Monthly Archives: March 2019

KAKSION REMONTTI, OSA 2: Odottelua ja vaikeita valintoja

remontti,

Kaksion remontti-postaussarja jatkuu! 

Viime viikon piti olla se viikko, jolloin remppa menisi harppauksin eteenpäin. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, kuten kuvasta näkyy. Kaikkia materiaalitilauksia ei saatu ihan toivotussa aikataulussa, ja siksi työmaalla oli loppuviikosta hiljaista. Odottavan aika on tosiaan pitkä – vaikka kyse on muutamien päivien viivästyksestä, kärsimättömälle odottajalle aika tuntuu se tuntuu viikoilta.

On remontti toki edennytkin sitten viime päivityksen: seinät ovat saaneet pohjamaalin pintaan ja eteisen kattoon on tehty lasku sähkövetoja varten. Pelkäsin etukäteen että hiukan muuta tilaa matalampi eteisalue näyttäisi hassulta ja rikkoisi yhtenäisyyttä, mutta nyt olen eri mieltä. Sähkövetoja ei olisi saanut ilman laskua tehtyä mitenkään tyylikkäästi ja nyt eteistila rajautuu kivasti olohuoneesta ja keittiöstä. Minun silmään katon lasku näyttää nyt oikein hyvältä ja sen ansiosta eteiseen saa suunniteltua kivan valaistuksenkin.

KAKSION REMONTTI

Asunnon materiaalivalinnat ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia, unettomuutta ja jopa painajaisia. Moni on kommentoinut remppapostauksiini että “ihanaa, kun saat valita itse omannäköiset materiaalit”, mutta ei se ole ollut ihanaa, vaan kamalaa! Kauniita vaihtoehtoja on liikaa ja pieneen kaksioon voi valita vaikkapa vain yhden lattian ja yhden keittiön. Olenkin viettänyt tuntikausia Tikkurilan värikarttojen äärellä ja konsultoinut jokaista sisustuksesta jotain ymmärtävää ystävääni, varmaan kyllästymiseen saakka. Jos parkettivalinta ja keittiön ovien sävyt eivät sovikaan yhteen, ei niitä noin vain vaihdetakaan, ainakaan minun budjetillani. Ei kuitenkaan auta kuin luottaa siihen, että intuitiolla tehdyt valinnat osoittautuvat oikeiksi.

Tulevalla viikolla pitäisi vihdoin alkaa tapahtua, ja ehkä jo pian pääsen jo esittelemään teille niitä päänvaivaa aiheuttaneita materiaaleja, lattiaa ja seinäsävyjä. Voi olla, että ensi viikonloppuna muutetaan jo tavarat sisään, vaikka lopullinen rempan valmistuminen häämöttää vasta loppukuun puolella. Jännittävää!

Kaksion remontti-sarjan aiemmat postaukset:

Kaksion remontti, osa 1: seinät alas

Millaista on erota uskonnollisesta yhteisöstä?

pohdintaa, vinkit, , ,


Tänään oli jännittävä päivä. Postiluukusta kolahti aamupäivällä uusin Trendi, jonka kansi jo julisti ehkä vähän raflaavasti:

“Bloggaaja Viena K: uskonto ja unelmani eivät sopineet yhteen.”

Alkuvuodesta siis sain kylään toimittajan Anna Kauhalan (joka tunnetaan myös ihanasta Anna Vihervaarasta-blogista) ja valokuvaaja Suvi Kesäläisen. Juttelimme Annan kanssa tyylistä, sisustuksesta ja elämästäni, mutta eniten kuitenkin vanhoillislestadiolaisesta taustastani. Oli jännittävää ja vähän pelottavaakin avata lehti ja nähdä itsensä, kotinsa ja tarinansa lehdessä, jota itse on lukenut aktiivisesti yläasteikäisestä saakka. Lisäksi maanantaina tuli ulos Mitä vielä, Ronja Salmi?-podcastjakso, jossa olin mukana vieraana. Jakson aiheena oli uskonto ja uskosta eroaminen ja minun lisäkseni kokemuksistaan oli kertomassa myös jehovan todistaja Aino.

