Yearly Archives: 2018

Meistä tulee siirtolapuutarhureita!

siirtolapuutarha

Kerroin teille joku aika sitten, että joudun luopumaan mökistäni. Siitä, joka sijaitsee järven rannalla ja jossa on ihana rantasauna, ja jota on parin vuoden aikana rempattu.

Tuota postausta kirjoittaessani jo tiesin, että en ehtisi kuitenkaan viettää aikaa pitkään mökittömänä. Uusi paikka oli jo löytynyt, ja olin siitä niin innoissani, etten meinannut housuissani pysyä. Tuolloin olimme tehneet uudesta mökkilöydöstämme vasta varauksen, joten täyttä varmuutta kaupoista ei ollut – en halunnut hehkuttaa liian julkisesti uutista, jos kävisiki niin, että joutuisin pettymään. Mutta tänään sitten vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen, allekirjoitimme vihdoin kauppapaperit.

Ja sen kaupan myötä meistä tuli siirtolapuutarhaviljelijöitä!

 

Joskus 7-8 vuotta sitten sain kutsun koulukaverini työnantajan siirtolapuutarhamökille pakilaan. En ollut käynyt tuota ennen koskaan millään siirtolapuutarha-alueella, ja olin myyty heti ensimmäisestä kerrasta. Pienet värikkäät mökit, suloiset puutarhat, omenapuut ja huolella hoidetut pihat. Siitä lähtien olen pitänyt siirtolapuutarha-alueita suorastaan maagisina paikkoina, ja rakastanut kävellä niiden läpi, ihastella tunnelmaa ja haaveilla siitä, että voisin joskus ehkä itsekin olla siirtolapuutarhuri.

Oikeastaan pari vuotta ennen sen aikaisemman mökkini ostoa olin käynyt katsomassa muutamia siirtolapuutarhapaikkoja. Silloin ongelmana oli se, että mökkejä oli aika vähän tarjolla ja hintapyynnöt olivat kovin korkeita. Lisäksi pankit antavat lainaa aika huonosti siirtolapuutarhamökkeihin, käytännössä eivät ollenkaan, jos ei ole tarjota reaalivakuuksia lainan taakse. Meillä ei tuolloin ollut säästöjä juurikaan eikä mitään vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta, joten puutarhamökki jäi haaveeksi.

Kun oli tiedossa että myisin oman osuuteni vanhasta mökistäni, niin aloin taas katsella puutarhamökkejä nettipalstoilta vähän sillä silmällä, kuitenkin vain etäisesti haaveillen – en oikeasti uskonut että haaveesta voisi tulla totta. Tuntui kuitenkin, että muutamassa vuodessa hinnat olivat ehkä tulleet hiukan alas ja tarjontaakin oli vähän enemmän. Laskeskelin, että kun olisin myynyt mökkini ja yhdistäisin ne säästöihin ja ehkä pieneen lainaan, saisin mahdollisesti hankittua pienen, remppakuntoisen ja edullisen mökin. Ja sellainen mökki tuli vastaan viidennellä näytöllä.

Mökki jonka ostimme, on täysin rempattava, pieni 20m2 reppana. Itse mökissä ei ole oikeastaan varmaan juuri mitään, mistä pitäisin, mutta toisaalta kaikki muu onkin sitten ihanaa: puutarha on kaunis ja kukoistava, sijainti mitä parhain ja alueen tunnelma juuri sellainen, mitä etsimmekin. Helpostihan tuollaisen yhden pikkumökin remontoi, mutta nuo muut ovat hankalammin saatavilla.

Jos siis luulit, että mökkijutut loppuivat, niin ehei – ne vain hiukan muuttavat muotoaan. Ennen oltiin luonnon helmassa hiljaisuudessa, saunottiin ja rentouduttiin. Nyt ollaan kaupungin sykkeessä pikkutontilla mökkinaapureiden välissä ja opetellaan puutarhanhoitoa. Vähän kauhistuttaa että mihin olemmekaan ryhtyneet, mutta samaan aikaan en malta odottaa!

No filter-podcastin kesäloma on ohi!

