Yearly Archives: 2018

No Filter-podcast: Kannattaako mennä naimisiin?

Onko avioliitolla nykypäivänä enää mitään virkaa? Miksi niin monet ihmiset haluavat kannattaa tuota vanhaa, patriarkaalista järjestelmää – onko syynä uskonto, perinteet vai pelkästään usko ikuiseen rakkauteen? Otimme uusimmassa No Filter-podcastissa puheenaiheeksi häät ja avioliiton ja saimme vieraaksi ihanan Paju Daren, joka on tunnettu niin P.S. Olen vegaani-tubekanavastaan kuin blogistaankin. Olimme Artun ja monen muun ystävämme kanssa kesällä vieraana Pajun häissä, jotka olivat ehkä yhdet parhaista ja ihanimmista häistä, joissa olen koskaan ollut.

Itse ehdin olla naimisissa 6 vuotta, kunnes liitto päättyi eroon. Nuorempana naimisiinmeno oli itselleni itsestäänselvyys, jollain tapaa päätös naimisiinmenosta parikymppisenä ei ollut edes oma valinta. Menisinkö naimisiin enää uudelleen? Millaiset häät vietin kahdeksan vuotta sitten? Kuuntele uusin jakso ja kerro myös oma mielipiteesi: onko nykyään mitään järkeä mennä naimisiin?

Inspiroiva paluu arkeen

Kaupallinen yhteistyö, Love Beauty and Planet ja Asennemedia

Inspiroiva paluu arkeen

Olen päättänyt, että tänä syksynä arkeen paluun ei tarvitse olla ahdistavaa ja rankkaa. Itseasiassa olen ollut tästä syksystä aika innoissani, vaikkei tiedossa ole mitään erityisen jännää tai uutta. Jotenkin oma fiilis on pitkästä aikaa uutta kautta aloitellessa sellainen selkeä – tiedän mitä teen, osaan olla järjestelmällisempi kuin aiemmin ja en myöskään ota turhaa stressiä sellaisista asioista mitkä eivät ole hallinnassani. Töitä on myös tiedossa riittävästi koko syksyksi, mikä vähentää aina yrittäjän stressiä.

Kokosin yhteen omia ideoitani siitä, miten arkeen paluu voi olla inspiroivaa pienten muutosten avulla.

Kivat suunnitelmat arjen piristämiseen. Aina ei tarvitse lentää lämpimään kesken lokakuun, vaan pienetkin jutut voivat lennättää kauas arjesta ja tuoda iloa ja energiaa arkeen. Minulla on lähiviikkojen suunnitelmissa mm. järjestää loppukesän puutarha-tai valojuhlat ystäville, osallistua taiteiden yöhön, käydä ulkoilmaleffassa ja tehdä päiväretki vaikka Fiskarsiin.

Lisää liikuntaa. Ilmottauduin syyskaudeksi mukaan tanssiopistolle show-tunneille. Olen aiemmin tanssinut myös klassista balettia ja vähän streettiä, show on mielestäni sopivan vauhdikasta ja monipuolista ja lisäksi tunnin ajankohta sattuu sopimaan hyvin aikatauluihini. Rakastan tanssimista, se on mielestäni ihanin ja upein tapa harrastaa liikuntaa. Lisäksi olen menossa huomenna testaamaan elämäni ensimmäistä kertaa hot joogaa ja ensi viikolla lähden melontaretkelle. Liikuntaa voi harrastaa myös hauskalla ja inspiroivalla tavalla!

Paluu terveellisempään ruokavalioon. Hävettää myöntää, mutta kesän aikainen ruokavalioni on ollut pitkälti sipsikalja-osastoa. Olen kyllä popsinut hullun lailla myös marjoja, hedelmiä ja salaatteja, mutta ruokailuista on puuttunut säännöllisyys. Mielestäni sipseillä ja pizzalla herkuttelu voi olla parasta elämässä, mutta let’s face it – kun niitä ahmii liikaa, ei se ole enää kovin hauskaa eikä inspiroivaakaan. Sen sijaan uusien simppeleiden arkireseptien etsiminen ja satokauden aarteiden käyttö ruuanlaitossa kiinnostaa juuri nyt.


