Luen nykyisin aika harvoin kirjoja. Se on tavallaan aika surullista, sillä lapsena ja nuorena olin älytön kirja-ahmatti ja ala-asteikäisenä kahlasin läpi varmasti kaikki kotoani ja kirjastosta löytyvät lasten ja nuorten kirjat. Meillä ei ollut kotona telkkaria ja tietokoneellakin sai viettää aikaa rajatusti, kirjoja taas sai lukea niin paljon kuin läksyiltä ja kotitöiltä ehti. Rakastan lukemista edelleen, mutta nykyisin tuntuu ettei kirjoille ole enää aikaa, mutta kyllähän sitä aikaa olisi jos vaikka vähän karsisi puhelimen käytöstä, sarjojen katselusta tai jostain muusta. Karua, älylaitteet ovat korvanneet kirjat.
Ehkäpä siksi äänikirjat kiinnostavat juuri nyt erityisen paljon – on paljon hetkiä, jolloin voisin kuunnella kirjaa, vaikken voisikaan lukea, kuten esimerkiksi pyöräillessä tai kadulla kävellessä. Varhaisimmat äänikirjamuistoni kuuluvat kesälomareissuihin joita teimme perheen kanssa kun olin nuori, kuuntelimme mm. Taru Sormusten Herrasta ja Mestaritontun seikkailuja cd:iltä pitkillä automatkoilla. Toisinaan kirja oli vielä kesken, kun saavuimme kotiin, muistan miten istuimme koko perhe autossa hiljaa kuuntelemassa loppuratkaisua kotipihassa. Nyt olen palannut uudelleen äänikirjojen pariin Storytel-sovelluksen kautta ja olen varovaisen innostunut: ehkä saan taas kirjat takaisin elämääni!
Osallistuin toissaviikolla Aamukahvilla-Henriikan ja Meri Luukkasen kanssa lukupiiriin, jossa keskustelimme yhdessä kuuntelemastamme kirjasta, joka oli Tiina Raevaaran Silloinkin satoi kaatamalla. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen lukupiiri ja se oli mahtavaa! Keskustelustamme nauhoitettiin myös podcast, joka on julkaistu Storytelin sovelluksessa – jos haluat päästä kuulemaan podcastin, niin Storytel tarjoaa nyt teille kaikille ilmaisen kuukauden kokeilujakson, jonka voi ottaa käyttöön täällä. Podcastin lisäksi tarjolla on tietysti tuhansia upeita kirjoja, tuntikausia kuunneltavaa vaikkapa kesälomalle.
Itse kirjasta, Raevaaran jännäristä: lähtökohtaisesti teos, jossa päähenkilöt asuvat maaseudulla vanhassa puutalossa keskellä upeaa, runsasta puutarhaa ja kokkailevat mitä herkullisemman kuuloisia ruokia pihan antimista, ei mielestäni voi olla huono. Vaikka se olisikin dekkari. Välillä melkein unohdin kirjan sarjamurhaaja-juonen, kun keskityin fiilistelemään yksityiskohtaista kuvailuja ruuista ja puutarhasta. Kirjoitin jopa ideoita ylös reseptejä varten kirjaa kuunnellessani – ehkä tämä kertoo enemmän minusta, kuin itse kirjasta, tällä hetkellä kun puutarhaunelmat ovat päällimmäisenä mielessä. Kuitenkin se itse pääjuonikin oli mukaansatempaava ja joka luku toi mukanaan aina uuden, kiinnostavan käänteen – suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan!
Huomasin, että äänikirjan kuuntelu vaatii tosissaan keskittymistä ja aikaa: Raevaaran teoksen lukisin kirjana varmaan muutamassa tunnissa, äänikirjana se vie 10h. Toisaalta, kun kirjan kuuntelee, on kokemus jännittävämpi ja intensiivisempi kuin itse lukiessa. Itse välillä varsin kärsimättömänä ja keskittymisongelmaisena ihmisenä kaipasin välillä nopeampaa etenemistä ja lukupiirissä Henriikka kertoikin, että kirjaa olisi voinut kuunnella nopeutetulla äänellä. Noh, ensi kerralla sitten.
