category: inspiration

Kuinka pukeutua Pariisissa ja uusi laukkutulokas

Pariisissa on kevät jo paljon pidemmällä kuin Suomessa, saavuimme perjantaina lumimaasta tänne kuiville kaduille ja kirsikankukkien keskelle. Lähdin tänne kevättakilla, lisäksi pakkasin mukaan tietenkin raitapaidan, kävelyyn hyvin soveltuvat nahkatennarit ja lemppariasusteitani. Villapaita ei silti olisi ollut pahitteeksi, kymmenen astetta ilman aurinkoa ei ole vielä kovin lämpöinen sää, vaikka trenssillä juuri ja juuri täällä pärjääkin. Itselläni on etenkin keväisin taipumus pukeutua aina vähän liian kevyesti – olen varmaan ikuisesti vilukissa joka rakastaa paljaita nilkkoja ja inhoaa sitä, jos takki pitää laittaa kiinni.

Viime viikolla kaiken kaikkiaan hyvin vaatimaton laukkukokoelmani kasvoi yhdellä uudella tulokkaalla, Samujin Saddle bagilla. Olen pohtinut laukun hankintaa älyttömän kauan, nelisen vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa laukku kädessäni kassalle menossa, kunnes tulin toisiin aatoksiin. Laukku on pyörinyt päässä aika säännöllisin väliajoin, mutta jostain syystä se on aina jäänyt kauppaan, hankala sanoa miksi. Kaikelle on aikansa, nyt ostin laukun Stockmannilta -20% paris-alennuksen ja ihanilta oppilailta joululahjaksi saadun lahjakortin avustuksella.

Laukut ovat minulle haastavia. Ehkä olen liian vaativa, odotukseni laukuilta ovat kovat. En haluaisi omistaa kovin montaa, joten laukun pitäisi sopia tyyliltään yhteen mahdollisimman monien vaatteiden kanssa. En halua näyttäviä ketjuja, koristeita, monogrammeja tai esillä olevia isoja logoja, vaan yksinkertaista kauneutta, eleettömyyttä ja selkeyttä. Haaveilin todella pitkään Célinen laukusta (ja haaveilen edelleen), mutta kauneimmat niistä olisivat olleet omaan käyttööni liian epäkäytännöllisiä hintaansa nähden – tuntuu että hienoimmat merkkilaukut on tarkoitettu oikeasti vain asusteeksi, ei hoitamaan tärkeää tehtäväänsä eli kantamaan tavaroita.

Samujin saddle bagissa on ripaus maanläheisyyttä, se on myös kaunis ja eleettömän yksinkertainen. Siellä on sopivasti tilaa kaikelle tarpeelliselle, eli ompakolle, kännykälle, avaimille, aurinkolaseille ja pienelle meikkipussukalle. Parasta siinä on se, että se tuntuu tuovan vaatekaappini muut osaset kauniisti yhteen, viimeistelee asukokonaisuudet toimien kauniina yksityiskohtana. Se täydentää myös kivasti Samujin laukkukokoelmaani, johon kuuluu ennestään iso Tori-laukku ja pienempi kesätori (eikä niiden ostaminen ei ollut yhtään niin hankalaa kuin tämän, koska löysin ne niin superedullisesti sample salesta.)

Jos jotain vielä saisin toivoa, niin kaunista, yksinkertaista, kestävää ja järkevähintaista laukkua, jossa voisin kantaa järjestelmäkameraani. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Marimekon sisustuskevät 2016

marimekon sisustus
yhteistyössä Asennemedia ja Marimekko

Niin kauan kun muistan, on lapsuudenkotiini kuulunut Marimekko: verhoissa, lakanoissa, pöytäliinoissa. Eikä ollut pelkkää unikkoa, vaan useita eri kuoseja, kuten muijaa, pukettia ja tasaraitaa. Pääsin lapsena usein äidin mukaan ostoksille marimekon liikkeeseen – muistan, kun hankin pikkutyttönä itse säästämilläni rahoilla tummansinisen urbaani-olkalaukun ja sen, miten täydellinen YO-mekko löytyi pitkän jatkuneen etsinnän päätteeksi juuri Marimekosta. En usko, että on yhtään liioiteltua sanoa, että rakkaus suomalaista laadukasta suunnittelua kohtaan on syntynyt jo lapsuudessa juurikin Marimekon kautta.