Kukapa olisi uskonut, että joskus voisin näin vapautuneesti kertoa taustastani, joka oli pitkään minulle suuri häpeilyn ja salailun aihe?

Sille, miksi olen uskaltautunut puhumaan rohkeammin uskonnollisesta taustastani, on selkeä syy. Kun aikoinaan itse tein irtautumisprosessia lestadiolaisuudesta, olin minun hyvin vaikea löytää vertaistukea. Alkuvaiheessa ei ollut ketään, kenelle olisin voinut puhua epäilyksistäni ja ajatuksistani yhteisöstä eroamisen suhteen. Minulla ei ollut tarpeeksi rohkeutta ottaa aihetta puheeksi perheenjäsenten tai ystävieni kanssa, pelkäsin tuomitsemista. Keskustelupalstoilla lestadiolaisista ja yhteisöstä puhuttiin hyvin vihamieliseen sävyyn tai sitten niin teologisesti, etten ymmärtänyt mitään. Julkisuudessa oli esillä vain äärimmäisiä kertomuksia esimerkiksi hyväksikäyttötapauksista tai siitä miten äiti oli kuollut synnytykseen, enkä pystynyt samaistumaan niihin.

Kirjoitin vuosi sitten blogitekstin lestadiolaistaustastani ja tulin samalla rikkoneeksi vannomani päätöksen siitä, etten koskaan puhuisi uskonnosta blogissani. Tekstistä tuli koko blogihistoriani suosituin postaus, ja se kirvoitti kommentteja ja viestejä enemmän, kuin osasin koskaan ajatellakaan. Suurin osa palautteista oli kiittävää, muutama kriittinenkin ääni mahtui myös joukkoon. Postauksen tiimoilta kävin monta älyttömän mielenkiintoista ja rakentavaa keskustelua. Tärkeimpänä palautevyöry sai minut tajuamaan kuitenkin sen, että voin oman tarinani kertomalla toimia vertaistukena jollekin. Että se, jos puhun itse avoimesti asioista, voi ehkä auttaa jotakuta sellaista, joka käy läpi samoja asioita.


Eroaminen tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä on harvoin helppoa, sitä se ei ollut ainakaan minulle. Päätökseni on tuottanut surua läheisilleni ja se raastaa minua edelleenkin usein. Uskon kuitenkin siihen, että avoimuus ja päätös seurata omaa tietä on ollut minulle se ainoa oikea ratkaisu. Jotkut läheisistäni ovat päättäneet myös irtaantua yhteisöstä, toiset ovat halunneet jäädä – kaikki he ovat minulle yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Haluan tuoda aina taustastani puhuessa esiin sen, etten koe katkeruutta uskontoja tai vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan, vaan olen kiitollinen juuri tästä tiestä, minkä olen saanut kulkea. Usko voi antaa ihmiselle hirveästi voimaa ja iloa ja vanhoillislestadiolaisuudessa on paljon hyvää. En halua kannustaa ketään uskovaa jättämään uskoaan, vaan sen sijaan toivoisin sydämeni pohjasta, että jokainen uskaltaisi näissä asioissa tehdä päätökset oman sydämensä mukaan, ulkopuolisten mielipiteistä huolimatta.

Lue ja kuuntele lisää aiheesta:

Mitä vielä, Ronja Salmi?: Voiko uskosta erota?
No Filter podcast: Millaista on olla lesta?
Viena K: Vapaa nainen 

Kuvat minusta ja Milosta: Suvi Kesäläinen / Trendi

Yllätysmatka Ateenaan

matkat,


Pääsin viime perjantaina yllätysmatkalle. Luulin että olemme menossa pitkäksi viikonlopuksi poikaystävni ystävien luokse Istanbuliin, mutta Turkki olikin vain välietappi todelliseen kohteeseemme, Ateenaan! Olen aina haaveillut yllätysmatkasta, ja nyt sain sellaisen synttärilahjaksi . Pääsin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumaan hiukaan Kreikkaan ja sen kulttuurin. Ateenassa oli kevät jo ihanan pitkällä, puut kukkivat ja auringossa pärjäsi hyvin ilman takkia.