Sopivien tavotteiden asettaminen, myös työn ulkopuolella. Kun itselle asettaa oikeanlaiset tavoitteet ja haasteet, on niiden saavuttaminen mahdollista ja hyvinkin inspiroivaa! Itse ainakin innostun aina, kun saan jonkun pienenkin tavoitteen toteutettua tai selätän jonkun haasteen. Työn suhteen olen ottanut yhdeksi konkreettiseksi tavoitteeksi sen, että avaan duunisähköpostit aina vain koneella ollessani ja vastaan niihin samantein. Aiemmin olen lukenut meilejä ties missä tien päällä puhelimelta, ja en tietenkään ole pystynyt vastaamaan niihin heti, joten vastaaminen on välillä unohtunut kokonaan. Nyt tähän on tulossa skarppausta!

Yksi iso tavoitteeni on syksyn aikana vähentää vaatteiden ostelua ja keskittyä enemmän eettiseen ja kestävään muotiin. Järkytyin Ylen viimeviikkoisesta uutisesta, joka kertoi pikamuodin saastuttavan enemmän kuin lento-ja laivaliikenteen – tiesin toki, ettei halpavaatebisnes ole koskaan ollut ekologista tahi kovin eettistäkään, mutta jotenkin en ollut nähnyt ongelmaa noin suurena. En ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta huomaan että vaikkapa viimeisen puolen vuoden aikana olen haalinut paljon uusia vaatteita, melkein huomaamatta. Nyt on aika rauhoittaa tilanne, kun oikeasti en tarvitsisi juuri mitään. Haluaisin myös blogissa nostaa esille enemmän eettisiä ja ekologisia vaatemerkkejä.



Päivittäiset kauneusrutiinit. Kesän aikana karsin kaiken kosmetiikan käytön minimiin, ihan vain laiskuuttani. Huolettoman kesän jälkeen on kiva aloittaa taas ihon säännöllinen kuorinta ja kosteutus, olen antanut erityisesti huomiota auringossa kärsineille kasvoilleni ja jaloilleni, jotka ovat täynnä ötökänpuremia ja raapimisarpia. Olen tällä hetkellä ihastunut erityisen paljoni Love Beauty and Planetin uusiin Sheet maskeihin, jonka jäljiltä iho on erityisen pehmeä ja ravittu. Suihkussa suosikkini on taas Shea Butter & Sandalwood Oil Shower gel, jonka jälkeen rasvaan koko kropan saman sarjan kosteusvoiteella.

Tiesittekö, että vaikka Love Beauty and Planetin kesä-pop up on nyt sulkenut ovensa, niin tuotteet tulevat ihan pian laajasti myyntiin hyvin varusteltuihin Prismoihin, K-Citymarketteihin, Sokoksiin ja Hehku -myymälöihin? Pian näitä ihanuuksia saa siis ympäri suomen! Mielestäni tässä sarjassa on ehdottomasti parasta se, että se on helposti saatavilla sekä myyntipaikkojen että hinnan puolesta – eettisen ja ekologisen kosmetiikan ostaminen on tehty nyt helpoksi ihan kaikille.

Mikä on sinun vinkkisi inspiroivaan arkeen?

Flow, olit ihana taas

Taas se meni ihan hujauksessa, tuo kesän päättäisviikonloppu. Flowsta on tullut itselleni jokavuotinen perinne – vaikkei historiani tämän maailman parhaan kaupunkifestarin kanssa olekaan vielä kovin pitkä, on välillemme ehtinyt muodostua vahva tunneside. Tämä taisi olla viides kertani Flowsssa. En siis kuulu siihen jengiin, joiden mielestä ennen (eli 10 vuotta sitten) kaikki oli flowssakin paremmin, vaan odotan joka vuosi juuri tätä festaria yhtä suurella innolla.

