Monthly Archives: June 2016

Villiinny väreistä – Piknik Marimekon tapaan

marimekon kesä
yhteistyössä Asennemedia ja Marimekko

Kesä ja värit. Yleensä suosin yksinkertaisen vaaleaa ja hillittyä värimaailmaa, mutta kesän tullen riehaannun. Kukkaloisto puistossa, syreenipuut tien varsilla, marjakojut toreilla. Joka paikka on täynnä värejä, tuoksuja, iloa ja eloa. Mustat ja harmaat vaatteet jäävät kaapin pohjalle, aamuisin etsin sitä värikästä mekkoa, joka on ollut taas pitkän talven verran käyttämättä. Selaan netistä erilaisten kukkatapettien valikoimaa ja mietin miten saisin vuokranantajan suostuteltua siihen, että maalaisin makuuhuoneen seinän metsänvihreäksi. Menen vähän sekaisin ja villiinnyn väreistä.

marimekon piknik

Keväällä alkanut yhteistyöni Marimekon kanssa saa nyt ilokseni jatkoa: Maaliskuussa oltiin rauhallisen pastellinsävyissä sisustustunnelmissa, nyt mennään toiseen äärilaitaan, kirkkaiden värien ja kuosien äärelle.Yhteistyön tiimoilta katoimme iloisen kesäpiknikin lähipuistoon kuvauslainaan saaduilla tuotteilla. Marimekon kesän kuosi on Karuselli, jonka on suunnitellut japanilainen Katsuji Wakisaka vuonna 1973 – oli hauska sattuma, että tuo sama vuosiluku löytyi myös pöytänä ja kuljetuskorina toimineen omenalaatikon kyljestä. 

 Karusellista tulee mieleen lapsuuden pihajuhlat ja äitini monenlaiset värikkäät vahakangasliinat – keräsimme pikkusiskojeni kanssa kymmeniä kukkakimppuja niityltä ja teimme kukkaseppeleitä toisillemme. Pihalla paistettiin muurinpohjalettuja ja juotiin laimeaa mehua muovimukeista. Kesäisin ulkona syötiin muutenkin aina kun vain oli mahdollista, tuulisina ja harmainakin päivinä, jos ei vaan satanut.

marimekon

Karuselli-kuosia löytyy kahdella eri värityksellä: valkoisella ja vihreällä pohjalla. Mallistoon kuuluu astioiden, tarjottimien ja tyynynpäällisten lisäksi mm. pussilakanat ja upean kreisi aamutakki. Omistan ison kasan Oiva-astioita ennestään niin valkoisena kuin esimerkiksi siirtolapuutarha-ja sääpäiväkirjan kuoseilla, ja on ihana huomata miten hyvin eri mallistojen kuosit ja värit sopivat yhteen ja muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Marimekko on aina toiminut mielestäni hienosti suunnannäyttäjänä rohkeassa kuosien-ja värien yhdistelyssä – on toki helppo yhdistää aina joku värikäs juttu vain valkoiseen tai mustaan, mutta jos uskaltaa mennä hiukan tästä eteenpäin, voi lopputuloksesta tulla paljon kiinnostavampi ja hauskempi. Ryppyotsaisuus ei kuulu kesätunnelmaan.

Lapsuudessani kesäiset eväsretket ja piknikit olivat parasta mitä tiesin. Eväät eivät yleensä olleet kummoisia, usein joimme laimeaa mehua muovipulloista ja söimme leipää, jossa oli täytteenä pelkästään voita. Nykyäänkin piknik on yksinkertaisimmillaan mukaan puistokävelylle otettu kahvitermari ja paperipussiin sujautettu täytetty leipä. Tälläkään kertaa tarjoiluihin ei tarvinnut käyttää kummemmin aikaa: tuoreet hedelmät ja marjat kaadettiin kulhoihin ja patongin päälle sipaistiin hiukan kauratuorejuustoa tomaatin ja avomaankurkkujen kera. Lisäksi tuoretta kahvia ja marjamehua, muuta ei tarvittukaan – täydellinen piknik ei aina vaadi tuntien valmisteluja.

