Monthly Archives: January 2017

Hyvää unta etsimässä

nukahtamisongelmat ja melatoniini

Yhteistyössä Asennemedia & Verman

Olen kärsinyt hyvin nuoresta saakka nukahtamisongelmista. Omaan muuten suhteellisen hyvät unenlahjat: pystyn nukkua junassa ja vaikkapa bussissa, en herää kesken unen juuri mihinkään ja jos herään aamulla aikaisin, minulla ei ole vaikeuksia nukahtaa uudelleen. Ainoastaan iltaisin nukahtaminen on ollut aina haasteeni, saatan pyöriä monia tunteja sängyssä ilman että saan unen päästä kiinni. Tilanne pahentuu yleensä kiireen ja stressin keskellä ja vieraissa paikoissa, eikä usein kova väsymyskään auta unentuloon. Pahimmissa tapauksissa saatan valvoa läpi yön saamatta unta, kun en pysty rauhoittumaan ajatusten pyöriessä päässä. Onneksi näin aikuisiällä olen löytänyt itselleni ne oikeat keinot nukahtamiseen ja hyvän unen löytymiseen.

hyvää unta etsimässä

Puhelin ja läppäri kauas sängystä.

Kännykän räplääminen tai netissä surfaaminen juuri ennen nukkumaanmenoa eivät auta unta tulemaan nopeammin. Itselläni on paha tapa tarkastella sähköposteja ja ehkä tehdä töitäkin vielä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, tällöin työasiat jäävät pyörimään päähän lähes satavarmasti ja unentulo vaikeutuu. Nykyisin pyrin tekemään työhommat mielummin keittiön pöydän ääressä ennen yöpuulle ryhtymistä ja  vien puhelimen kauas sängystä latautumaan yön ajaksi. Kirjan lukeminen ennen nukkumista rauhoittaa enemmän kuin leffan katsominen ainakin itselläni.

Puhtaat & raikkaat petivaatteet.

Nukkumaan on mukavampi mennä, jos sängyssä on puhtaat ja raikkaat lakanat. Vaihdan tyynyliinan pari kertaa viikossa, muut lakanat kerran viikossa ja tuuletan peittoja, tyynyjä ja sijauspatjaa säännöllisesti. Lakanoita voi vaihtaa harvemminkin, mutta koska itselläni nukkuu myös koira samassa sängyssä, niin petivaatteiden tiheä vaihtoväli on järkevää. Makuuhuone kannattaa pitää muutenkin mahdollisimman siistinä – rauhallisessa ja puhtaassa ympäristössä mielikin rauhoittuu hermommin.

Älä jää sänkyyn pyörimään.

Jos uni ei tule, älä jää sänkyyn tuskailemaan ja tuijota kelloa ahdistuneena. Itse yleensä nousen ylös, keitän teetä (kofeiinitonta!) ja saatan tehdä muutamia hengitys-tai venyttelyharjoituksia. Joskus myös palaan koneelle tekemään töitä tai hoitamaan mieltä askarruttaneen asian pois päiväjärjestyksestä, mutta koneelle mentäessä täytyy varoa ettei jää vahingossa surffailemaan youtubeen tai internetin kiehtovaan maailmaan, sillä siellä vierähtää ihan huomaamatta väsyneenäkin monta tuntia.

Hyväksy oma unirytmisi.

Yhteiskuntamme pyörii aika pitkälti aamuvirkkujen mukaan – toimistot, koulut ja pankit aukeavat yleensä aamukasilta ja sulkeutuvat neljän aikaan. Itse olen aina ollut iltavirkku ja olen tehnyt myös jo vuosia iltatöitä, joten aamuherätykset ovat siis tuskaa, eikä uni tule juuri koskaan ennen puoltayötä. Työni puolesta minun täytyy harvoin herätä aikaisin, joten en halua siis turhaan kokea syyllisyyttä siitä, etten herää juuri ikinä ennen yhdeksää. En myöskään yritä mennä väkisillä nukkumaan “ihmisten aikoihin”, jos oma sisäinen kello on tottunut myöhempään nukkumisajankohtana. Jotkut ihmiset tarvitsevat myös enemmän unta kuin toiset, kuuntele siis kehoasi ja löydä itsellesi sopivin unirytmi. 

Kokeile melatoniinia.

Joskus kirjan lukeminen, joogaaminen ja teen juominenkaan eivät auta. Joskus on myös tilanteita, jolloin on pakko saada hyvät yöunet ja olla virkeä seuraavana päivänä. Löysin itse vain vähän aikaa sitten melatoniinin, joka auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa. Vermanilta löytyvää Melarest-ravintolisää löytyy eri vahvuuksilla ja se sopii hyvin sekä satunnaiseen että jatkuvaan käyttöön. Melarest-tabletit ovat valmistettu suomessa, ne ovat vegaanisia ja ne ovat tutkitusti erittäin turvallista käyttää.

