Yearly Archives: 2018

Helpot & nopeat vegaaniset kasvispiiraat

reseptit, ruoka, vegan, yhteistyö, ,

Kaupallinen yhteistyö: Tartex

Hyvää maailman vegaanipäivää! Tänään on hyvä päivä herkutella kasvis-ja vegaaniresepteillä ja juhlistaa sitä, miten valinnoilla voidaan vaikuttaa. Ajatelkaa, miten paljon vegaanituotteiden määrä on lisääntynyt kaupoissa kahden vuoden aikana ja miten helppoa nykyään ravintoloissa on saada oikeasti herkullista kasvisruokaa? Me kuluttajat olemme omilla valinnoillamme saaneet aikaan sen, että kasvisruokailu on nykyään paljon vaivattomampaa, kuin muutamia vuosia sitten. Uskon myös vahvasti siihen, etteivät vegaanisuus ja kasvissyönti ole vain ohimeneviä trendejä, vaan muutos on pysyvää.

Vaikka nykyisin uusia vegaanivalmisteita tuntuu ilmestyvän kauppojen hyllyille kuin sieniä sateella, niin on olemassa myös tuotteita jotka ovat olleet myynnissä jo vuosien ajan. Näistä hyvä esimerkki on legendaarinen kasvistahna Tartex, jota on valmistettu jo vuodesta 1942 alkaen! Tartex on täysin vegaaninen, gluteeniton ja myös palmuöljytön tuote, joka muistuttaa maultaan erehdyttävästi maksamakkaraa. Olen kuullut että Tartex jakaa vahvasti mielipiteitä, osa rakastaa ja osa vihaa – itse olen kuulunut aina ensiksi mainittuihin, olihan maksamakkara yksi salaisista herkuistani lapsena.

Tartexia käytetään varmasti yleisimmin ihan sellaisenaan leivänpäällysenä, mutta se sopii myös hyvin ruuanlaittoon ja suolaiseen: vai miltä kuulostaisi maksaton maksalaatikko tai vegevoileipäkakku? Itse inspiroiduin tätä reseptiä pohtiessani kekseliään reseptineron Juulian kauniista sadonkorjuupiirakasta, sillä en ennen tuota ollut koskaan tullut ajatelleeksi että Tartexhan olisi loistava soosi kasvispiirakoiden pohjalle! Koska rakastan rennon rustiikkista ruokaa, syntyivät nämä syksyiset minigaletet, helpot kasvispiiraat. Näiden tekemisessä ei nokka kauan tuhise!

PIENET KASVISPIIRAAT (vegaaninen)
4 kpl

Pohja
4,5 dl vehnäjauhoja
125g margariinia (sininen keiju)
0,5 tl suolaa
ripaus sokeria
5 rkl kylmää vettä

Täytteet

Tartex Yrtti-kasvistahnaa tai Tartex-valkosipulitahnaa
n. 100g kirsikkatomaatteja
n. 100 g herkkusieniä (tai suppilovahveroita, kanttarellejä..)
1 sipuli
puolikas pieni kesäkurpitsa
puolikas pieni paprika
ripaus suolaa & mustapippuria

Valmista ensin pohja. Sekoita jauhot, suola ja sokeri. Nypi margariini joukkoon. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikina on helposti muotoiltavaa. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkaappiin tekeytymään täytteiden valmistumisen ajaksi.

Pese ja pilko sienet ja paprika. Viipaloi kesäkurpitsa, puolita kirsikkatomaatit ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli pannulla öljyssä, lisää sienet ja paista kypsiksi. Mausta halutessasi ripauksellaa suolaa ja pippuria, mutta koska Tartexissa on jo suolaa, kannattaa maustamisen kanssa olla varovainen. Kuullota myös kesäkurpitsaa ja paprikaa kevyesti pannulla.

Tein aluksi piirakat neljällä eri täytteellä kuten kuvissa (sieni-sipuli, tomaatti, paprika ja kesäkurpitsa), mutta päädyin lopulta siihen tulokseen että parhaimman makuinen galette on näiden kaikkien yhdistelmä. Tomaattipiiras toimi ehkä parhaiten sellaisenaan valkosipuli-tartexin kanssa.

Muovaile taikinasta neljä pyöreää levyä leivinpaperille. Pursota jokaisen levyn keskelle tartexia ja lado päälle kasvikset. Käännä pohjan reunat täytteen päälle ja halutessasi voitele piiraat ennen paistamista esimerkiksi kauramaidolla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25-30min.

Vinkki: Itse käytin herkkusienipaketin (yleensä 200g) sekä kesäkurpitsan ja paprikan loput toiseen ruokaan, mutta jos haluat käyttää kaikki raaka-aineet kerrallaan, tee kaksinkertainen pohja ja saat 8 minipiirasta tai vaihtoehtoisesti kaksi isoa galettea.

Onko sinulle Tartex tuttu tuote – ja jos on, kumpaan leiriin kuulut: vihaajiin vai rakastajiin?