Arvonta 

 Suloisena kesälahjana Marimekko tarjoaa yhdelle lukijalleni omaa piknik-kattausta varten Pieni karuselli-tarjottimen ja kaksi karuselli-mukia (arvo 59e). 

 Millainen on unelmiesi piknik? 
Upea kattaus, ihanat ruuat? Vai riittääkö kaunis kesäpäivä, kahvimuki kädessä ja ystävä kainalossa? 

 Jätä kommenttisi tähän postaukseen 13.6. mennessä, niin olet mukana arvonnassa. 
Lisääthän mukaan sähköpostiosoitteesi, niin saan sinuun yhteyden, jos arpaonni osuu kohdallesi.

TallennaTallenna

Puutarhurina kerrostalossa?

yhteistyössä Kauniisti kotimainen / Kauppapuutarhaliitto ry & Tradetracker

Kesän tulo herättää joka vuosi sisäisen viherpeukaloni ja haaveen omasta pienestä puutarhasta. Lähialueelta löytyy ihania puistoja kukkapuineen, mutta silloin kun oikeasti haaveilen siitä että saisin työntää kädet multaan ja tehdä omia istutuksia, niin yleisistä puistoista ei ole juuri iloa. Meillä ei harmikseni ole omaa parvekettakaan ja tuuletusparvekkeille istutuksien vienti on kielletty. Onneksi meillä on kuitenkin idyllinen taloyhtiön sisäpiha, jossa voi toteuttaa haaveitaan ja leikkiä kaupunkipuutarhuria – aiempina vuosina olen vienyt sisäpihalle yrttejäni kasvamaan ja tänä vuonna intouduin istuttamaan ensimmäiset pihakukkani naapureiden iloksi.

Sain naapureiltani toiveen värikkäistä ja iloisista kukka-asetelmista, ja niillä eväin lähdin puutarhakauppaan etsimään pihallemme sopivia pihakukkia. Sisäpihalle paistaa aurinko aika kuumasti mutta toisaalta siellä ei ole mitään katosta tai katettua aluetta, eli sateisena kesänä kukat saattavat saada vähän liikaakin kosteutta. Valitsin istutusteni pääkukasi samettikukan, jota löytyy oranssin, ruosteenpunaisen ja keltaisen sävyissä. Samettikukka kestää hyvin sekä kuivuutta että sadettakin ja se on yksi kestävimmistä pihakukista, joten ajattelin sen sopivan hyvin sisäpihallemme, johon paistaa aurinko aika kuumasti mutta toisaalta siellä ei ole sateen varalle mitään katosta tai katettua aluetta. Samettikukat toimivat myös tuholaisten karkotuskasvina, joten toivon niiden pitävän örkit ja ötökät loitolla mintuista ja muista sisäpihayrteistämme. Samettikukkien kaverina istutuksissa on petuniaa ja murattia.

Kukkien istuttaminen ei ole mitään rakettitiedettä vaan helppoa ja hauskaa puuhaa, kunhan muistaa pari perusjuttua:

  • Sopiva ruukku. Ruukun täytyy olla tarpeeksi suuri kasville ja sen pohjalla on hyvä olla reikä, josta ylimääräinen vesi pääsyy valumaan pois, etteivät kukat huku.
  • Oikeanlainen kukkamulta. Pihakukille sopii hyvin esimerkiksi kesäkukkamulta, jossa on mukana kastelukiteitä.
  • 2-4cm ruukkusoraa kukkaruukun pohjalla auttaa kasvia pysymään pidempään hengissä. Itse ostin ruukkusoraa ihan lähikukkakauppiaalta parilla eurolla ison pussillisen.
  • Kukkien lannoitus ja kastelu. Helpointa on lisätä nestemäinen lannoite kasteluveden sekaan n. kerran viikossa. Lisäksi kuolleet kukat kannattaa nyppiä pois, niin kukka säilyy kauniina pitkään.
Suosin usein vaatehankinnoissani ja ruokaostoksisa kotimaista, ja niin haluan tehdä myös kukkien ja muidenkin pihan kasvien suhteen – lähikukat ovat laadukkaita ja kestäviä, eikä niistä synny pitkiä kuljetuskustannuksia-ja päästöjä. Varmasti suomalaiset kukat tunnistaa sirkanlehtimerkistä, joka löytyy postauksen lopusta.

