category: ruoka

Jäätelökesän kolme reseptiä

02.08.2016reseptit, ruoka, veganViena

Olen halunnut koko kesän kokeilla tehdä itse jäätelöitä, mutta vasta viime viikolla pääsin tositoimiin. Esteitä jäätelökokeilujen edessä on ollut useita: jäätelökoneen tai jätskimuottien-ja tikkujen puuttuminen, pakasteen rajoitettu tila ja ihan vain oma aikaansaamattomuus. Kun vihdoin pääsin vauhtiin, innostuinkin täysillä ja kokeilin heti kerralla ainakin kuutta erilaista makuyhdistelmää, joista tässä teille kolme suosikkiani.

Olen kokeillut tehdä vasta tällaisia muotteihin valmistettuja jätskejä, ja tässä pari yleistä vinkkiä niitä ajatellen:

Muotteja löytää edullisesti esim. clas ohlsonilta tai ikeasta. Omani ostin jälkimmäisestä, puiset tikut löytyivät Sokokselta. Ikean muotit ovat aika pieniä, eli jos tekee isompiin muotteihin, niin yhdestä satsista ei tule ehkä niin montaa jädeä.
Raaka-ainemäärät ovat suuntaa antavia, lisää rohkeasti aineita oman maun mukaan. Seoksen maku saa olla vahva ennen pakastamista, jäätyminen laimentaa makuja.
Täysin nestemäisestäkin seoksesta saa oivat mehujäät, mutta itse suosin vähän jämäkämpää jätskiseosta, sillä siinä puutikut pysyivät paremmin pystyssä. Tästä syystä käytin esim. vesimelonijätskissä pakastemansikoita tuoreiden sijaan.
Jäätelöt saa irti hyvin muoteistaan kuuman veden avulla.

Vadelma-kookosjädet ( 5 kpl)

1 tlk kookosmaitoa (jäähdytetty yön yli jääkaapissa)
1-2 dl tuoreita vadelmia
2 rkl vaaleaa agavesiirappia
1/2 tl aitovaniljaa

Sekoita ensin tehosekoittimessa kookosmaidon paksu, jähmettynyt aines ja lisää joukkoon siirappi ja vanilja. Muusaa vadelmat omassa astiassaan tasaiseksi seokseksi. Laita jäätelömuotteihin vuorotellen kookosseosta ja vuorotellen vadelmaa. Pakasta 4-6 tuntia, kunnes jätskit ovat täysin jäätyneitä.

Ohje on muunnelma Hyvän olon jäätelökirjan Mustikkapiiratikut-reseptistä.

Vesimeloni-mansikkamehujäät ( 5 kpl)

n. 500g vesimelonia
2 dl pakastemansikoita
2 rkl agavesiirappia

Sekoita kaikki ainekset, tarkista maku. Lisää mansikkaa tai vesimelonia oman maun mukaan. Kaada seos jäätelömuotteihin ja pakasta muutaman tunnin ajan.

Inkiväärillä tehostetut mango-sitruunamehujäät (5 kpl)

2 kypsää mangoa (tai 2 dl sokeroimatonta mangososetta)
2 rkl sitruunamehua
n. 1-2 cm pala inkivääriä

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa, tarkista maku. Kaada seos muotteihin ja laita pakasteeseen jäätymään muutamaksi tunniksi.

Kesäkeittiössä: rennon ranskalainen tomaattipiiras

01.07.2016reseptit, ruoka, vegan, yhteistyöViena

Yhteistyössä Puhtaasti kotimainen / Kauppapuutarhaliitto ry ja TradeTracker

Viime päivinä olen joutunut valmistamaan ruokaa hyvin alkeellisissa olosuhteissa. Mökiltämme on vanha keittiö purettu uuden tieltä, joka saapuu vasta parin viikon päästä – siihen saakka ruokaa laitetaan pääosin ulkona. Pikkuinen grilli ja uuni+liesiviritelmä eivät ole ruuanlaittajan parhaita ystäviä vaan jokseekin siedettäviä väliaikaisratkaisuja, joilla pyritään pärjäämään siihen saakka kunnes saadaan se oikea kesäkeittiö ja sisäkeittiökin paikoilleen. Mökkiolosuhteissa tulee siis suosittua mahdollisimman helppoa ruokaa: salaatteja, tuoreita kasviksia ja hedelmiä ja etenkin sellaisia lämpimiä ruokia, joiden valmistukseen ei tarvitse paljon erilaisia välineitä tai ainesosia. Ja yksi niistä on tämä tomaattipiiras.

Sain Puhtaasti Kotimaiselta haasteen pohtia omia tapojani käyttää vihanneksia. Pyrin kasviksia ja vihanneksia ostaessani ottamaan huomioon aina kaksi asiaa: 1) tuotteen alkuperän ja 2) sesongin. Blogini lukijat tietävät että kotimaisuus on minulle tärkeää monessa asiassa, mutta erityisen tärkeää se on ruuassa. Kaikki tietävät että suomalaiset kasvikset maistuvat satakertaa paremmilta kuin ne kaukaa tänne tuodut, mutta lisäksi ostettaessa kotimaisia vihanneksia voi luottaa siihen, että saa lautaselleen varmasti puhdasta ja turvallista lähiruokaa. Kaupan hyllyiltä 100 % varmasti kotimaiset, ensiluokkaiset tuotteet tunnistaa sirkanlehtimerkistä.