Viisi vinkkiä eettisempiin muotivalintoihin

suomalainen design, tyyli, vinkit,


1. Suosi kirppareita ja secondhandia. Mutta ole varovainen: kirpparilla saattaa helposti antaa itselleen luvan ostaa jotain sellaista, mitä ei välttämättä tarvitsisi vain halvan hinnan vuoksi. Monet omista lempivaatteistani olen ostanut käytettynä ja lähes aina kun tarvitsen jotain, pyrin ensin aina selailemaan fb:n kierrätysryhmät ja käyn kiertelemässä tutut lähikirpparit. Lainaan myös aktiivisesti vaatteita ystäviltäni ja siskoiltani ja harkitsen taas vaatelainaamon asiakkuutta – kaikkea ei tarvitse omistaa itse.


Ruskean trenssin ostin vuosia sitten kirpparilta. Hihat olivat liian pitkät ja helma ulottui nilkkoihin saakka, mutta ihastuin takin väriin. Lyhensin takin itse ompelukoneella ja hihat lyhenivät yksinkertaisesti käärimällä, samalla hauska raidallinen vuori tuli esiin. Takki on yksi luottovatteistani, se on minulle “se täydellinen trenssi”. Samujin valkoinen villapaita on taas viisi vuotta vanha, mutta edelleen aktiivisessa käytössä, olen vain paikannut siitä kainaloreikiä vuosien varrella. 

2. Huolla ja tuunaa olemassaolevia vaatteita. Panosta vaateostoksilla laadukkaisiin materiaaleihin. Jos haluaa olla ekologinen, nousee vaatehuolto-ja korjaaminen isoon rooliin. Tavoitteena olisi, että vaatteesi kestäisivät pitkään eikä niitä tarvitsisi heittää missään vaiheessa roskiin – tämä tarkoittaa myös sitä, että jo ostovaiheessa täytyy valita sellainen materiaali, jolla on mahdollisuus kestää useita, jopa kymmeniä vuosia. Esimerkiksi itse suosin kengissä ja laukuissa nahkaa, vaikkei nahka olekaan ehkä eettisin materiaali. Nahka voi kestää kuitenkin koko eliniän, toisin kuin keinonahka tai muut materiaalit. Tärkeintä on arvostaa laadukasta materiaalia ja pitää siitä huolta. Vaatteiden huollosta olen kirjoittamassa pian kokonaista postausta!


AIDA Impact on kotimainen yritys joka valmistaa laadukkaista materiaaleista ihania tupsukorviksia. Yhden naisen yritys työllistää Suomeen pakolaisina saapuneita naisia tarjoten heille töiden lisäksi myös sosiaalisia verkostoja, mikä auttaa pakolaisnaisten integroitumista yhteiskuntaamme. Puuterisista silkkikorviksista on tullut yksi tämän syksyn luottoasusteistani. (*korvakorut saatu)


3. Tutustu vastuullisiin vaatemerkkeihin. Nykyään yhä useampi yritys kiinnittää huomiota ei pelkästään valmistusprosessin, vaan myös käytettyjen materiaalien eettisyyteen ja ekologisuuteen. Vastuullinen muoti ei ole enää pitkään aikaan ollut pelkkää hippikaapua ja pellavakolttuja, vaan tarjolla on oikeasti kaikille jotain – kiinnostavia kotimaisia vastuullisia vaatemerkkejä ovat mm. R-Collection, Nokonen ja TAUKO. Myös pienien vaateyritysten suosiminen kannattaa, sillä heillä syntyy vähemmän hävikkiä kuin massatuotannossa.


Ohoy Swim:in uikkarit on valmistettu merestä kerätystä muovijätteestä. Jätteestä on syntynyt ylellinen uimapukukangas, joka kestää tavallista käyttöä perussimmareita paremmin. Itse maksoin mielelläni päälle satasen näistä todella kauniista bikineistä, sillä tuotteessa on kohdallaan sekä design, aate ja laatu.


4. Valitse lähellä valmistettu vaate. Pelkästään se, että vaate on suomalaista designiä, ei tee siitä vielä eettistä, jos se on valmistettu toisella puolella maailmaa. Vaatetta ostaessasi kurkkaa siis valmistusmaa: eurooppa on jo aika hyvä, Suomi erinomainen. Kotimaisen tai lähellä tuotetun tuotteen suosiminen kannattaa pelkästään jo siksi, että Suomessa ja muissa Euroopan maissa lainsäädäntö määrittelee minimitason niin ympäristön suojelulle kuin työntekijöiden oikeuksillekin. Lyhyen kuljetuksmatkan vuoksi lähellä tuotettu vaate on myös ympäristökuormitukseltaan pienempi.


Suurin osa Aarikan koruista valmistetaan suomalaisissa kodeissa, kotikäsityönä luonnonmateriaaleista. Kuvien graafiset, Teemu Muurimäen suunnittelemat Torni-korvakorut ja kaulakoru saatu osana instagram-yhteistyötä. Poolovillaneule ja takki ovat kirpparilöytöjä.

