category: mökki

Puutarhamökin kohtalo: remontti vai purku?

07.09.2018mökki, siirtolapuutarhasiirtolapuutarha, siirtolapuutarhamökkiViena

Kohta tulee kuukausi täyteen siirtolapuutarhaelämää. Olemme viettäneet mökillä jokaisen viikonlopun sen jälkeen, kun saimme avaimet käteen. Yöpyminen mökissä on sujunut kivasti makuupussissa, sängyn virkaa on toimittanut lattialle levitetty patja. Melkein joka ilta olemme saaneet myös seuraa, kun ystävät, sukulaiset ja kollegat ovat käyneet ihastelemassa uutta piilopaikkaa – ensimmäiset puutarhajuhlatkin on jo vietetty. Pihatöitä on tehty pikkuhiljaa ja opeteltu perennoiden nimiä ja hoitoa. Tämä koko siirtolapuutarhahomma ja kaikki siihen kuuluva tuntuu jo nyt ihan täydellisesti juuri meidän jutulta, todeksi käyneeltä unelmalta.

Se mikä juuri nyt mietityttää eniten, on itse puutarhamökin kohtalo. Vanha pieni mökkiraukkamme on aika surkeassa kuosissa, ja se kaipaa kipeästi kohennusta. Arvelisin mökin olevan peräisin vähintään 50-luvulta, eikä sille ole tehty sen elinaikana juurikaan kummempia korjauksia, ellei muovimattokerrosten lisäämistä lasketa. Suurin ongelma on se, että mökki on painunut ihan kunnolla vuosien saatossa maahan ja siksi rakenteisiin on kertynyt kosteutta. Osa rakenteista on lahoja / kostuneita ja mökin sisällä on kostea ilma. Pahimmassa tapauksessa mökki ei ole edes pelastettavissa, jos rakenteet ovat niin pahasti vaurioituneita, ettei mökkiä pysty edes oikaisemaan, eli tunkkaamaan ylöspäin. Yhden remppamiehen varovainen arvio oli, että mökin purkaminen ja uuden rakentaminen voi olla jopa helpompi vaihtoehto kuin vanhan remontoiminen.

Nyt olemme pohtineet kovasti kahden vaihtoehdon välillä: remontoidako vai purkaako ja rakentaa uusi? Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.

Purkaminen ja uuden rakentaminen voi olla ainoa vaihtoehto, jos vanhaa mökkiä ei pystytä nostamaan maasta niin, että alapohja pääsee tuulettumaan. Muutenkin ajatus täysin uudesta mökistä, johon saisi valita kaikki uudet jutut oman mielensä mukaan, kiehtoo. Tämänhetkinen mökki on 20m2, uudesta voisi tehdä 6 neliötä isomman. Mökki tehtäisiin nykyaikaisin rakennusmenetelmin ja koko rakennus olisi varmasti ihan täysin terve. Huonona puolena uuden rakentamisessa on ensimmäisenä hinta – kokonaisuus kustantaisi varmaan 40 tonnia, ehkä enemmänkin, eikä uudisrakentamisessa saa käyttää kotitalousvähennyksiä. Samoin puutarha kärsisi rakennustöistä, kun paikalle olisi pakko tulla koneilla.

Vanhan remontointi taas viehättää siksi, että se olisi ainakin todennäköisesti toteutettavissa edullisemmin. Jos mökissä on runko jokseekin kunnossa, voisi se olla täysin pelastettavissa, ja vanhaa remontoidessa säästyisimme todennäköisesti isoimmilta puutarhavaurioilta. Jos palkkaamme remonttimiehen, saamme vähentää kulut kotitalousvähennyksessä. Voisimme myös tehdä monia juttuja itse ja oppia siinä samalla kaikenlaista remontoinnista – uutta mökkiä en lähtisi koskaan itse rakentamaan. Kuitenkin suurin syy siihen, että haluaisin nimenomaan korjata vanhaa uuden rakentamisen sijaan, on estetiikka: uudet isot ja korkeat mökit näyttävät vähän liiankin uusilta, isoilta ja kömpelöiltä pienten puutarhapalstojen keskellä, ihan kuin ne olisivat väärässä paikassa. Uuteen mökkiin on mahdotonta saada vanhan mökin tunnelmaa, vaikka mitä tekisi.

