Yearly Archives: 2017

Ihana, ihana puoloffee

vegaaninen puoloffee

Mikä olisi sellainen ihana nopea herkku, joka piristäisi loskaista ja kylmää syyspäivää, mutta valmistuisi nopeasti ja ehkä jopa kotoa löytyvillä aineksilla? No puoloffee. Suomalaisen syksyinen muunnos suositusta banoffee-piirasta. Itse en hirveästi banoffeesta välitä, joka johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on niin älyttömän makeaa. Puoloffee taas on ihan eri maata: happamien puolukoiden, makean kinuskin ja raikkaan kermavaahdon yhdistelmä on jotain niin ihanaa että sitä on hankala kuvailla. Tätä piirakkaa varten ei tarvitse lämmittää uunia, vaan se valmistuu oikeasti parissakymmenessä minuutissa.

Puoloffee (vegaaninen)

Kinuski:

2 dl kasvikermaa (ns. ruokaan tarkoitetut kaurakermat sopivat hyvin!)
2 dl muscovado-sokeria (tai fariinisokeria)
1 rkl vegaanista margariiniä

Piirakka:

300g digestive-keksejä
100g vegaanista margariinia
2 dl valmista kinuskia
200g kotimaisia puolukoita pakasteena tai tuoreena
1 talk vaahtoutuvaa soija-tai kauravispiä
ripaus aitovaniljajauhetta & sokeria tai muuta makeutusta

Valmsita ensin kinuski. Mittaa kerma ja sokeri kattilaan ja keitä n. 10 min koko ajan sekoitellen. Seos on valmis, kun se on sakeaa. Lisää joukkoon lopuksi margariini ja sekoita. Anna jäähtyä sillä välin, kun valmistat piirakkapohjan.

Murskaa digestivekeksit pieneksi muruksi ja sekoita joukkoon sulatettu margariini. Painele keksiseos piirakkavuoan pohjalle ja laita pohja hetkeksi jääkaappiin. Levitä piirakkapohjan päälle kinuski ja suurin osa puolukoista. Vatkaa soija-tai kauravispi vaahdoksi, makeuta vaniljajauheella ja halutessasi sokerilla tai vaikkapa agave-siirapilla. Levitä vaahto piirakan päälle ja koristele puolukoilla. Tarjoile heti.

ps. saat piirakasta helposti gluteenittoman, kun käytät gluteenittomia keksejä ja tarvittaessa soijavispiä (osalle keliaakikoista käy myös kaurakerma!)

ps2. Kaksi ihmistä ehtii hyvin tuhota yli puolet piirakasta 10 minuutissa.

vegaaninen puoloffee
Tämä resepti löytyy myös Eat Cake!-kirjastamme, niin kuin moni muukin helppo lempparireseptini. Ihania herkutteluhetkiä!

Vallettan kapeilla kujilla

valletta

Terveisiä Maltan auringosta! Pelkäsin etukäteen että lokakuun loppu ei enää olisi täällä kovin lämmin, ja etukäteen uskalsin odottaa jotain Suomen kesän tyyppistä ilmastoa. Pelko osottautui turhaksi, sillä kotonapäin kesä ei muistaakseni ole koskaan ollut näin lämmin! Täällä unirytmi on muuttunut itsestään luonnolliseksi: herään yleensä auringonnousun aikaan, päivät vietetään ulkona ja illan pimetessä alkaakin jo väsyttää – olen jo parina iltana simahtanut sohvalle aktiivisen päivän päätteeksi. Harmi että aktiivisuuskello jäi kotiin, kilometrejä on tullut jalan varmaan kolme kertaa tavoitemäärääni enemmän joka päivä.