Puutarhahommiin päästäkseen ei siis tarvitse omistaa pihaa, ainakin meidän talossamme ehdotukseni kukka-istutuksista otettiin hyvin vastaan. Tuli taas todettua että jaettu ilo on moninkertainen ilo, etenkin kun vastuukin kukkien kastelusta ja hoidosta jakaantuu useamman ihmisen kesken.

Brunssitunnelmia ja ihana raparperigalette

vegaaninen raparperigalette

Palasin juuri Oulusta – takana on intensiivinen juhlaviikonloppu ja pitkä automatka. Kerron juhlista lisää myöhemmin, nyt palaan kuvien muodossa viikon takaiseen brunssihetkeen. Olin luvannut jo kuukausi sitten tarjota ystävälleni Joonakselle brunssin kun hän tulee Helsinkiin, mutta unohtanut asian tyystin, kunnes Joonas siitä vähän ennen sovittua ajankohtaa muistutti. Brunssilauantaita edeltävä viikko oli aika hetkinen, joten en ehtinyt miettimään asiaa juurikaan, ideat tarjoiluja varten syntyivät samana aamuna tuntia aiemmin. Mieheni paistoi herkullisia vegeburgereita (toimivaksi komboksi on todettu anamman vegepihvit, itsetuunattu chilimajo ja violifen juusto), ystäväni Anna taikoi kulhoon kauniin marja-soijajugurttiannoksen ja itse leipaisin puolessa tunnissa yksinkertaisen, mutta ah-niin-maukkaan raparperigaleten.

Erilaiset galetet ovat yksi suosikkileivonnaiseni kesällä – suhteellisen nopea tehdä, herkullinen, ei vaadi erikoisia ainesosia ja helppo ottaa mukaan esim. piknikille. Täytteitä vaihdellaan sesongin mukaan: kohta voi tehdä kirsikka-tai mansikkagaletteja, syksyllä maistuvat luumu ja omena. Pohjan reseptin löysin upean uuden asennekollegani Jennin Liemessä-blogista, tuunasin vain ohjeen vegaaniseksi.

vegaaninen raparperigalette

Raparperigalette (vegaaninen)

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
1 tl kanelia
100 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen keiju)
4 rkl jääkylmää vettä

4 dl raparperia pilkottuna
1 dl ruokosokeria
1 tl jauhettua inkivääriä
2 rkl perunajauhoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Nypi kulhossa margariini, jauhot, sokeri ja kaneli murumaiseksi seokseksi. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikinaa on helppo muovailla. Kääri taikina kelmuun ja pidä sitä n. tunnin verran jääkaapissa (itse skippasin tämän vaiheen kiireen vuoksi, ja galette onnistui silti). 

Kauli leivinpaperin päällä taikinasta iso pyöreä lätty. Sekoita pilkottu raparperi, ruokosokeri, inkivääri ja perunajauhot keskenään kulhossa ja kaada raparperit taikinalevyn keskelle tasaisesti. Käännä taikinan reunat raparperin päälle. Paista galettea n. 35-40min uunissa ja tarjoile esim. kauravaniljakastikkeen kera.

ps. En muuten ole koskaan ole ollut pöytäliinaihminen, mutta nyt huomaan että pari viikkoa sitten kuvauksia varten esille otettu Vallilan Sinilintu-kangas on jäänyt pöydälle ihan vahingossa. Ja saaa toistaiseksi jäädäkin, kesään kuuluvat runsaat värit ja kuosit. Äidilläni on pöytäliinat joka sesongille ja monta ylimääräistäkin, ehkä olen menossa siihen suuntaan…