Oletteko te jo löytäneet äänikirjojen ihmeellisen maailman?
Kuvaan suurimman osan blogiin ja someen päätyvistä kuvista ammattitason täysikennoisella järjestelmäkameralla (kamerasetistäni enemmän tietoa täällä), mutta toisinaan ripottelen instagramiin ja tänne blogiinkin puhelimella otettuja kuvia. Miksi? Joskus vain tulee kiinnostavaa kuvattavaa vastaan juuri, kun järkkäri ei ole mukana. Aina järkkäriä ei edes jaksa raahata kassissa, vaikka tietäisikin että sitä saattaisi ehkä tarvita. Vaikka puhelinkuvien laatu ei yllä koskaan samaan kuin järkkärin, niin nykyään kännyköiden kamerat ovat jo niin hyviä, ettei instakuvastakaan välttämättä erota, onko kuvaa otettu järkkärillä vai puhelimella. Minulta kysyttiin vinkkejä parempiin puhelinkuviin, joten täältä pesee!
Puhelimilla on eroa. Jos älypuhelimesi on kaikkein halvinta mallia tai jo monta vuoden vanha, ei kamera todennäköisesti pysty ihmeisiin. Itselläni on käytössä Samsungilta testiin saatu Galaxy S9 -puhelin, jonka kameralla saa ihan älyttömän tarkkaa jälkeä, parempaa kuin millään muulla testaamallani puhelimella. S9: ssä on käytössä kaksoiskamera ja säädettävä aukko, jotka antavat ihan uudenlaisia mahdollisuuksia kuvaamiseen.
Puhelimen mallistakin huolimatta, on kuitenkin hyvä saada perusasiat kuntoon. Kun kuva on otettu hyvässä valossa ja asettelu on kohdallaan, niin kökköisemmälläkin kameralla voi saada tosi kivaa jälkeä. Valaistus onkin yksi tärkeimmistä asioista: tasaisessa luonnonvalossa syntyvät mielestäni kivoimmat puhelinkuvat, vältän voimakkaita varjon ja auringonvalon synnyttämiä kontrasteja.
Tärkeää on myös oikeanlainen rajaus. Jos kuvaat instagramiin, niin muistathan, että IG rajaa pystykuvat 5:4 kuvasuhteeseen, kun kameroiden yleinen kuvasuhde on yleensä 4:3. Katso että kohde mahtuu tuohon instagramin rajauksen mukaiseen kuvaan!
Jälkikäsittely on puhelinkuvissakin kaiken A ja O. Muokkaan puhelinkuviani yleensä VSCO:n ja Lightroomin sovelluksilla, joskus myös Afterlightillä. VSCO:n filttereillä saa kuviin kivaa tunnelmaa ja lightroomilla voi tehdä paikallisesti taikoja kuviin: esimerkiksi ylläoleva kuva oli aluksi etualalta täysin tumma taustan ollessa täysin vaalea, eivätkä ihmiset erottuneet. Lisäsin lightroomilla valoa vain etualalle, että tausta ei olisi palanut puhki. Tämän jälkeen lisäsin filtterin tasoittamaan omasta mielestäni liian kirkkaita valokuvan sävyjä lämpimämmän ja pehmeämmän sävyiseksi.
Joillakin puhelimilla voi kuvata myös raakakuvia (raw). Raakakuva on suuri kuvatiedosto, jossa on kaikki kameran tallentama kuvadata – kun kuvainformaatiota on runsaasti, on jälkikäsittely helpompaa ja lopputuloksesta on mahdollista saada entistäkin upeampi.