5. Osta vähemmän. Tämä on mielestäni tärkein ja oleellisin kohta eettisessä shoppailussa. Meillä on hurjat määrät tavaraa, enemmän kuin tarvitsisimme. Itse pyrin kokoajan muuttamaan ajattelutapaani niin, että en jatkuvasti haaveilisi uusista vaatteista tai asusteista. Olen huomannut, että tehokas keino on se, että yksinkertaisesti vältän kauppoihin menemistä – heti kun kävelen sisälle johonkin mieluiseen vaateliikkeeseen, näen ympärilläni kymmeniä asioita, jotka haluaisin, vaikken tarvitsisikaan. Oman kulutuksen vähentämiseen liittyen Sugarin blogista löytyy ihan loistava Mia Frilanderin kirjoittama teksti, “10 tapaa vähentää kulutusta” – tämä kannattaisi lukea ihan jokaisen vaatefriikin ja kaikkien muidenkin!

Mikä on sinun vinkkisi eettisempiin muotihankintoihin?

Muistoja Venetsiasta

matkat, pohdintaa,


Viikko sitten näihin aikoihin olin lentokoneessa palaamassa Venetsiasta suomeen. 33 kuorolaisen ja kuuden huoltajan kanssa, mukana kultadiplomit ja voittopokaali kuorokilpailusta. Olo oli samaan aikaan kuolemanväsynyt, hämmentynyt, epäuskoinen ja onnellinen. Viiden päivän matkalla oli koettu kaikki tunteet laidasta laitaan – olimme antaneet kaikkemme, pitäneet hauskaa ja oppineet tuntemaan toisiamme taas entistä paremmin, tiivistyneet ryhmänä. Tiesin jo kahden vuoden takaa, että matkat tämän porukan kanssa ovat pelkkää timanttia, mutta yllätyin silti taas.


Jos olette miettineet, miksi täällä blogissa on lokakuun ajan ollut aika hiljaista, niin tässä syy. Tämän matka ja sen valmistelu ovat pitäneet kiireisenä. Vaikka yleensä olen kohtalaisen hyvä hoitamaan useampia lankoja käsissäni yhtä aikaa, nyt halusin keskittyä tähän kunnolla ja jätin kaiken ei-pakollisen pois. Kuluneen viikon aikana olen pikkuhiljaa toipunut matkasta, voitosta ja kaikesta sen aiheuttamasta hässäkästä. Lähdimme alunperin kilpailuun hakemaan uusia kokemuksia ja näyttämään osaamistamme kansainväliselle tuomaristolle, mutta tätä emme osanneet odottaa: ensiksi oman sarjamme voitto, jonka myötä pääsimme Grand Prix-kilpailuun ja täytenä yllätyksenä koko kilpailun Grand Prix-voitto. Palatessamme kisapaikalta hotellille Yleltä jo soiteltiin ja pian voitostamme kerrottiin radiossa ja kaikissa isoimmissa medioissa, Ylestä maikkariin. Ihan hullua!


Siitä on nyt viisi vuotta, kun CandoMini-kuoro perustettiin. Ensimmäisissä harjoituksissa oli 8 nuorta laulajaa ja itse en ollut ihan varma mistä kannattaisi aloittaa. Alkuvuodet olivatkin minulle lähinnä harjoittelua, uuden oppimista. Samaa se on edelleenkin, mutta tietynlainen epävarmuus on jäänyt ja jännitykseen on tottunut – en enää näe painajaisia ennen keikkoja ja pystyn syömään jotain esiintymispäivinä. Olen hyväksynyt nuorisokuoron nopean vaihtuvuuden ja sen, että kun joku kuorolainen lopettaa harrastuksen, niin se aika harvoin johtuu minusta. Olen uskaltautunut jopa pitämään välillä jopa lomaa niin, että olen hankkinut itselleni sijaisen.

Edelleen hyvin harva asia elämässäni on aiheuttanut sellaisia elämyksiä ja niin voimakkaita tunteita, kuin tämä kuoro ja työni sen johtajana. Olen monta kertaa miettinyt lopettamista ja luovuttamista, mutta sitten taas joku pieni hetki harjoituksissa tai konsertissa on saanut jatkamaan. Vuosien myötä huijarisyndrooma on myös vähän hellittänyt ja olen oppinut uskomaan, että olen ihan hyvä tässä. Johdan myös yhtä aikuiskuoroa, ja rakastan sitäkin – meillä on mahtava porukka ja välillä treenit tai kuoroleirit eivät edes tunnu työltä. Silti lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä on jotain ihan erityistä, siitä tulee merkityksellinen olo.


Kiinnostavaa nähdä, mihin tämän kuoron matka vie tulevina vuosina – itse tietysti toivon että jatkossakin pääosassa olisi laulamisen ilo, hauskanpito yhdessä ja ennenkaikkea rakkaus musiikkia kohtaan. Mutta ei sekään haittaisi, jos menestyksen myötä pääsisimme tulevaisuudessa viemään kuoromusiikin ja laulamisen ilosanomaa vieläkin laajemmalle, ympäri maailman niin, että mahdollisimman moni voisi löytää tämän maailman parhaimman harrastuksen äärelle.

CandoMinin kisaesityksiä pääsee katsomaan täältä ja tulevat konsertit näkee täältä.