Koska en vietä tänä vuonna joulua Suomessa, olen antanut itselleni luvan aloittaa joulufiilistelyt niin ajoissa kuin vaan siltä tuntuu. Kun ensilumi satoi Helsinkiin, keitin glögiä, paistoin ensimmäiset joulutortut ja laitoin joululaulut soimaan (joululaulut alkavat töideni vuoksi yleensä joka vuosi jo lokakuussa, mutta se on täysin eri asia kun niitä alkaa itse kuunnella kotona ihan vapaaehtoisesti). Googlailin jopa tänään että mihin aikaan Helsingissä alkaa joulukuusimyynti ja petyin vähän, kun käsitin että vasta noin viikko ennen joulua. Haluaisin oikean kuusen tänne kotiin jo joulukuun alussa, löytyisiköhän mökkipihalta?
Perheemme pienin jäsen on rakastunut talveen ja lumeen, eikä välitä siitä, että se hankaloittaa elämäämme kokoajan – autolle ei löydä parkkipaikkaa, julkiset ovat myöhässä, kuraa ja vettä kulkeutuu kokoajan sisään ja ulkona täytyy pelätä kokoajan henkensä edestä katoilta tippuvaa lunta tai liukastumista. Tästäkin huolimatta juuri tällä hetkellä minunkin on helppo pitää talvesta, pimeys ei tunnu vielä ahdistavalta vaan tunnelmalliselta ja lumi näyttää kauniilta. Yleensä se kaamosmasennus iskeekin vasta tammi-tai helmikuussa, kun mieli on jo täynnä kevään odotusta, mutta ulkona jatkuu talvi ja pimeys. Siispä aion nauttia tästä nyt, kun siltä tuntuu ja liittyä vähän ärsyttäviin talven kauneuden ja ihanuuden hehkuttajiin. Onhan tämä nyt vain niin paljon parempaa kuin se harmaus ja loska!
Ihanaa viikonloppua!