Tällä hetkellä olemme kallistumassa vähän sen vaihtoehdon puoleen, että ainakin yrittäisimme ensiksi remontoida tätä vanhaa mökkiä. Jos se osottautuu mahdottomaksi, niin purkupäätöksen voi aina tehdä myöhemminkin ja uuden ehtii rakentaa milloin vain.

Kumpi teitä viehättää enemmän: uudet vai vanhat rakennukset?

Meistä tulee siirtolapuutarhureita!

14.08.2018mökki, uuttamökki, siirtolapuutarhaViena

Kerroin teille joku aika sitten, että joudun luopumaan mökistäni. Siitä, joka sijaitsee järven rannalla ja jossa on ihana rantasauna, ja jota on parin vuoden aikana rempattu.

Tuota postausta kirjoittaessani jo tiesin, että en ehtisi kuitenkaan viettää aikaa pitkään mökittömänä. Uusi paikka oli jo löytynyt, ja olin siitä niin innoissani, etten meinannut housuissani pysyä. Tuolloin olimme tehneet uudesta mökkilöydöstämme vasta varauksen, joten täyttä varmuutta kaupoista ei ollut – en halunnut hehkuttaa liian julkisesti uutista, jos kävisiki niin, että joutuisin pettymään. Mutta tänään sitten vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen, allekirjoitimme vihdoin kauppapaperit.

Ja sen kaupan myötä meistä tuli siirtolapuutarhaviljelijöitä!

Joskus 7-8 vuotta sitten sain kutsun koulukaverini työnantajan siirtolapuutarhamökille pakilaan. En ollut käynyt tuota ennen koskaan millään siirtolapuutarha-alueella, ja olin myyty heti ensimmäisestä kerrasta. Pienet värikkäät mökit, suloiset puutarhat, omenapuut ja huolella hoidetut pihat. Siitä lähtien olen pitänyt siirtolapuutarha-alueita suorastaan maagisina paikkoina, ja rakastanut kävellä niiden läpi, ihastella tunnelmaa ja haaveilla siitä, että voisin joskus ehkä itsekin olla siirtolapuutarhuri.

Oikeastaan pari vuotta ennen sen aikaisemman mökkini ostoa olin käynyt katsomassa muutamia siirtolapuutarhapaikkoja. Silloin ongelmana oli se, että mökkejä oli aika vähän tarjolla ja hintapyynnöt olivat kovin korkeita. Lisäksi pankit antavat lainaa aika huonosti siirtolapuutarhamökkeihin, käytännössä eivät ollenkaan, jos ei ole tarjota reaalivakuuksia lainan taakse. Meillä ei tuolloin ollut säästöjä juurikaan eikä mitään vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta, joten puutarhamökki jäi haaveeksi.

Kun oli tiedossa että myisin oman osuuteni vanhasta mökistäni, niin aloin taas katsella puutarhamökkejä nettipalstoilta vähän sillä silmällä, kuitenkin vain etäisesti haaveillen – en oikeasti uskonut että haaveesta voisi tulla totta. Tuntui kuitenkin, että muutamassa vuodessa hinnat olivat ehkä tulleet hiukan alas ja tarjontaakin oli vähän enemmän. Laskeskelin, että kun olisin myynyt mökkini ja yhdistäisin ne säästöihin ja ehkä pieneen lainaan, saisin mahdollisesti hankittua pienen, remppakuntoisen ja edullisen mökin. Ja sellainen mökki tuli vastaan viidennellä näytöllä.

Mökki jonka ostimme, on täysin rempattava, pieni 20m2 reppana. Itse mökissä ei ole oikeastaan varmaan juuri mitään, mistä pitäisin, mutta toisaalta kaikki muu onkin sitten ihanaa: puutarha on kaunis ja kukoistava, sijainti mitä parhain ja alueen tunnelma juuri sellainen, mitä etsimmekin. Helpostihan tuollaisen yhden pikkumökin remontoi, mutta nuo muut ovat hankalammin saatavilla.

