Eilen sattui jotain tosi yllättävää.

Nimittäin voitin Inspiration Blog Awardseissa vuoden visuaalisin-tittelin. Hullua!

Olen aina luullut, että tällaisissa gaaloissa ja awardseissa voittajille tai vähintäänkin 3 parhaan joukkoon päässeille ilmoitetaan etukäteen, jotta osaavat varautua vaikkapa voittopuheella. No, minulle ei kyllä ilmoitettu mitään ja en siksi osannut jännittää tai miettiä palkintojenjaon tuloksia, olin lähtenyt mukavan arkisesti liikenteeseen pellavakoltussa ja hatussa, pyöräilytrikoot pikkulaukussa kotimatkaa varten. Olin siis silmät pyöreinä jo siinä vaiheessa kun kuvani loisti kategoriani kolmen parhaan joukossa ja olihan se hyvin absurdi fiilis kävellä lavalle hakemaan palkintoa. En saanut sanottua mitään fiksua ja taisin käyttää lava-aikani lähinnä hassuihin tuuletus-muuveihin, en varmaan näyttäytynyt kovin visuaalisesti. Kadehdin voittajia, jotka hoitivat oman osuutensa lavalla tyylillä ja arvokkuudella, itse en siihen pystynyt.

Vaikka palkinnon voittaminen ei varmaankaan muuta elämääni sen kummemmin, niin kyllä tällainen tunnustus tuntuu silti vain tosi hyvältä, etenkin kun se on ensimmäinen blogipalkintoni ikinä. Vuoden visuaalisin-kategoria tuntuu omalta ja oikealta, olenhan jo melkein 10 vuoden ajan yrittänyt etsiä juuri niitä kauniita hetkiä niin arjesta kuin juhlasta jaettavaksi. Olen myös alkanut viime aikoina panostamaan siihen, että olisin kuitenkin vähän muutakin kuin vain se bloggaaja, jolla on kivat kuvat ja ihanat aamupalakattaukset – nykyisin uskallan onneksi aiempaa paremmin sanoa myös omat mielipiteeni ja ottaa kantaa minulle tärkeisiin asioihin. Visuaalisuudesta en kuitenkaan aio tinkiä jatkossakaan, päinvastoin! Haluan uskoa, että esteettisesti kaunis sisältö voi olla myös herättelevää, kiinnostavaa ja aitoa.

Tämän illan aion vielä ottaa iisisti ja nauttia teekuppi kädessä voitostani, mutta huomenna jatkuu arki. Seuraava viikko tulee olemaan todennäköisesti vuoden kiireisin ja stressaavin: on kuorokeikkoja, tärkeitä treenejä ja tapaamisia, tuomarointia kahvifestareilla ja yksi iso tentti, johon eskaloituu koko vuoden kuoronjohto-opinnot. Jos selviän hengissä ja kaikki menee hyvin, niin lauantai-iltana konsertin jälkeen pääsen pitkästä aikaa mökille ja aion todennäköisesti avata skumppapullon jos toisenkin.

Vuoden visuaalisin 2018 kiittää ja kuittaa: Kiitos teille kaikille, jotka äänestitte minua, kiitos asiantuntija-ja vaikuttajaraadit ja tietenkin Inspiration Blog Awards! Pakko kiittää myös ansaitusti poikaystävääni Nioa, joka on nykyisin myös luottovalokuvaajani ja jolta saan usein parhaimmat (toisinaan myös kauheimmat) ideat blogipostauksiin ja kuviin. Ja ennenkaikkea kiitos ihan teille kaikille, jotka olette olleet mukana blogini matkassa lyhyen tai pidemmän aikaa – ilman teitä ei olisi blogia, ei voittoja, ei mitään. <3