Yearly Archives: 2018

Bättre Folk – maailman sympaattisin festivaali

Kulttuurifestivaali pienessä saaressa Pohjois-pohjanmaalla, keskellä merta – kuulostaako ihanalta vai kamalalta? Minulle ihanalta, eikä ehkä vähiten siksi, että olen kotoisin samoilta seuduilta. Lapsuudessa menimme Hailuotoon usein marjastamaan, mutta joskus myös ihan vain kesäpäivää viettämään. Bättre Folk on kiinnostanut minua pitkään, mutta aiempina vuosina on tuo kesä-heinäkuu-taitteen viikonloppu ollut aina täynnä jotain muuta ohjelmaa. Tänä vuonna harkitsin myös festivaalille lähtöä pitkään, kun tässä on ollut hässäkkää ja matkoja muutenkin, mutta lopulta päätin siskoni houkuttelemana ostaa kuitenkin liput, pakata makuupussini ja reppuni ja hypätä Oulun junaan.

Enpä kyllä katunut päätöstäni lähteä festareille. Hankala sanoa, mikä yksittäinen asia teki Bättre Folkista niin ihanan ja vaikuttavan. Ehkäpä se, että se on tarpeeksi pieni? Tänä vuonna kävijöitä oli noin 5000. Tai kenties hyvät esiintyjät (esim. Vesta, Pyhimys, Pariisin kevät) ja ihanan intiimi ja lämmin tunnelma keikoilla? Vai yöttömien öiden vangitseva valoisuus ja Hailuodon upeat rantamaisemat? Festarialueen saunat ja paljut, joista pystyi seurata keikkoja? Hyväntuuliset ja välittömät ihmiset? Vai nämä kaikki yhdessä?

Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin ruokatarjontaa olisi voinut olla enemmän – nyt kojuja oli kolme, joista kahdesta sai vegesafkaa. Toisaalta saareen ja pikkufestarille ei ole niin helppo järjestää sellaista valikoimaa, mitä isommat festarit pystyvät tarjoamaan, ja se on ihan ymmärrettävää. Onneksi meillä oli omia eväitä ja telttabrunssi.

Majoituimme tyttöporukalla teltassa varvuntuoksuisella leirintäalueella, keitimme öisin trangialla nuudeleita ja aamuisin kahvia. Kävimme uimassa meressä ja kuivatimme uikkareita telttanarulla. Ihailimme iltaisin vaaleanpunaista taivasta hiekkarannalla istuen ja kääriydyimme sen jälkeen makuupusseihimme juomaan viiniä pahvimukeista. Kaikki oli vähän liiankin idyllistä ja mietin moneen kertaan, että ihmisen on näköjään hyvä palata aina välillä juurillensa, mielenmaisemiensa alkulähteille. Niin onnellinen olo tuolla Hailuodossa oli.


Ensi vuonna haluan ehdottomasti lähteä uudestaan, ehkä yhdistää samaan reissuun jonkinnäköisen Suomi road tripin. Ehkä tästä tulee uusi festivaaliperinne – nimittäin bättre folkin jälkeen ei jotenkin yhtään edes harmita, että ruissi jäi tänä vuonna välistä.

Aamiainen siskon puutarhassa: lettuja ja mansikka-raparperihilloa

Kaupallinen yhteistyö, Dansukker ja Asennemedia

Joka ikinen kerta kun käyn siskoni luona kylässä, alan haaveilla siitä, että itsekin asuisin puutalossa jossa olisi oma puutarha. Tai vaikka jaettu puutarha muutaman naapurin kanssa, kuten siskollani. Mökkipiha minulla tietenkin on, mutta se on vähän eri konsepti, kun mökki sijaitsee metsäisellä tontilla ja siellä pääsee käymään harvemmin. Olisi ihana päästä useammin ulos syömään, juoda aamukahveja portailla ja sen sellaista. Ehkä ihmisellä on vain luontainen taipumus aina haaveilla jostakin ja hankalampaa on aina elää niitä unelmia todeksi: jos minulla olisi puutarha, en välttämättä jaksaisikaan kattaa pöytää ulos edes kertaa viikossa. Mutta ihana se on unelmoida kuitenkin.