No Filter on VIHDOIN palannut takaisin arkeen kesälomilta! Alun perin kahden viikon kesätauoksi suunniteltu loma venähtikin neliviikkoiseksi monestakin syystä: meillä meni Artun kanssa yllättäen aikataulut ihan ristiin kun poukkoilimme eri puolilla maailmaa ja suomea eri aikaan ja lisäksi äänittäjämme sai perheenlisäystä, mikä hankaloitti studioajan saamista. Podcastin tekemistä ehtikin tulla jo ikävä! Hassua, miten tästä täysin uudesta formaatista on tullut niin iso osa omaa somemeininkiä – tuntuu että podcastin tekeminen on kuvaamisen ohella nykyisin yksi lempijutuistani.

Tämän päivän jaksossa puhumme lomasta ja siitä, että mikä olisi paras tapa lomailla. Aika usein itse olen kokenut, että viikon lomamatkan jälkeen tarvitsee toisen viikon vapaata pelkästään lomalta palautumiseen – onko siinä yhtään mitään järkeä? Kerrotaan myös meidän kesän kohokohdista ja siitä, mitä olemme lomalta oppineet.

Käy kuuntelemassa uusin jakso aCastista ja jättämässä palautetta vaikka meidän instagramiin! Tässä jutussa on parasta kaikki palaute, vuorovaikutus ja keskustelu, mikä on aina jaksojen ympärille muodostunut.

Loppukesän juhliin: Mansikkaraakakakku


Kun säät ovat olleet jo pian yli kuukauden ajan helteisen kuumia, mielen valtaa ajatus siitä, että kesä ei ehkä lopukaan koskaan. Että elokuussakin on vielä hurjasti aikaa järjestää pihajuhlia, puistopiknikkejä tai käydä muuten vain ulkona syömässä. Olen haaveillut koko kesän taas puutarhajuhlien järjestämisestä, ja jos säät pysyvät edes jokseekin kivoina vielä loppukuulle saakka, niin ehkä toiveeni toteutuu. Paikkakin olisi jo tiedossa, enää tarvii lyödä lukkoon ajankohta ja kutsua vieraat.

Tein vanhempieni luona käydessä pitkästä aikaa raakakakkua. Halusin tehdä jotain mansikkamaan antimista, mutta helteessä ei tee mieli mitään liian makeaa – siispä googlettelin erilaisia mansikkaraakakakkureseptejä ja löysin Vaneljan ja Tuulian pakkasmarjalle kehittämän ohjeen, johon ainekset löytyivät lähes suoraan kotoa. Koska en ehtinyt kauppaan, tein muutamia muutoksia raaka-aineiden puuttuessa: mantelit vaihtuivat auringonkukansiemeniin ja kookossiirappi agaveen. Kokonaisuus toimi silti hyvin ja kakku sai paljon kehuja, ei pelkästä ulkonäöstään. Jos et siis jaksa viettää kovin paljon aikaa keittiössä rehkien, niin tässäpä helppo ja kaunis kakkuidea loppukesän juhliin, vaikkapa niihin puutarhajuhliin.


Mansikka-raakakakku (vegaaninen & gluteeniton)

Pohja:

1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl auringonkukan siemeniä
n. 5 kpl kivettömiä taateleita
ripaus vaniljajauhetta

Täyte:

5 dl cashew-pähkinöitä
1 dl tuoreita mansikoita
1 banaani
2 dl valitsemaasi kasvimaitoa (kaura, kookos, soija..)
3 rkl agave-siirappia
2 rkl sitruunamehua
1 dl kookosöljyä (sulanutta)
ripaus vaniljajauhetta

Pinnalle:

tuoreita mansikoita

Ennen kakun valmistamista laita cashew-pähkinät likoamaan n. tunniksi veteen.

Valmista kakkupohja. Laita tehosekoittimeen kaurahiutaleet, auringonkukansiemenet, taatelit ja vaniljajauhe. Sekoita kaikki tasaiseksi massaksi. Taputtele taikina leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja hiukan myös reunoille.

Valmista täyte. Lisää liotetut cashewpähkinät tehosekoittimeen, heitä joukkoon mansikat, pilkottu banaani, kasvimaito, kookosöljy, sitruunamehu ja siirappi. Sekoita tasaiseksi massaksi. LIsää täyte irtopohjavuokaan pohjan päälle.

Laita kakku pakastimeen vähintään 4 tunniksi, kunnes se on täysin jähmettynyt. Tarjoile hiukan sulaneena ja mansikoilla koristeltuna.

mansikkaraakakku
Herkullista viikonloppua kaikille!