Kun olin Flow:ssa ensimmäistä kertaa elämässäni, ostin pelkän lauantailipun hetken mielijohteesta ja riensin festarialueelle innosta puhkuen kuoroleiripäivän päätteeksi. En tuntenut juuri ketään enkä tainnut tietää kuin yhden artistin. Silti festarin tunnelmassa se jokin sai tuntemaan olon kotoisaksi, tutuksi. Muistan miten hihkaisin siskolleni pääportilla: “suviseurat!”. Se ei ollut pilkkaa tai parjaamista, vaan alueella tuli tuolloin sama lämmin ja kotoinen tunne, minkä olin usein kokenut lapsena suviseurakentälle astuessani: paljon iloisia, hyväntuulisia ihmisiä, puuhakkeen tuoksu ja hyvä yleispöhinä. Ohjelma ja tarjoilut ovat toki hyvin erilaisia, mutta loppupeleissä tällaisissa suurtapahtumissa on kyse aina pohjiltaan samasta asiasta: siitä, että kokoonnutaan yhteen, nähdään ystäviä ja ehkä samanhenkisiä ihmisiä.


Nykyisin minun ei ole tarvinnut pelätä sitä, ettei Flowssa olisi ketään kenen kanssa hengata, sillä suurin osa Helsinkiläisistä ystävistäni tuntuu kokoontuvan suvilahteen viettämään kesän viimeistä viikonloppua vuodesta toiseen. Tuttuja naamoja tulee vastaan kokoajan ja kaikkien kanssa ei ehdi mitenkään jutella. Yksi asia on pysynyt samana muuten ihan sieltä ensimmäisestä Flow:sta asti: ystäväni Jenni oli se, jonka seuraan tuppauduin viisi vuotta sitten kun alueella ei ollut ketään muuta tuttua kasvoa ja edelleenkin hengaamme aina Flowssa yhdessä. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä festarivuosia edessä!

Tämän vuoden Flow oli ihana, taas.  Mun mielestä iso osa festaria on kaikki etukäteissuunnittelu ja parasta oli tehdä etukäteen sotasuunnitelmia niin etkoista kuin kuunneltavista keikoistakin ja tietenkin siitä, mitä laittaa päälle. Viikonloppuna unohdimme kuitenkin tarkat suunnitelmat ja antauduimme kirjaimellisesti flown (hehe) vietäväksi. Aika moni suunniteltu keikka jäi välistä, mutta niillä keikoilla joilla olimme, bailasimme kuin viimeistä päivää. Minut saattoi löytää myös Backyardilta tanssimasta villisti, Red Gardenista löhöilemässä säkkituoleilla tai ruokakojuilta pohtimassa sitä, mitä sitä söisi seuraavaksi. En jäänyt harmittelemaan missattuja keikkoja – sunnuntaina lähdin jo yhdeksän aikaan kotiin juomaan teetä ja nukkumaan, kun suurin osa festarikansasta vaelsi näkemään Kendric Lamarin. Maanantaina kiitin itseäni siitä.


Esiintyjistä tänä vuonna jäi mieleen erityisesti Alman ja Artic Monkeysin keikat. Ihanaa Bonoboakin fiilistelin hetken, mutta sitten joku muu juttu vei mukanaan. Ruokakojuilta parhaat arvosanat saavat Fat Ramenin kukkakaali-ramen (taivaallista!), Kimchi & The Chicken Gang-kojun Kimchi Classics-tofuannos (järkyttävän tulista, mutta ihanaa) ja Muchies by Matti Jämsenin veggis (eli vegemakkaraperunat, mutkatonta festariruokaa). On myös mahtavaa, että Flow on nykyään täysin hiilineutraali festivaali ja kaikki tapahtumasta syntyvä jäte kierrätetään tai uusiokäytetään. Tässä on hyvä esimerkki kaikille muillekin kesätapahtumille ja festareille.

Flow, olit ihana taas
Huomasin viikonlopun aikana, että kuvaan mieluiten ihmisiä ja haluan saada ystäväni mukaan kuviini. Ehkä näissä kuvissa tiivistyykin juuri se, mikä mielestäni on ihan parasta Flowssa: kaikki ihmiset ja se fiilis, kun eletään kesän viimeistä viikonloppua täysin rinnoin.

Kiitos Flow 2018 ja kiitos kaikki ihanat festariystävät! Toivottavasti nähdään ensi vuonna uudelleen.