Vaikka tuntuu siltä, että suurin osa lomasta on vietetty kuivan maaperän sijaan vesillä, niin Maltalta löytyy rantojen lisäksi myös kaunista kaupunkimiljöötä. Pääkaupunki Valletta on ihanan idyllinen kivitalokaupunki, jossa ihastuttavat pienet kapeat kujat ja värikkäät parvekkeet. Valletasta löytyy kivasti ravintoloita, kahviloita ja parhaat kulkuyhteydet kaikkialle saaren muihin osiin. Nyt jälkikäteen ajateltuna tämä olisi ollut varmasti paras paikka majoittumiseenkin – nyt majapaikkamme sijaitsee viereisessä kaupungissa Sliemassa.

Kuvissa näkyvä punainen mekko on muuten lainassa ystävältäni Jenniltä – kesämekoille tulee kotosuomessa sen verran vähän käyttökertoja vuosittain, että olisi turhaa ostaa uusia vain yhtä tai kahta lomamatkaa varten. Meillä kaikilla on vaatteita jo muutenkin liikaa, mielestäni lainaamiskulttuuria pitäisi harrastaa enemmänkin! Kaikkea ei tarvitse omistaa.


Viiden päivän jälkeen voin sanoa, että Malta on ollut todella positiivinen yllätys – onneksi lähtö kotiin on vasta sunnuntai-iltana. Millaisia kokemuksia teillä on Maltasta?

Keittiön uusi valaisin

Keittiön uusi valaisin - Tapio Wirkkalan WIR-85

Kaupallinen yhteistyö, Airam

Asiolla on tapana järjestyä ajan kanssa, sanovat viisaat. Näin uskon itsekin, myös kodinlaittamispuuhissa. Verkkaisuus on sisustusfilosofiani ytimessä: harkitsen jokaista hankintaa niin pitkään kuin mahdollista, pohdin erilaisten huonejärjestysten mahdollisuuksia moneen kertaan, vältän hötkyilyä ja hätäostoksia. Kodissani keittiö on hyvä esimerkki siitä, miten oikeanlainen tunnelma on syntynyt juurikin hitaasti pala palalta – kun muutin tänne, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, millainen huoneesta loppupeleissä tulisi. En olisi hankkinut tummanruskeaa puupöytää itse, mutta se päätyi luokseni ystävän kautta. Jenniltä pitkäaikaislainassa oleva lipasto oli tarkoitus laittaa olohuoneeseen, mutta kun se nostettiin ensin keittiöön, tuntui kuin sen paikka olisi ollut aina siinä. Viime viikolla asensin Airamilta saamani uuden valaisimen kokeilumielessä keittiöön ja sehän sopi sinne kuin nakutettu. Näin ne tavarat löytävät paikkansa.

Olen usein miettinyt, miten jotkut suunnittelijat ovat onnistuneet luomaan jo vuosikymmeniä sitten jotain sellaista, mikä on edelleen hyvin ajankohtaista ja kiinnostavaa. Airam toi tänä syksynä uudelleen tuotantoon Tapio Wirkkalan v. 59 suunnitteleman WIR-lampun, joka on hyvä esimerkki loistavasta suunnittelusta. Aikoinaan se oli välittömästi kansainvälinen menestys ja nyt 2017 sama valaisin valittiiin Habitaressa messujen ilmiöksi. WIR-85-lampussa yhdistyy vanha ajaton suunnittelu ja nykypäivän teknologia: led-valaisimessa  on himmennin ja valo on puhtaan valkoista. Siihen voi yhdistää myös Wirkkalan suunnitteleman lasikuvun, joita löytyy kahden eri muotoisena ja kolmessa eri värissä. Itse ihastuin hiekanväriseen lasiin, maanläheisillä sävyillä ei voi vaan mennä pieleen.


Uusi valaisin sitoo nyt keittiön sisustuksen täydellisesti yhteen – kaikki kalusteet ja esineet ovat nyt oikealla tavalla balanssissa. Juuri nyt en muuttaisi keittiössä mitään.

Mitä mieltä olet Wirkkalan valaisimista?