Monthly Archives: June 2018

Miksi en ole vegaani ja muuta pohdintaa ekologisuudesta – uusin No Filter-jakso on ulkona!

Uusimmassa No Filter-podcastissa puhutaan siitä, miten ilmastonmuutos ahdistaa ja mitä meidän pitäisi tehdä jotta maailma pelastuisi, vai voimmeko ylipäätään tehdä mitään?  Mihin tarvitaan vauhkoajia ja onko yksittäisillä pienillä teoilla mitään merkitystä? Entä pystyisimmekö Artun kanssa vähentämään lentämistä? Olen monta kertaa blogissakin pohtinut ekologisuutta eri näkökulmista ja tehnyt esimerkiksi päätöksen, että jaan somekanavissani vain vegaanisia reseptejä, vaikkein itse 100% vegaani olekaan. Joidenkin mielestä tämä voi olla tekopyhää, mutta omasta mielestäni on tärkeää, että vaihtoehtoja tuodaan monella tapaa esille, eikä aina vain pelkästään ehdottomina valintoina.

On ollut hyvin mieltä lämmittävää lukea kaikkea sitä positiivista palautetta, jota olemme podcastista saaneet! Vielä on paljon opittavaa ja kehityttävää, mutta tämä formaatti tuntuu jotenkin tosi omalta. Jos haluat osallistua keskusteluun aina kulloisenkin jakson (tai miksei menneidenkin jaksojen) aiheista, seuraa @no_filter_podcast :ia instagramissa ja jätä kommenttia julkisesti tai privana! Kaikki risut, ruusut ja kehitysideat otetaan mitä lämpimimmin vastaan.

Kuulitko saman? Kokemuksia äänikirjoista ja lukupiiristä

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Kuulitko saman? Kokemuksia äänikirjoista ja lukupiiristä storytel app
Luen nykyisin aika harvoin kirjoja. Se on tavallaan aika surullista, sillä lapsena ja nuorena olin älytön kirja-ahmatti ja ala-asteikäisenä kahlasin läpi varmasti kaikki kotoani ja kirjastosta löytyvät lasten ja nuorten kirjat. Meillä ei ollut kotona telkkaria ja tietokoneellakin sai viettää aikaa rajatusti, kirjoja taas sai lukea niin paljon kuin läksyiltä ja kotitöiltä ehti. Rakastan lukemista edelleen, mutta nykyisin tuntuu ettei kirjoille ole enää aikaa, mutta kyllähän sitä aikaa olisi jos vaikka vähän karsisi puhelimen käytöstä, sarjojen katselusta tai jostain muusta. Karua, älylaitteet ovat korvanneet kirjat.

Ehkäpä siksi äänikirjat kiinnostavat juuri nyt erityisen paljon – on paljon hetkiä, jolloin voisin kuunnella kirjaa, vaikken voisikaan lukea, kuten esimerkiksi pyöräillessä tai kadulla kävellessä. Varhaisimmat äänikirjamuistoni kuuluvat kesälomareissuihin joita teimme perheen kanssa kun olin nuori, kuuntelimme mm. Taru Sormusten Herrasta ja Mestaritontun seikkailuja cd:iltä pitkillä automatkoilla. Toisinaan kirja oli vielä kesken, kun saavuimme kotiin, muistan miten istuimme koko perhe autossa hiljaa kuuntelemassa loppuratkaisua kotipihassa. Nyt olen palannut uudelleen äänikirjojen pariin Storytel-sovelluksen kautta ja olen varovaisen innostunut: ehkä saan taas kirjat takaisin elämääni!


Osallistuin toissaviikolla Aamukahvilla-Henriikan ja Meri Luukkasen kanssa lukupiiriin, jossa keskustelimme yhdessä kuuntelemastamme kirjasta, joka oli Tiina Raevaaran Silloinkin satoi kaatamalla. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen lukupiiri ja se oli mahtavaa! Keskustelustamme nauhoitettiin myös podcast, joka on julkaistu Storytelin sovelluksessa – jos haluat päästä kuulemaan podcastin, niin Storytel tarjoaa nyt teille kaikille ilmaisen kuukauden kokeilujakson, jonka voi ottaa käyttöön täällä. Podcastin lisäksi tarjolla on tietysti tuhansia upeita kirjoja, tuntikausia kuunneltavaa vaikkapa kesälomalle.

Itse kirjasta, Raevaaran jännäristä: lähtökohtaisesti teos, jossa päähenkilöt asuvat maaseudulla vanhassa puutalossa keskellä upeaa, runsasta puutarhaa ja kokkailevat mitä herkullisemman kuuloisia ruokia pihan antimista, ei mielestäni voi olla huono. Vaikka se olisikin dekkari. Välillä melkein unohdin kirjan sarjamurhaaja-juonen, kun keskityin fiilistelemään yksityiskohtaista kuvailuja ruuista ja puutarhasta. Kirjoitin jopa ideoita ylös reseptejä varten kirjaa kuunnellessani – ehkä tämä kertoo enemmän minusta, kuin itse kirjasta, tällä hetkellä kun puutarhaunelmat ovat päällimmäisenä mielessä. Kuitenkin se itse pääjuonikin oli mukaansatempaava ja joka luku toi mukanaan aina uuden, kiinnostavan käänteen – suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan!