Otan itse toisinaan melatoniinia vähän ennen sänkyyn menemistä, ja saan yleensä hyvin nopeasti unen päästä kiinni. Melatoniini helpotti myös aikaerorasituksesta toipumista Balilta palatessa, sain myös nukuttua jopa hälyisessä lentokoneessa hiukan, kun otin yhden tabletin koneessa ensimmäisen ateriatarjoilun jälkeen.

Rauhallisia iltoja & kauniita unia teillle kaikille tulevalle viikolle!


Photos: Mustarttu & Me

Onnea kaksivuotias Asennemedia!

Reilu kaksi vuotta sitten sain sähköpostilla  yhteydenottopyynnön:

“Hei, olen perustamassa uutta verkostoa itsenäisille bloggaajille, kiinnostaisiko sinua liittyä mukaan?”

Olin aluksi epäileväinen, mutta kiinnostus voitti, tapasin ihanan Ullan ja hän sai houkuteltua minut mukaan, vaikka en tuntenut ketään muita muista mukaan tulevista bloggaajista. Tasan kaksi vuotta sitten Asennemediasta tuli totta, ja voin nyt jälkikäteen sanoa mukaanlähtemisen olleen yksi blogiurani paras päätös. Asennemedian myötä bloggaamisesta on tullut minulle työ. Kyse ei ole pelkästään blogini kehittymisestä, vaan myös henkilökohtaisesta kasvusta – koen että viimeisen kahden vuoden aikana epävarmasta harrastelijabloggaajasta on tullut itsevarma sosiaalisen median ammattilainen. Tunnen ylpeyttä siitä, että olen saanut olla jossain näin hienossa mukana alusta asti, olla pieni osa Asenteen menestystarinaa.


Parasta Asenteessa on aina ollut ja on edelleen meidän jengi, joka on melkein kuin toinen perhe, onhan mukana parhaita ystäviänikin. Asennemedia on täynnä lahjakkaita, inspiroivia ja upeita bloggaajia, joilta saa paljon energiaa ja ideoita omaankin työskentelyyn. Näiden tyyppien kanssa ei ole koskaan ollut ikävää tai tylsää, enkä usko että tulee koskaan olemaankaan.

Kiitos siis Ulla luottamuksesta ja siitä, että otit minut mukaan, ja ennenkaikkea:

Onnea upea, ihana ja kaunis kaksivuotias Asennemedia!

Kuvat: Sam Jamsen

Vegaanin pollo limonello ja sananen soijasta

vegaaninen pollo limonello

Yhteistyössä Asennemedia & Urtekram

Otin vuosi sitten vastaan vegaanihaasteen ja innostuin kokeilemaan kokonaan kasvipohjaista ruokavaliota. Ennen tätä olin puhtaasti sekasyöjä, eli ruokavaliossani ei ollut mitään rajoituksia ja ennakkokäsitykseni vegaanisesta ruokavaliosta olivat vahvoja. Syitä siihen, miksi yhtäkkiä tein täyskäännöksen ja muutin ruokatottumukseni kokonaan, on useita, mutta tärkeimpänä syynä itselleni oli ympäristö – karjatalouden ja eläinteollisuuden päästöt ja ympäristövaikutukset ovat valtavat ja täysin kestämättömällä pohjalla. Vegaanisuus oli tuolloin myös lähipiirissäni pinnalla, ja osasyy vegaanihaasteeseen tarttumiselle oli kiinnostus ja kokeilunhalu. Itselleni kävikin niin, että kokeilusta ja haasteesta tulikin innostuksen pysyvä elämäntapa – kasvipohjainen ruokavalio on ollut arkipäivääni nyt jo vuoden ajan.

Miltä tuntuu nyt, vuoden jälkeen? Onko vegaanius ollut hankalaa, onko lipsumisia tapahtunut? Miten lähipiiri suhtautuu ruokavalioosi?