Selective Focus tai Muotokuva-ominaisuudella puhelimella voi ottaa kuvia, jossa kohde erottuu tarkkana taustan ollessa sumea. Tämä ominaisuus toimii parhaiten, kun kohde on hyvin selkeä ja vähintään 50cm päästä puhelinkameran linssistä. Tässä kuvassa sumennus ei ole toteutunut ihan tarkasti, mutta mitä selkeämpi / yksinkertaisempi kohde, sitä parempi lopputulos tällä ominaisuudella saadaan.
Tärkeintä onnistuneessa puhelinkuvassa, kuten muissakin kuvissa, on mielestäni tunnelma. Puhelinkuva saa näyttää hetkessä räpsäistyltä fiiliskuvalta, älä ota kuvaa kuvan vuoksi vaan ota kännykkä esiin kun näet jotain tosi ihanaa jonka haluat tallentaa itsellesi tai muille.
Pääsimme viime viikolla toteuttamaan kevään odotetuimman reissun, roadtripin Baltiaan. Rakastan roadtrippejä! Autolla kiertely antaa sellaisen vapauden, jota ei oikein millään muulla kulkuneuvolla voi saavuttaa ja mahdollistaa myös sen, että tavaraa voi pakata vähän rennommin mukaan, kaikkea ei tarvitse tunkea yhteen lentolaukkuun. Baltia sopii mielestäni loistavasti roadtrip-kohteeksi: tiet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, välimatkat sopivan lyhyitä ja nähtävää riittää paljon, vaikka tällä kertaa keskityimme matkallamme ajanpuutteen vuoksi ainoastaan Viroon ja Latviaan, ja harmiksemme Liettua jäi kokonaan välistä. Kokosin tähän postaukseen vinkkejä matkaltamme, toivottavasti niistä on iloa – tsekkaa myös postauksen lopusta ihana Artun ja Nion yhteistyönä syntynyt reissufilkka!
Reitin ja matkan suunnittelu
Meidän matkan kesto oli viisi yötä ja viisi päivää – lähdimme tiistaina iltapäivästä Helsingistä Megastarilla ja palasimme kotiin myöhään sunnuntai-iltana. Autolla laivamatkustaminen sujui helposti, terminaaliin täytyi mennä tuntia aiemmin odottelemaan. Matkasuunnitelmaa väänneltiin ja käänneltiin muutaamaan otteeseen, mutta lopulta päädyimme tällaiseen suunnitelmaan:
Tiistai: Lähtö Helsingistä. Ajetaan Tallinnasta suoraan Saarenmaalle (automatkan kesto n. 4h lauttamatkoineen).
Keskiviikko: Päivä Saarenmaalla.
Torstai: Muhun kautta takaisin mantereelle ja Pärnuun.
Perjantai: Pärnusta Latviaan, Gaujan kansallispuiston kautta. Illaksi Riikaan.
Lauantai: Päiväreissu Jurmalaan.
Sunnuntai: Riikasta Tallinnaan, 19:30 laivaan. Automatkan kesto n. 4h.
Suunnitelma osottautui aika toimivaksi, mutta meistä kaikista tuntui, että erityisesti Riikassa olisi kiva ollut viettää yksi päivä enemmän. Ideaali pituus tällaiselle reissulle olisi mielestäni kokonainen viikko (7pv), mutta viidessäkin ehtii nähdä yllättävän paljon.
Viro: Saarenmaa
Odotin Saarenmaata kohteena ehkä reissultamme eniten, koska en ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, mutta olin kuullut paljon paikan kauneudesta. Olin erityisen yllättynyt siitä, miten paljon saarenmaalla oli kaikenlaista nähtävää: kävimme ihastelemassa mm. Sõrven majakkaa, Panga Pank-jyrkännettä ja Kuressaaren keskustassa sijaitsevaa upeaa linnaa, Kuressaare Piiskolinnusta. Kuressaari on itsessään myös varsin viehättävä merenrantakaupunki, johon tutustumiseen yksi päivä riittää kuitenkin oikein mainiosti.