Ehdin nähdä Ateenaa vain parin päivän ajan, mutta aika riitti hyvin ihastumiseen. Ehkä positiivista kokemusta edesauttoivat onnistuneet säät ja se, että löydettiin ihan sattumalta aivan mahtavia ruokapaikkoja. Emme ehtineet hirveästi kierrellä nähtävyyksiä – aikaa oli vähän ja halusimme ottaa kuitenkin pienen lomamme rennosti ja jättää aikaa tärkeille jutuille, kuten parvekkeella istuskelulle ja keskusteluille viinilasillisen äärellä. Kävimme kuitenkin kävelemässä Akropoliksella ja se oli kyllä upea kokemus ilta-auringossa. Kreikkalaisen mytologian mukaan Akropolis oli aikoinaan paikka, jossa Athene ja Poseidon kilpailivat kaupungin omistajuudesta, ja Athene voitti. Myöhemmin kristinuskon valtauksen vuoksi paikasta tuli kirkko ja 1400-1800-luvuilla paikka oli turkkilaisten omistuksessa ja se toimi asevarastona. Kiinnostavaa! Pyrin aina selvittämään taustoja kaikista historiallisista paikoista joissa käyn, yleensä tarinat hienojen rakennusten ja linnoitusten takana on melkein mielenkiintoisempia kuin ne paikat itsessään.


Puhuimme reissussa paljon siitä, miten etuoikeutettua matkustaminen oikeastaan on. Yhtäkkiä pääsee hetkessä pakoon ankeaa talvisäätä keskelle lintujen laulua, appelsiinipuita ja upeita maisemia. Vaikka loma oli ihana, tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa lentämisestä vain muutaman päivän vuoksi. Meillä ei ole kyllä tiedossa tälle vuodelle muita lomamatkoja  ulkomaille ja tulevaisuudessa jokainen lentomatka harkitaan varmasti hyvin tarkkaan. Vähän harmitti, että ehdimme olla Ateenassa vain niin lyhyen ajan – kun sinne on kerran lentänyt, olisi ollut mukava viipyä vähän pidempään. Jatkossa haluankin keskittyä matkailussa ehdottomasti määrän sijaan laatuun, vähentää lentomatkoja radikaalisti ja panostaa eri kulttuureihin tutustumiseen myös muilla keinoilla. Usein puhutaan siitä, miten matkailu avartaa, mutta kyllä myös kirjallisuus, taide ja musiikki avartavat ja tuovat uusia näkökulmia elämään. Ehkäpä jopa enemmänkin kuin matkustus.

Olen itse viime vuodesta lähtien kompensoinut lentopäästöjäni. Päästöjen hyvitys on kieltämättä vähän sellainen “osta omatunto puhtaaksi”-tyyppinen ratkaisu, joka ei poista kuitenkaan millään tavalla niitä aiheutettuja päästöjä, mutta toisaalta jos lentämistä jokatapauksessa tulee, on se parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään. Itse olen hyvittänyt lentoja mm. ostamalla suota Hiilipörssistä ja lahjoittamalla WWF:llä. Finnairilla on nykyisin myös oma Push for change-ohjelma, jonka kautta lentopäästöjä voi myös kompensoida 1-65e suuruisilla summilla. Kun noita Finnairin hyvitysohjelman hintoja katsoo, tuntuu siltä että summat voisi melkein samantien vain laittaa suoraan lentolippujen hintoihin, pakollisiksi kaikille matkustaville.

Mutta vielä Kreikasta: jos joskus vielä tulee mahdollisuus, menisin sinne mielelläni uudestaan, ajan kanssa. Ehkä muutan sinne joskus, pikkuiseen taloon, jonka puutarhassa voisin kasvattaa oliiveja ja appelsiineja.