Yearly Archives: 2017

Mökkikauden avaus ja kesän remonttisuunnitelmat

Yhteistyössä Tikkurila

Huomenna on aika avata mökkikausi kunnolla. Viikko sitten ehdin pyörähtää nopeasti mökillä, ja sormet alkoivat oikein syyhytä siitä kaikesta, mitä haluaisin siellä tehdä. Keväällä iskee aina joku ihmeellinen nikkarointi-ja viherpeukaloinnostus, ja nyt olen niin onnellisessa asemassa, että minulla on ihan oma pieni paikka, mihin voin tuota innostusta purkaa.




Aloitimme viime kesänä mökin remontoimisen sisätiloista. Oviaukkoja suurennettiin, kaikki maalattiin valkoiseksi lattiasta kattoon, vanha keittiö purettiin ja uutta alettiin rakentaa toiseen huoneeseen järkevämmälle paikalle. Tänä vuonna on tarkoitus siirtyä sisältä ulos – suunnitelmissa on ainakin pihatyöt, puiden kaatoa, pienen kasvimaan perustaminen ja isoimpana mökin ulkomaalaus. Saan ilokseni toteuttaa maalausprojektin yhdessä Tikkurilan kanssa ja Tikkurilan värisuunnittelijasta on ollut iso apu maalaushommia suunnitellessa. En ole juurikaan kuvannut tänne blogiin mökkiä ulkoapäin ja siihen on selkeä syy – en pidä yhtään nykyisestä ulkoasusta. Tämänhetkinen mökin väri näkyy tuossa yläpuolella olevassa kuvassa taustalla, se on jotain beigen ja vihertävän väliltä, vähän sellainen epäväri. Jo mökkiä ostaessa oli siis selvää, että se tullaan maalaamaan.

Mökkitontillamme olevat muut rakennukset ovat punaisia, mutta päämökin väriksi tiesin haluavani jotain muuta, jotain neutraalimpaa, vähän modernimpaa, todennäköisesti harmaata tai mustaa. Valitsin Tikkurilalta testimaaleiksi kolme eri harmaan sävyä: Puutalo-värikartasta melkein mustan 564X-sävyn ja Deco Grey-värikartasta tumman siniharmaan 1969:n ja vaalean harmaan 1968:n. Ennen kuin mökin väriä lähtee muuttamaan, kannattaa oikea sävy miettiä tarkkaan. Sain Tikkurilan värisuunnittelijalta Irinalta tällaiset ohjeet koemaalausta varten:

“Värit kannattaa ensin katsoa paperisesta värikartasta ja sen  jälkeen tehdä vielä koemaalaus jolla sävy varmistetaan. Koemaalauksen tulee olla vähintään neliön ala ja pintaa kannattaa tarkastella useaan vuorokaudenaikaan jotta näkee kuinka havainto vaihtelee valon määrän vaihteluiden mukaan.”



Itse testailin myös monia eri värisävyjä Colour Up-ohjelmalla ja luin huolella vinkit värin valintaan ulkomaalauksessa. Testimaalauksen tein viime viikolla ja kuvat eri sävyistä otin ja muokkasin samoilla asetuksilla. Päätös lopullisesta sävystä on nyt tehty, maalaushommiin päästään toivottavasti pian ja lopputulos ennen-ja jälkeen kuville tulee tännekin nähtäville – mitä luulette, tuleeko mökistä musta, tumman siniharmaa vai vaalean harmaa? Minkä värin sinä valitsisit?

Selvisin

Ensimmäinen kesäkuuta. Leivoin eilen kakkuja yömyöhään saakka ja aamulla raahasin itseni, silmäpussini ja kakut taksiin. Juhlittiin Eat Cake!-kirjamme julkkareita Kaisun ja Cozyn kanssa, ja vaikka aamu oli yhtä hälinää niin samaan aikaan olo oli levollinen ja rauhoittunut. Tässä sitä nyt ollaan, yksi projekti valmiina, konkreettinen teos kädessä. Varmaan olisin voinut tehdä sata asiaa paremmin, nopeammin, huolellisemmin ja tarkemmin, mutta loppupeleissä tärkeintä oli vain se, että ylipäätään tein. Tartuin uuteen haasteeseen, kokeilin rajojani ja sain valmiiksi jotain, josta voin olla vähän ylpeäkin. Ja ennenkaikkea, opin jotain uutta.


