Yearly Archives: 2017

Kiitos Ruisrock 2017!

Miten selvitä festivaalin jälkeisestä masennuksesta? Onko elämää Ruisrockin jälkeen? Näiden kysymysten äärellä olen viettänyt viimeiset pari päivää, sängyn pohjalla flunssapotilaana. Flunssa ei ole hirveästi helpottanut post festival depression-oloa, päinvastoin. Onneksi ystäväni Arttu on käynyt pitämässä seuraa ja olemme voineet yhdessä fiilistellä mennyttä viikonloppua ja suunnitella tulevia hauskoja juttuja tälle kesälle, joka ei tosiaan vielä ole ohi, vaikka välillä on siltä tuntunutkin.

Tosiaan, olipa harvinaisen upea viikonloppu. Ruisrockin taika tapahtui taas, ja nautimme kolme päivää sellaisesta helteestä ja auringonpaisteesta, mitä ei tänä kesänä ole vielä koko suomessa nähty. Aurinkoa, hymyileviä kasvoja, hyviä keikkoja ja ennenkaikkea mahtavaa kesäfiilistä – parasta siis mitä voi festivaalilta odottaa. Ehdin pari kertaa ihan pysähtyä ajattelemaan, että nämä ovat sitten niitä hetkiä, joita voin muistella keskellä talven pimeyttä.





#Ruisrock 2017 parhaat by Viena K:

Odotetuin ja tärkein keikka: Ultra Bra. Löysin UB:n lukioikäisenä, jolloin yhtye oli lopettanut jo livekeikkansa. Rakastuin heidän musiikkiin ja totuin ajatukseen, etten tule todennäköisesti koskaan näkemään suomalaista lempibändiäni livenä. Ruisrockin keikka oli jotain ihmeellistä, lauloin ääneni käheäksi yhdessä Artun ja Sinin kanssa kaikki laulut alusta loppuun saakka. Moni kaverini sanoi keikan jättäneen vähän kylmäksi, olisivat kaivanneet enemmän showmeininkiä. Itse olin äärettömän iloinen, että musiikille annettiin sen kaipaama tila, annettiin upeiden sävelten, sanojen ja harmonioiden puhua puolestaan.

Paras show: Antti Tuiskun keikka. Menin viime vuonna Tuiskun keikalla ilman mitään odotuksia, läpällä. Se osottautuikin koko ruissin parhaaksi keikaksi, eikä tuottanut pettymystä tänäkään vuonna. Antti on vaan niin ihana, suomen miespuolinen Madonna, joka hurmaa 100% läsnäolollaan tuhatpäisen yleisön.

Parhaat bailut: Alman ja Charlie XCX:n yllätysvierailu minirantalavalla ja Daruden Sandstorm. Jalkani olivat tuossa vaiheessa jo ihan muusina, mutta hypin silti yleisön mukana kuin hullu. Alma oli ihan superhyvä muutenkin omalla keikallaan!

Paras ruoka-annos: Heimon burgerin falafelbursa. Kävimme myös perjantaina ennen alueelle siirtymistä pressilounaalla Kakolan Ruusussa, jossa meille tarjoiltiin ihan loistava kolmen ruokalajin vegaanimenu. Täyden kympin suoritus!

Mieleenpainuvin random-hetki: yhteislaulut-ja bailut vesibusseissa sekä mennen että tullen. Oli mahtavaa kun ihmiset olivat niin hyvällä tuulella ja mukana kaikissa hassuissakin jutuissa.



Ah ja voih. Onneksi ruissi tulee taas ensi vuonna, ja tänä kesänäkin on vielä FLOW jäljellä. Kiitos Ruisrockille ja Mellakka Helsingille järjestelyistä ja kaikille ihanille tyypeille ruissiseurasta, extrakiitokset huippujengillemme Lauralle, Minnille, Doritille, Joonakselle ja Jirkalle! Teidän kanssa lähtisin mihin ja milloin tahansa taas festaroimaan <3

Kuvat: Minä, Janita Autio (1), Tuure Boelius (kuva minusta), Andrew Taylor (viimeinen kuva)

Mökin muodonmuutos

mökin muodonmuutos

Kaupallinen yhteistyö, Tikkurila

Minulta on pyydetty usein enemmän kuvia mökistä ulkoapäin, sillä en ole koskaan julkaissut missään somessa kuvaa, missä mökki näkyisi kokonaan. Vaikka omasta pikkumökistäni on tullut minulle yksi rakkaimmista paikoista, olen silti vähän häpeillyt esitellä sitä kaikessa komeudessaan somen puolella. Siihen on ollut syynsä – mökki on mielestäni ollut ulkoapäin aika ruma. Vai mitä mieltä olette tästä:

Kyllä. Mökin alkuperäistä väriä kuvailisin ehkä vihertävän beigenä, tai ehkä paremmin mitäänsanomattomana. Pihan muut rakennukset ovat punaisia ja beige päämökki näyttää niiden rinnalla jotenkin tunkkaiselta. Maalipintakin on päässyt vähän huonoon kuntoon, samoin tillenpunainen sokkeli on kaivannut uutta väriä pintaansa. Ulkomaalauksella on tärkeä tehtävä rakennuksen suojaamisessa muutenkin kuin vain esteettisessä mielessä, maali suojaa puuta halkeilulta ja hilseilyltä. Kesäkuun alussa kokeilin kolmea eri sävyä talon pintaan ja niinhän siinä kävi, että päädyin lähes mustaan 564X-sävyyn, joka löytyy Tikkurilan Puutalo-sävykartasta. Sokkelin väriksi valitsin Tikkurilan värisuunnittelijan avulla betonimaisen harmaa 568X-sävy. Itse talo maalattiin ympäristöystävällisellä, kestävällä Ultra Classic-talomaalilla ja perustus YKI-sokkelimaalilla.


Mökin ilme muuttui maalauksen jälkeen täysin. Vanha tunkkainen vaikutelma on poissa, tilalla on nyt tyylikäs ja muihin rakennuksiin paremmin sopiva pikkumökki. Tiesin että mustaan voi aina luottaa, mutta silti lopputuloksesta tuli paljon parempi mitä olin uskaltanut toivoa. Musta väri antaa hyvin tilaa ympäröivän luonnon vihreydelle ja kauniille järvimaisemille, tätä mökkiä kelpaa nyt kuvata blogiinkin. Maalaus nosti myös mökin rahallista arvoa, rakennus on taas entistä paremmassa kunnossa.

Olin puutalon ulkomaalaushommissa täysin ensikertalainen, mutta ajattelin sen sujuvan yhtä näppäristi kuin minkä tahansa sisämaalaustyön. Toisin kävi, projekti ei edennytkään ihan niin nopeasti kuin olin ajatellut. Sää ei alkukesästä oikein suosinut, ulkomaalausta ei oikein toteuteta vesisateesssa. Lisäksi mökin vanha maalipinta oli päässyt tosi huonoon kuntoon ja pohjatyöt veivät hurjasti aikaa: ennen kuin pääsimme maalaamaan, piti mökin pinta harjata, pestä huolella ja antaa vielä kuivua. Tikkurilan sivuilta löytyi onneksi hyvin informaatiota ja ohjeita, näiden viiden vinkin ja hyödyllisen videon avulla ensikertalainenkin onnistui puutalon maalauksessa.

Mitäs sitten seuraavaksi? Etuterassin portaat pitäisi uusia, ikkunanpielet-ja puitteet maalata ja terassi & terassikalusteet öljytä. Pihallakin olisi paljon laitettavaa, istutuksia ja puutöitä. Nyt aion kuitenkin hetken vain nauttia yhden ison projektin valmistumisesta ja vetää remonttihaalarit jalkaan vasta kun innostus taas iskee, ja siihen voi mennä aikaa – ollaanhan nyt kesälomalla!

Mitä mieltä te olette lopputuloksesta?

Kokeiltu ja nähty

Maaliskuussa värjäsin hiukseni hyvin tummanruskeaksi. Ajatellin sisäisen ranskattareni heräävän eloon klassisen tumman polkan kautta, mutta kauhukseni en kokenutkaan oloani yhtään kotoisaksi tummatukkana. Alkujärkytyksen jälkeen totuin sävyyn ja se oli oikein kivaa vaihtelua, mutta huomasin kaipaavani omaa väriäni ja ehkä jopa vähän vaaleampaakin sävyä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin varattua ajan kampaajalle ja tadaa – takaisin sävyssä, joka on hyvin lähellä omaa väriäni. Tummatukkaisuus on nyt nähty ja kokeiltu eikä se tuntunut omalta. Uudessa tukassa on mukana myös vähän sitä vaaleuttakin ohuiden raitojen muodossa, rakastan tätä eläväistä lopputulosta!


Kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla ihan tuossa naapurissa, Tarkk’ampujankadun Dandyssa Aunella. Vaikka uusi kampaaja jännittää aina, niin astelin Dandyyn kuitenkin luottavaisena, sillä moni hyvä ystäväni on käynyt siellä tyytyväisenä asiakkaana jo vuosien ajan. Kannatti mennä, sillä Aune oli ihana, todella ammattitaitoinen ja ymmärsi täysin, mitä hain takaa. Varasin heti uuden ajan parin kuukauden päähän, sillä luottokampaaja ihan kodin vieressä, mikä olisikaan enemmän luksusta?


toppi ja farkut &other stories / avokkaat COS / takki Weekday

Kuvat: Omar El Mrabt