Jos siis luulit, että mökkijutut loppuivat, niin ehei – ne vain hiukan muuttavat muotoaan. Ennen oltiin luonnon helmassa hiljaisuudessa, saunottiin ja rentouduttiin. Nyt ollaan kaupungin sykkeessä pikkutontilla mökkinaapureiden välissä ja opetellaan puutarhanhoitoa. Vähän kauhistuttaa että mihin olemmekaan ryhtyneet, mutta samaan aikaan en malta odottaa!

Jäähyväisjuhlat mökille

08.07.2018inspiration, mökki, ruoka, suomalainen design, yhteistyöalvar aalto, iittala, kastehelmi, mökki, mökkijuhlatViena

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Iittala

Vähän yli kaksi vuotta sitten ostimme suloisen pikkumökin pienen järven rannalta. Paikka ei ollut kovin kummoinen kun ensi kertaa siellä kävin, mutta jotenkin se viehätti jo silloin. Ensitapaamisella mökin piha oli peittynyt valkovuokkoihin ja tuolloin jo haaveilin omenapuun istuttamisesta ja tunnelmallisista kesäjuhlista lyhtyjen loisteessa. Pää oli täynnä unelmia ja haaveita siitä, miten sinällään vähän karusta mökkeröisestä ja sen hoitamattomasta pihasta taiottaisiin kesäparatiisi.

En tuolloin osannut ajatella, että joutuisin luopumaan mökistä jo kolmen kesän jälkeen. Elämäntilanteet muuttuvat ja joskus tulee eteen asioita, joita ei oikein etukäteen osaa ennustaa, kuten ero. Ensiksi emme halunneet kiirehtiä mökin suhteen päätöksissä, ajateltiin että katsotaan rauhassa että mikä on paras vaihtoehto. Kuitenkin ajan kuluessa on kokoajan tullut selvemmäksi se, että jotenkin asia tulee ratkaista – lopulta monien keskustelujen ja mietintöjen jälkeen päätin itse luopua omasta mökkiosuudestani. Sanoa heipat ihanalle rauhoittumispaikalleni ja niille unelmille, jota siihen liittyi. Tämän kesän jälkeen minulla ei enää ole mökkiä.

Muutama viikko sitten juhannuksena luopumispäätös oli jo tehty ja aloin jo jättää henkisiä hyvästejä paikalle. Päätimme järjestää pienimuotoiset jäähyväisjuhlat mökille ja katoimme pöydän oikein erityisen koreaksi, yleensä mökillä syödään kertisastioista ja muutenkin vaatimattomammin. Terassille katettiin suuri herkkutarjotin, kasvisvartaita (kesäkurpitsaa, vegenakkeja, sipulia, paprikaa ja tomaatteja), vegaanista “feta”-salaattia, tuoreita marjoja ja viiniä oikeista laseista. Kaksi vuotta on tietenkin aika lyhyt aika, mutta mökistä ehti lyhyessä ajassa tulla rakas ja sinne liittyy paljon mahtavia muistoja: tuskailua remontin kanssa, tanssikoreografioita, laulua saunassa, teknoa laiturilla, ravuttomat rapujuhlat, syystunnelmointia ja useita ikimuistoisia viikonloppureissuja ystävien kanssa. Kyllä jäähyväispippalot olivat täysin ansaitut – mökistä luovuttaessa ei itketä, vaan juhlitaan! Haluan muistaa mökkiajan yhtä ihanana ja houkutteleva kuin nämä kattauskuvat.

Nyt olen tuonut mökiltä kotiin saunatakkini, rakkaimmat astiat ja muutamia muita itselleni tärkeitä tavaroita. Seuraava kerta kun mökille menen, saattaa hyvinkin olla se viimeinen. Luopuminen on tietenkin haikeaa, mutta en jää suremaan jo tehtyä päätöstä, näin on paras. Ja toisaalta jos “kun yhden oven sulkee, toinen ja kolmas avautuu”-sanontaan on uskomista, niin ehkä edessä onkin tämän jälkeen jotain täysin uutta ja kutkuttavaa.