Vuoden kokeilun jälkeen kasvipohjainen ruokavalio tuntuu edelleen hyvältä ja oikealta tieltä. Viime vuoden aikana vegaanisesta ruuasta tuli jättihitti, valikoima kaupoissa ja ravintoloissa on niin hyvä, että ei-eläinperäisen ruokavalion toteuttaminen on helppoa lähes kaikille. Myös asenneilmapiiri on muuttunut hyvään suuntaan: moni sekasyöjä kokeilee ennakkoluulottomasti myös vegaanisia ruokia, useat vähentävät lihansyöntiä radikaalisti ja vaihtavat lehmänmaidon kasvipohjaiseen. En kutsu itseäni mielelläni vegaaniksi, sillä en ole sitä täysin – käytän edelleen nahkalaukkuja, nahkakenkiä ja esimerkiksi villaa ja silkkiä. Myöskään ruokavalion suhteen en ole kovin tiukkapipoinen: suhtaudun neutraalisti mm. hunajaan ja karmiiniin, ja matkoilla ja kyläillessä saatan toisinaan syödä maitotuotteita tai kananmunaa sisältäviä ruokia. Ruokavalioni on nykyisin ehkä 85 % vegaaninen ja 15 % lakto-ovo-vegetaarinen, ja se tuntuu sopivan minulle hyvin.



Vegaanihaaste toi itselleni mukanaan täysin uudenlaisen innostuksen ruuanlaittoon, ja kokkailen mielelläni entisistä lempiannoksistani kasvipohjaisia versioita. Urtekramin kampanjassa on nyt Tammikuussa teemana vegaaniset tuotteet – tiesitkö, että Urtekramin tuotteista 80% on vegaanisia? Sain kampanjaan liittyen testiin ihania sandwich spread-levitteitä ja luomusoijapaloja. Soijapaloista innostuin kehittelemään vegaanisen version yhteen sekaaniaikojeni lempiresepteistä – pollo limonelloon eli sitruuna-kanapastaan. Kana korvataan tässä Urtekramin proteiinipitoisilla soijapaloilla, 100g soijapaloja vastaa proteiinipitoisuudeltaan 220g raakaa kananlihaa.

Soijalla on mielestäni täysin aiheettomasti huono maine: usein soijaa haukutaan epäekologiseksi, epäterveelliseksi ja epäilyttäväksi muutenkin. Uusimmassa Trendissäkin ravintoterapeutti neuvoo välttämään soijaa. Tutkimukset kuitenkin näyttävät, että soijan terveysvaikutukset ovat suuret, eikä kohtuullisesti käytettynä siitä ole kenellekään mitään vaaraa – hyvä ja täysin kiihkoton artikkeli lähteineen aiheesta löytyy täältä. Soijan mainetta likaavat lisäksi mm. tehoviljelyn aiheuttama maaperän köyhtyminen, geenimanipulaatio ja tuotantoon liittyvät ympäristöongelmat. On hyvä kuitenkin muistaa, että kaikki nämä ongelmat liittyvät eläintuotantoon ja karjatalouteen, valtaosa maailman soijasta tuotetaan eläinten ravinnoksi. Vain hyvin pieni murto-osa maailmalla viljellystä soijasta päätyy vegaanin lautaselle. Karjalle syötetään myös surutta geenimanipuloitua soijaa, mutta ihminen voi valita soijansa tarkemmin – esimerkiksi Urtekramin soijatuotteet ovat puhdasta luomua ja täysin gmo-vapaita.


Vegaanin “Pollo limonello” eli sitruunainen soijapasta (4 hengelle)

200g Urtekram soijapaloja
50 g sinistä keijua (tai muuta vegaanista margariinia / loraus oliiviöljyä)
1 sipuli
ripaus cayennepippuria
2 dl kaurakermaa
1 rkl kasvisfondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua inkivääriä
2-3 rkl sitruunan mehua
2 rkl agavesiirappia
2 dl kaurafraichea
suolaa ja mustapippuria
noin 200 g spagettia (esim. Urtekram gluteeniton spagetti)
tuoreita yrttejä, esim. persiljaa tai korianteria
halutessasi vegaanista parmesania tai oluthiivahiutaleita

1. Keitä soijapalat pakkauksen ohjeen mukaan runsaassa kasvisliemessä. Kaada palat lävikköön ja painele niistä ylimääräinen neste pois.

2. Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista soijasuikaleita pannulla keijussa, lisää sipuli, valkosipuli ja cayennepippuri ja kuullota. Lisää kaurakerma ja kasvisfondi, ja anna kiehua hetki. Laita spagettivesi kiehumaan, muista maustaa keitinvesi suolalla.

3. Lisää kastikkeeseen kurkuma, inkivääri, sitruunamehu ja siirappi ja jatka kypsennystä matalalla lämmöllä, kunnes pasta on valmis. Sekoita mukaan kaurafraiche, mausta suolalla ja nostele pasta kastikkeen joukkoon varovaisesti.

4. Raasta pastan päälle halutessasi vegaanista parmesania tai ripottele joukkoon oluthiivahiutaleita, jotka tuovat juustoista makua. Rouhi sekaan mustapippuria ja koristele tuoreilla yrteillä.