Ilokseni pääsin Marimekon ja Asennemedian kampanjan myötä tutustumaan Marimekon sisustuspuolen ihaniin kevätuutuuksiin ja kokeilemaan, miten ne sopisivat omaan sisustukseeni. Marimekon sisustuskevät on raikas, valoisa ja pirteä – väreistä nousee esille eniten omat lempivärini, vaaleanpunainen ja tummansininen. Innostuin stailausprojektissani ehkä vähän liikaakin, kuvia syntyi niin paljon, etteivät ne kaikki edes mahtuneet tähän postaukseen, luvassa on siis lisäkuvia myöhemmin. Sain valita mallistosta kuvauksien päätteeksi yhden esineen itselleni, olisin kyllä voinut ottaa vaikka kaikki. Osaatko arvata, mikä uutuuksista jäi meille?

marimekon sisustus

Ehdottomasti parasta kevätmallistossa ovat uudet Carina Seth Andersonin suunnittelemat, suupuhalletut lasimaljakot. Pieniä flower-maljakoita saa vaaleanpunaisena ja kirkkaana – omia pikkumaljakoita yhdistelemällä niistä sai koottua kauniin rykelmän keittiön pöydälle. Oletteko muuten huomanneet, että kaupan yleensä  ankeista valmiskimpusta saa ihania, kun kukat ripottelee erikseen moneen pieneen maljakkoon?

Pienten maljakoiden lisäksi mallistossa oli kaksi isompaakin vaasia – valkoinen Ming ja kirkas Urna. Näin isoihin maljakoihin saa jo aika näyttäviä kukka-asetelmia, mutta ne toimivat myös ihan sellaisenaan upeana sisustuselementtinä.

Kevätmalliston kuoseista minulle mieluisimpia olivat vinoraitainen Mint ja tummansiniruutuinen Okko. Mint-tyynynpäälliset olivat ihanan isot, 40x60cm, ja sopivat ihan täydellisesti makuuhuoneeseen, yksiväristen harmaiden ja valkoisten pellavalakanoiden kaveriksi. Heittäydyin jopa uhkarohkeaksi kuosien yhdistelijäksi, Okko ja Mint sopivat myös hyvin samaan petiin ilman riitelyä. Liian usein sitä itse arastelee kuosien käytössä, “ei ruutua ja raitaa samaan asuun”-kummittelee varmaan edelleenkin jossain takaraivossa. Pitäisi useammin unohtaa tuollaiset vanhat hassut säännöt.

Käytän usein keittiöpyyhkeitä pöytäliinoina, ne ovat usein liian hienoja alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Suloinen teekattaus syntyi Mint-astiapyyhkeen ympärille, kattaukseen pääsi maljakon lisäksi mukaan aikoinaan siskoilta lahjaksi saatu rakas Oiva-teepannu ja samanniminen kaadin. Marimekon sisustustuotteissa itselleni ainakin on parasta juurikin se, että ne eivät vain ole pelkästään yksittäisiä hienoja tuotteita, vaan niitä on helppo yhdistellä keskenään, tuoda uutta vanhan keskelle.

Mitä sinä pidät Marimekon kevään uutuuksista? Jos tykkäsit, niin kannattaa seurailla blogini facebook-sivua, sillä sinne on tulossa myöhemmin tänään arvonta näihin uutuustuotteisiin liittyen.

Suklaakakku on aina hyvä idea

En nuorempana tykännyt koskaan leipomisesta. Ruuanlaitto oli kivaa, siinä sai heittää pataan mausteita aina vähän oman mielensä mukaan ja olla suurpiirteinen – leipominen sen sijaan oli pikkutarkkaa hommaa. En oppinut siis myöskään arvostamaan kamalasti makeita leivonnaisia, nautin enemmän suolaisista herkuista.

