutelleet varmaan reilusti yli 10 vuoteen – oli hauska huomata että välillämme oli tietty tuttuus, vaikka ystävyydestämme on yli 20 vuotta aikaa. Iloitsin myös siitä, että vanha ystäväni oli lähtenyt toteuttamaan unelmaansa ja hypännyt mukaan pieneen suomalaiseen muotoiluyritykseen, joka on saanut aikaiseksi näin kauniita tuotteita.


Sain Papurinolta kotiini ihanan merinovillaisen Kuusikossa-viltin ja suloisen Pupu-julisteen. Ihastuin erityisesti tammisiin julistepidikkeisiin, ihan loistava idea ja todella kaunis tapa ripustaa julisteita seinälle. Kaikki Papurinon tuotteet valmistetaan suomessa, suurin osa heidän omalla pajallaan Hämeenlinnassa ja loput jossain muualla lähellä, esimerkiksi tuo viltti Tampereella.


Arvonta!

Papurino lahjoittaa yhdelle lukijoistani Kuusikossa-viltin. Arvonnan voittaja saa valita viltin värin. Jätä kommenttisi tähän postaukseen 18.12. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten lisääthän mukaan myös sähköpostiosoitteesi (se näkyy vain minulle). Onnea arvontaan!