Pro tip: vuokraa pyörä ja lähde kiertämään Saarenmaata pyörällä! Pyöräily tasaisessa ja lähes mäettömässä Virossa ylipäätään on tosi helppoa: viikkoa ennen meidän matkaa siskoni toteutti ystäviensä kanssa pyöräreissun Viroon, he matkasivat Haapsalun ja Hiumaan kautta Saarenmaalle ja sieltä Pärnuun.
Viro: Muhu
Muhun saari eli Muhumaa sijaitsee Saarenmaan ja Viron mantereen välissä, joten todennäköisesti ajat pakostikin sen läpi matkalla Saarenmaalle. Muhussa kannattaa kuitenkin pysähtyä, keskustasta löytyy aivan mielettömän ihana ravintola Tuul Resto, jonka puutarhassa saat nauttia grillissä paistettua ruokaa omenapuiden alla. Itse tilasin sienitäytteisiä ravioleja, jotka veivät kielen mennessään – tosin varoituksen sanana mainitsisin, että annokset ovat aika pieniä. Parasta paikassa oli kuitenkin se puutarha ja riippukeinut, joihin olisi tehnyt mieli jäädä loppupäiväksi hengailemaan.
Tätä olisin halunnut kokeilla: Muhusta löytyy Tihusen hevostila, joka järjestää monenlaisia ratsastusretkiä aloittelijoille ja kokeneemmille. Olisi ollut ihana päästä ratsastamaan!
Viro: Pärnu
Pärnu on suomalaistenkin rakastama kesälomakohde, joka tunnetaan kylpylöistä, rannasta ja suloisista huviloista. Olen ollut Pärnussa kerran aiemmin syksyllä, ja täytyy todeta että tämä kaupunki on todella parhaillaan kesällä. Vanha kaupunki oli viehättävä, ranta ihana ja tunnelma muutenkin rento, tosin Pärnussa oli vielä viime viikolla hiljaista, mutta voisin kuvitella että heti kesäkuussa se onkin jo paljon eloisampi ja ruuhkaisampi kaupunki. Yövyimme kuulemma Pärnun parhaassa spa-hotellissa Estonian Resort Hotel & Spa:ssa, jossa voisi sinällään viettää vaikka parikin vuorokautta tylsistymättä. Suosittelen erityisesti tilaamaan aamiaisen vuoteeseen (lisämaksu vain 7e!), koska juuri meille valmistetut aamiaistarjottavat olivat paljon herkullisempia ja houkuttelevampia kuin buffetpöytä.
Pro tip: Pärnun vanhasta kaupungista löytyy viehättävä Mum cafe, jonka listalta löytyy myös vegaanista ruokaa.
Latvia: Gaujan kansallispuisto ja Turaidan Linna
Jos suuntaa Virosta Riikaan autolla, kannattaa ehdottomasti poiketa mennessä tai tullessa Gaujan kansallispuistossa Turaidan linnassa. Linnan alueelle on noin 5-6 euron sisäänpääsymaksu, mutta paikalle voikin mennä vaikka koko päiväksi, kunhan ottaa vain eväät mukaan. Kävimme linnassa varmaan parhaan mahdolliseen vuodenaikaan, joka puolella kukki ja kaunista oli minne katsoinkin. Itse kiersimme alueen ilta-aikaan läpi alle tunnissa. Kansallispuistossa olisi ollut vaikka miten paljon kaikkea muutakin nähtävää, mutta aikataulusyistä jouduimme jatkamaan matkaa nopeasti eteenpäin.
Mitä olisin halunnut kokeilla: Gaujan kansallispuiston läpi virtaa pitkä joki, ja joella järjestetään myös kajakkiretkiä. Olisiko ollut ehkä kuitenkin vähän liiankin täydellistä päästä kajakoimaan ilta-auringossa kansallispuistomaisemissa..?