Rakastan tomaatteja ja onneksi niiden sesonki on juuri alkamaisillaan. Parhaat tomaatit tulevat tietenkin suoraan äidin kasvimaalta, mutta kun niitä ei ole saatavilla, valitsen mielellään lähellä tuotetun luomutomaatin. Tähän huolettomaan, ranskalaistyyppiseen tomaatti-yrttipiiraaseen voi käyttää joko tavallisia, isoja tomaatteja, luumutomaatteja tai kirsikkatomaatteja kokonaisina. Vaikka piirakan paistoaika on lähes puoli tuntia, niin muuten se on varsin nopea-ja helppotekoinen: ainekset voi hakea mökille tullessaan kaupasta matkan varrelta, yrtit ehkä omalta kasvimaalta ja lisukesalaatin ehkä jopa pihan villiyrteistä.

Ranskalainen tomaattipiiras (vegaaninen)

Pohja

4,5 dl vehnäjauhoja
125g margariinia (sininen keiju)
0,5 tl suolaa
ripaus sokeria
5 rkl kylmää vettä

Täytteet

rasiallinen kirsikka-tai luumutomaatteja tai 2-3 isoa tomaattia
2 valkosipulinkynttä
reilusti tuoreita yrttejä: basilikaa, ruohosipulia, persiljaa, rosmariinia..
oliiviöljyä
suolaa & mustapippuria
vegaanista parmesania

Sekoita jauhot, suola ja sokeri. Nypi margariini joukkoon. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikina on helposti muotoiltavaa. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkaappiin tekeytymään n. tunniksi.

Pilko tomaatit. Jos käytät kokonaisia kirsikkatomaatteja, tee niihin reikiä haarukalla tai grillitikulla. Hienonna valkosipuli ja yrtit. Sekoita kulhossa tomaatit, valkosipuli, yrtit ja hiukan oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Muovaile taikinasta pyöreä iso levy leivinpaperille. Laita tomaattitäyte taikinalevyn keskelle, ja käännä pohjan reunat täytteen päälle. Paista 225-asteisessa uunissa n. 25-30min. Raasta juuri uunista tulleen piiraan päälle vegaanista parmesania ja ripottele päälle yrttejä. Tarjoile heti esimerkiksi raikkaan vihersalaatin kera.

Brunssitunnelmia ja ihana raparperigalette

05.06.2016Milo, reseptit, ruoka, veganViena

Palasin juuri Oulusta – takana on intensiivinen juhlaviikonloppu ja pitkä automatka. Kerron juhlista lisää myöhemmin, nyt palaan kuvien muodossa viikon takaiseen brunssihetkeen. Olin luvannut jo kuukausi sitten tarjota ystävälleni Joonakselle brunssin kun hän tulee Helsinkiin, mutta unohtanut asian tyystin, kunnes Joonas siitä vähän ennen sovittua ajankohtaa muistutti. Brunssilauantaita edeltävä viikko oli aika hetkinen, joten en ehtinyt miettimään asiaa juurikaan, ideat tarjoiluja varten syntyivät samana aamuna tuntia aiemmin. Mieheni paistoi herkullisia vegeburgereita (toimivaksi komboksi on todettu anamman vegepihvit, itsetuunattu chilimajo ja violifen juusto), ystäväni Anna taikoi kulhoon kauniin marja-soijajugurttiannoksen ja itse leipaisin puolessa tunnissa yksinkertaisen, mutta ah-niin-maukkaan raparperigaleten.

Erilaiset galetet ovat yksi suosikkileivonnaiseni kesällä – suhteellisen nopea tehdä, herkullinen, ei vaadi erikoisia ainesosia ja helppo ottaa mukaan esim. piknikille. Täytteitä vaihdellaan sesongin mukaan: kohta voi tehdä kirsikka-tai mansikkagaletteja, syksyllä maistuvat luumu ja omena. Pohjan reseptin löysin upean uuden asennekollegani Jennin Liemessä-blogista, tuunasin vain ohjeen vegaaniseksi.

Raparperigalette (vegaaninen)

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
1 tl kanelia
100 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen keiju)
4 rkl jääkylmää vettä

4 dl raparperia pilkottuna
1 dl ruokosokeria
1 tl jauhettua inkivääriä
2 rkl perunajauhoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Nypi kulhossa margariini, jauhot, sokeri ja kaneli murumaiseksi seokseksi. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikinaa on helppo muovailla. Kääri taikina kelmuun ja pidä sitä n. tunnin verran jääkaapissa (itse skippasin tämän vaiheen kiireen vuoksi, ja galette onnistui silti).

Kauli leivinpaperin päällä taikinasta iso pyöreä lätty. Sekoita pilkottu raparperi, ruokosokeri, inkivääri ja perunajauhot keskenään kulhossa ja kaada raparperit taikinalevyn keskelle tasaisesti. Käännä taikinan reunat raparperin päälle. Paista galettea n. 35-40min uunissa ja tarjoile esim. kauravaniljakastikkeen kera.

ps. En muuten ole koskaan ole ollut pöytäliinaihminen, mutta nyt huomaan että pari viikkoa sitten kuvauksia varten esille otettu Vallilan Sinilintu-kangas on jäänyt pöydälle ihan vahingossa. Ja saaa toistaiseksi jäädäkin, kesään kuuluvat runsaat värit ja kuosit. Äidilläni on pöytäliinat joka sesongille ja monta ylimääräistäkin, ehkä olen menossa siihen suuntaan…