Kesäkuun alkaessa huokaisen myös sille, että talvi on nyt lopullisesti selätetty. Muistan, miten Balilta kotiin palatessani mietin edessä olevia kuukausia ja sitä, miten tulisin niistä selviämään. Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Yksityiselämän puolella on ollut isoja muutoksia ja työrintamalla välillä vähän liiankin monta rautaa tulessa. Vaikka yleensä haluan aina katsoa vain eteenpäin, niin nyt voin vähän vilkaista taaksekin ja todeta, että selvisin. Vieläpä aika hyvin, vaikka tällä hetkellä tuntuukin että olen enemmän loman tarpeessa kuin pitkään aikaan. Nyt olen avoimin mielin valmiina ottamaan vastaan kaiken ihanan, mitä tuleva kesä minulle haluaa antaa, ja aion nauttia täysin siemauksin.

Kuvat: Mustarttu

Kesäpäivä Tallinnassa

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Tallink

Tallinna, niin tuttu mutta kuitenkin tuntematon. Ennen koin sen vähän tylsänä, nyt olen vuoden sisään käynyt siellä neljästi ja joka kerta löydän jotain täysin uutta. Viime torstaina huristelimme Artun, Janitan ja Antonin kanssa länsiterminaaliin ja sieltä uudella Megastar-laivalla Tallinnaan. Viikko oli ollut hektinen ja edellisenä yönä unet olivat jääneet vähiin, mutta jo terminaalissa huolet hävisivät ja mielen täytti sellainen mukava reissufiilis. Matka se on pienikin matka, ja siitä on otettava kaikki irti, hymyssä suin!





Meidän oli tarkoitus vuokrata pyörät Tallinnassa  ja ajella niillä ympäri kaupunkia, mutta säätiedotuksen lupaillessa sadetta päädyimme kulkemaan paikasta toiseen autokyydillä. Päivästä tuli onneksi kuitenkin lämmin ja kaunis, vaikka hetken aikaa ripsikin vettä. Suuntasimme ensiksi kauniiseen Kadriorgin puistoon, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Kadriorg oli täynnä upeita, kauniin värisiä rakennuksia ja palatseja, joista kaikista teki mieli ottaa monta kuvaa (ja otimmekin). Puiston laitamilta löytyy myös arkkitehtuurisesti hieno KUMU-taidemuseo, kävimme pyörähtämässä sielläkin sisällä mutta näyttely jäi ajanpuutteen vuoksi kokematta.




Matkaseurueestamme Janita ja Anton eivät olleet koskaan käyneet Telliskiven hipsterialueella, joten ajoimme sinne lounaalle. Tallinnahan on jokaisen ruokamatkailijan unelma ja yhden päivän voisi helposti viettää vain ravintoloita kierrellen, mutta tällä kertaa söimme laivalla sekä tulessa että palatessa sen verran hyvin, että kevyt lounas riitti hyvin kohteessa viemään nälän. Myös vegaaneille sopivia ravintolavinkkejä löytyy edellisestä Tallinna-postauksestani marraskuulta.

Telliskiven jälkeen pyörähdimme vielä keskustassa ostoksilla ja jäätelöllä: Gelato Ladiesjätskibaarin mangosorbetti vei kielen mennessään ja vanhan kaupungin kesäiset kadut saivat haaveilemaan vähän pidemmästäkin lomasta. Päiväreissu oli kuitenkin tähän väliin juuri sopivan mittainen, reilussa kuudessa tunnissakin ehtii näköjään kokemaan Tallinnan varsin monipuolisesti.



Laivasta vielä sananen: Megastar oli jotain ihan muuta, mihin olen yleensä tallinnanmatkoillani tottunut, ja todellakin positiivisessa mielessä. Hieno uusi terminaali Helsingin päässä, varsin tyylikkäästi sisustettu paatti ja hurjan monipuolinen ravintolatarjonta – tällaista sen laivamatkustamisen pitäisikin olla! Satuimme myös harvinaisen rauhalliselle vuorolle, sillä kännäävät ja örveltäjät kanssamatkustajat puuttuivat kokonaan – jos haluaa pelata varman päälle laivamatkansa kanssa, voi varata paikan joko Business (+65e / suunta) tai Comfort (+20e / suunta) Loungeen, jossa saa varmasti viettää matkansa rauhassa. Menomatkalla nautimme business-puolella runsaan aamiaisen (note to myself: jos et ole tottunut syömään kananmunaa, älä syö munakokkelia hätänälkään, ellet halua vatsaväänteitä), ja paluumatkan vietimme leppoisasti Comfort loungessa teetä juoden ja porkkanoita napostellen. Kiitos siis Tallink, että teitte matkastamme mukavan jo Helsingistä lähtiessä!




Kuvat: minä, Janita, Arttu & Anton