Latvia: Riika
Olen käynyt Riikassa kahdesti aiemmin, mutta edellisestä kerrasta oli vierähtänyt vaatimattomat 8 vuotta aikaa. En muistanut Riikasta juurikaan muuta, kuin vanhan kaupungin ja jotenkin vanha muistikuva oli sellainen, että Riikassa ei ole mitään kovin ihmeellistä ja se on nähty nopeasti läpi. Kuinka väärässä olinkaan, sillä Riika oli ihana! Rosoiselta ja boheemilta Miera-kadulta löytyi ihania vintage-putiikkeja, kahviloita (esim. Rocket bean roastery) ja vanhoissa tehdasrakennuksissa sijaitsevia yökerhoja ja baareja. Keskustan tuntumasta voin suositella suloista Mio-ravintolaa, jossa listalta ei löytynyt vegaanisia pääruokia, mutta sain pyytämällä tuunatun kasvispasta-annoksen, joka vei kielen mennessään. Riikassa ruoka ja juoma oli kaikkialla edullista, jopa vanhan kaupungin turistirysä-ravintoloissa hinnat olivat varsin kohtuulliset, palvelukin pelasi ja ruoka ei ollut hassumpaa. Haluan pian Riikaan uudestaan pidemmäksi aikaa!
Pro tip: Yövyimme Radisson Blue Latvija-hotellissa, jonka 26.kerroksessa tarjoillaan sunnuntaisin All Day Brunch upeilla näkymillä. Se oli runsain ja överein brunssipöytä, mitä olen koskaan elämässäni nähnyt: tuoreita marjoja isoissa kulhoissa, erilaisia salaattivaihtoehtoja, vohveleita, lättyjä, kakkuja ja kaikennäköistä suolaista, tosin ei hirveän vegaanipainotteisesti kylläkään. Kyllä sieltä silti lähti yksi kasvissyöjäkin maha täynnä ja onnellisena kotimatkalle päin.
Latvia: Jurmala
Jūrmalan kuuluisa, lähes 30km pitkä ranta kannattaa ehdottomasti kokea! Autolla Riikasta matka kestää noin tunnin, mutta paikan päälle pääsee myös junalla. Ranta on todella matala, sää oli täydellinen biitsipäivään ja vesi oli toukokuussa ihan uimalämpöistä – silti ainoa joka meistä ui, oli seurueen merta rakastava turkkilaisvahvistus. Jurmala sopii mielestäni parhaiten päiväkohteeksi Riikasta: aamulla rannalle, iltapäivällä takaisin kaupunkiin ja illaksi vaikkapa terassille tai vanhaa kaupunkia kiertelemään.
Muita vinkkejä
Mitä unohdimme ottaa mukaan mutta olisi kannattanut: hyttysmyrkkyä, savetteja, vesipulloja autoon, punkkipihdit, aurinkorasvaa. Onneksi näitä sai ostettua myös paikan päältä.
Aikatauluja ei kannata sovittaa liian tiukaksi, koska aina pitää olla varaa spontaaniin pysähtelyyn ja maisemien ihasteluun. Mekin pysähdyimme monen kirkonraunion tai hevosaitauksen kohdalla.
Ravintolat kannattaa tsekkailla etukäteen, vaikka toisinaan spontaanikin valinta voi osottautua hyväksi. Ruuan etsimiseen menee kuitenkin helposti turhaa aikaa, ja nälkäisenä tulee kiukku. Joskus on ihan perusteltua hakea kaikille burgerit tai tortillat hesestä ja syödä autossa.
Tee soittolista etukäteen. Matka sujuu huomattavasti paremmissa tunnelmissa, kun biisit autopätkille on mietitty eikä lauluista tarvitse alkaa tapella tien päällä.
Koodilla TS127634 saat alennusta Tallinkin Helsinki-Tallinna-välin reittimatkoista, kun varaat matkan 15.6. mennessä ja matkustusaika on 1.6.-31.8.2018 välillä. Paikkoja on rajoitetusti, tsekkaa matkasi täältä.
Kiitos Artulle, Niolle ja Iidalle onnistuneesta, upeasta seikkailusta ja Tallinkille hienosta reissumahdollisuudesta!
Kaupallinen yhteistyö, 