Asiaan on tullut viime vuosien aikana muutos. Nykyään rakastan kakkuja, jo pelkästään niiden esteettisyyden vuoksi. Kakun pitää olla päältä kaunis, mutta se ei pelkästään riitä, loppuviimein maku ratkaisee aina. Vegaaniuden myötä olen innostunut kokeilemaan raakakakkujen ohella perinteistä kakkuleivontaa ilman kananmunia ja maitotuotteita – ja aika hyvällä menestyksellä, vaikka itse sanonkin. Instagramissa hurjan suosion saanut suklaakakku oli hitti myös kahvipöydässä. Kananmunan tilalta kuohkeutta ja rakennetta kakkupohjaan antavat omenasose ja kivennäisvesi, ja tummaa suklaata löytyy onneksi montaakin sorttia maidottomana.

Vegaanisessa leivonnassa todella suuri apu on ollut Kamomillan konditoria-blogin täytetekakkuopas, josta löysin eväät tähänkin reseptiin.

Suussasulava suklaakakku (maidoton, kanamunaton)

Kakkupohja

3 dl sokeria (käytin intiaanisokeria)
ripaus suolaa
1,5 dl rypsiöljyä
2 dl omenasosetta
0,5 tl aitovaniljajauhetta
1 kl leivinjauhetta
6 dl vehnäjauhoa
0,5 dl kaakaojauhetta
3 dl vichy-kivennäisvettä

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Sekoita kulhossa sokeri, suola, rypsiöljy, omenasose ja vaniljajauhe. Yhdistä toisessa kulhossa leivinjauheet vehnäjauhoihin.

Kaada ensin puolet jauhoista sokeriseokseen ja sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja kivennäisvesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Varo ylisekoittamista, ettei kivennäisveden kuplat karkaa.

Kaada taikina leivinpaperilla päälystetylle pellille tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa n. 30 min.

Kakkupohja on valmis, kun se on kauniin värinen ja siihen työnnettyyn puutikkuun ei jää kiinni taikinaa.

Annan kakkupohjan jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Pellille tehdyn kakkupohjan voi leikata halutessaan mihin muotoon vain, itse käytin tällä kertaa perinteistä pyöreää muotoa.



Suklaamoussetäyte

1 prk soijavispikermaa
100 g tummaa suklaata
1 rkl tomusokeria
0,25 tl vaniljajauhetta
ripaus suolaa

Vaahdota soijavispi kuohkeaksi. Sulata suklaa vesihauteessa, varo ettei suklaan sekaan pääse vettä. Sekoita suklaa, soijavispi, tomusokeri, vaniljajauhe ja suola tasaiseksi.

Kostuta kakku kahvilla ja täytä suklaamoussella. Kun olet täyttänyt kakun, laita se jääkaappiin tekeytymään ainakin puoleksi tunniksi – kuorruttamisesta tulee näin paljon helpompaa.

Kuorrutus

100 g vegaanista margariinia
0,5 dl kaakaojauhetta
n. 1/2–1 pkt tomusokeria
ripaus vaniljajauhetta
2 rkl soijamaitoa

Vaahdota margariini. Vatkaa joukkoon kaakaojauhe, puolet tomusokerista ja vaniljajauhe. Lisää lopuksi soijamaito ja sekoita. Lisää tomusokeria tarpeen mukaan niin paljon, että kuorrute on jämäkkää mutta hyvin levittyvää.

Levitin kuorrutteen kakun päälle kahdessa osassa – ensiksi puolet kuorrutteesta kakun päälle, sitten kakku puoleksi tunniksi jääkaappiin, sen jälkeen uusi, lopullinen kerros. Kuorrutuksesta ei tullut täysin tasainen, mutta ensimmäisellä kerralla ei kai voikaan onnistua täydellisesti.

Suklaakerros

4 rkl kaurakermaa
1 rkl agavesiirappia
1 rkl vegaanista margariinia
1 rkl kaakaojauhetta
35 g tummaa suklaata

Sekoita kaurakerma, siirappia, margariini ja kaakaojauhe kattilassa. Lämmitä seos hyvin kuumaksi, muttei kiehuvaksi. Ota kattila pois liedeltä, lisää suklaa pieninä paloina ja sekoita. Kun suklaaseos on jäähtynyt, kaada se kakun päälle ja levitä seosta nuolijalla tai veitsellä, että saat sen valumaan kakun sivuilta alas. Voit käyttää tämän suklaaseoksen sijaan myös pelkästään vesihauteessa sulatettua tummaa suklaata – maistuu ihanalta, mutta kakkua voi tällöin olla hankalaa leikata.