Huomasin, että äänikirjan kuuntelu vaatii tosissaan keskittymistä ja aikaa: Raevaaran teoksen lukisin kirjana varmaan muutamassa tunnissa, äänikirjana se vie 10h. Toisaalta, kun kirjan kuuntelee, on kokemus jännittävämpi ja intensiivisempi kuin itse lukiessa. Itse välillä varsin kärsimättömänä ja keskittymisongelmaisena ihmisenä kaipasin välillä nopeampaa etenemistä ja lukupiirissä Henriikka kertoikin, että kirjaa olisi voinut kuunnella nopeutetulla äänellä. Noh, ensi kerralla sitten.

Oletteko te jo löytäneet äänikirjojen ihmeellisen maailman?

Kuvat: Eliel Kilkki / SUPERREEL

Näin onnistut puhelinkuvissa

Kuvaan suurimman osan blogiin ja someen päätyvistä kuvista ammattitason täysikennoisella järjestelmäkameralla (kamerasetistäni enemmän tietoa täällä), mutta toisinaan ripottelen instagramiin ja tänne blogiinkin puhelimella otettuja kuvia. Miksi? Joskus vain tulee kiinnostavaa kuvattavaa vastaan juuri, kun järkkäri ei ole mukana. Aina järkkäriä ei edes jaksa raahata kassissa, vaikka tietäisikin että sitä saattaisi ehkä tarvita. Vaikka puhelinkuvien laatu ei yllä koskaan samaan kuin järkkärin, niin nykyään kännyköiden kamerat ovat jo niin hyviä, ettei instakuvastakaan välttämättä erota, onko kuvaa otettu järkkärillä vai puhelimella. Minulta kysyttiin vinkkejä parempiin puhelinkuviin, joten täältä pesee!


Puhelimilla on eroa. Jos älypuhelimesi on kaikkein halvinta mallia tai jo monta vuoden vanha, ei kamera todennäköisesti pysty ihmeisiin. Itselläni on käytössä Samsungilta testiin saatu Galaxy S9 -puhelin, jonka kameralla saa ihan älyttömän tarkkaa jälkeä, parempaa kuin millään muulla testaamallani puhelimella. S9: ssä on käytössä kaksoiskamera ja säädettävä aukko, jotka antavat ihan uudenlaisia mahdollisuuksia kuvaamiseen.

Puhelimen mallistakin huolimatta, on kuitenkin hyvä saada perusasiat kuntoon. Kun kuva on otettu hyvässä valossa ja asettelu on kohdallaan, niin kökköisemmälläkin kameralla voi saada tosi kivaa jälkeä. Valaistus onkin yksi tärkeimmistä asioista: tasaisessa luonnonvalossa syntyvät mielestäni kivoimmat puhelinkuvat, vältän voimakkaita varjon ja auringonvalon synnyttämiä kontrasteja.

Tärkeää on myös oikeanlainen rajaus. Jos kuvaat instagramiin, niin muistathan, että IG rajaa pystykuvat 5:4 kuvasuhteeseen, kun kameroiden yleinen kuvasuhde on yleensä 4:3. Katso että kohde mahtuu tuohon instagramin rajauksen mukaiseen kuvaan!

Jälkikäsittely on puhelinkuvissakin kaiken A ja O. Muokkaan puhelinkuviani yleensä VSCO:n ja Lightroomin sovelluksilla, joskus myös Afterlightillä. VSCO:n filttereillä saa kuviin kivaa tunnelmaa ja lightroomilla voi tehdä paikallisesti taikoja kuviin: esimerkiksi ylläoleva kuva oli aluksi etualalta täysin tumma taustan ollessa täysin vaalea, eivätkä ihmiset erottuneet. Lisäsin lightroomilla valoa vain etualalle, että tausta ei olisi palanut puhki. Tämän jälkeen lisäsin filtterin tasoittamaan omasta mielestäni liian kirkkaita valokuvan sävyjä lämpimämmän ja pehmeämmän sävyiseksi.

Joillakin puhelimilla voi kuvata myös raakakuvia (raw). Raakakuva on suuri kuvatiedosto, jossa on kaikki kameran tallentama kuvadata – kun kuvainformaatiota on runsaasti, on jälkikäsittely helpompaa ja lopputuloksesta on mahdollista saada entistäkin upeampi.

Näin onnistut puhelinkuvissa
Selective Focus tai Muotokuva-ominaisuudella puhelimella voi ottaa kuvia, jossa kohde erottuu tarkkana taustan ollessa sumea. Tämä ominaisuus toimii parhaiten, kun kohde on hyvin selkeä ja vähintään 50cm päästä puhelinkameran linssistä. Tässä kuvassa sumennus ei ole toteutunut ihan tarkasti, mutta mitä selkeämpi / yksinkertaisempi kohde, sitä parempi lopputulos tällä ominaisuudella saadaan.


Tärkeintä onnistuneessa puhelinkuvassa, kuten muissakin kuvissa, on mielestäni tunnelma. Puhelinkuva saa näyttää hetkessä räpsäistyltä fiiliskuvalta, älä ota kuvaa kuvan vuoksi vaan ota kännykkä esiin kun näet jotain tosi ihanaa jonka haluat tallentaa itsellesi tai muille.

Mukavia kuvaushetkiä!