Jokatapauksessa, on ihanaa kun siskolla on käytössään tuo ihana puutarha ja sinne pääsee halutessaan kyläilemään. Viime kerralla toin mukanani aamiaistarpeet, vaaleanpunaisen pöytäliinan ja paljon tuoreita mansikoita ja raparperia hilloa varten. Paistoimme kasan lettuja, keitimme hilloa ja katoimme brunssin puutarhaan. Kun kuvaus-ja videohommat oli saatu pois alta, istuimme siinä kaikessa rauhassa kahvilla lättyjä syöden, jutustelimme naapurin kanssa ja suunnittelimme puutarhajuhlia, jotka voisimme järjestää yhdessä elokuussa. Lyhtyjä ja valoja puihin, herkullista ruokaa ja ehkä livemusiikkiakin – ja paljon lisää unelmoitavaa.

(Jos siskon koti kiinnostaa enemmänkin, tein viime syksynä esittelypostauksen tuosta ihanasta, tunnelmallisesta puutalokaksiosta)

Aamiainen siskon puutarhassa: lettuja ja mansikka-raparperihilloa

Jos ette muuten ole kokeilleet koskaan tehdä hilloa itse, suosittelen lämpimästi. Itsetehtyä hilloa ei voita mikään kaupan versio ja valmistus tapahtuu paljon nopeammin ja helpommin kuin uskoisi, ainakin jostain syystä minulla on aina ollut sellainen mielikuva että hilloa keitellään tuntikausia. Me keitettiin hilloa n. 10 min ja syötiin sitä jo hetken jäähtymisen jälkeen lettujen kanssa. Dansukkerin uudella minihillosokerilla hilloon tulee n. 30% vähemmän sokeria kuin hilloihin yleensä, mutta maku on silti suussasulavan herkkua. Letut valmistimme maailman yksinkertaisimmalla 5dl kauramaitoa + 3dl vehnäjauhoja-reseptillä, hillon ohje löytyy taas alta.

lettuja ja mansikka-raparperihilloa

Mansikka-raparperihillo

500g tuoreita mansikoita
500g raparperia pilkottuna
1 pkt Dansukker Minihillosokeria

1. Perkaa ja paloittele marjat, pese ja pilko raparperi. Lisää 2–3 rkl vettä. Kaada mansikat ja raparperit kattilaan.

2. Lisää Minihillosokeri ja kuumenna kiehuvaksi sekoitellen. Anna kiehua kevyesti poreillen 5-10 minuuttia, sekoita välillä.

3. Kuori vaahto hilloseoksen pinnalta. Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin, sulje huolellisesti. Hilloa voi syödä heti kun se on jäähtynyt tarpeeksi.

Säilytä jääkaapissa. Hillo säilyy avaamattomana noin puoli vuotta.

Videon lettukesteiltämme toteutti Sam Jamsen

Loman odotusta ja maapähkinävoigranolaa

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Earth Control
Lomanodotusta ja maapähkinävoigranola

Olen päättänyt pitää tänä kesänä loman. Sellaisen oikean loman, jolloin en katso sähköposteja, pidän sometaukoa enkä ehkä pidä kameraakaan mukana missään. Suljen vaikka instagramin kokonaan viikoksi, tai kahdeksi. Ehkä menen vanhempieni luokse Ouluun, lähden äitini kanssa marjametsään ja sieneen ja poimin mansikoita kasvimaalta, ehkä olen vain Helsingissä ja nautin kesästä ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. En edes lupaa että tekisin mitään tai näkisin ketään, aion vaan hengata.

On nääs niin, että tässä työssä mitä teen, on tosi vaikeaa ottaa oikeasti kunnolla vapaata, koska työ itsessään on niin kivaa: ei minua haittaa illallakin vähän katsoa sähköposteja, vastailla kommentteihin, etsiä ohjelmistoa kuorolle tai muokata kuvia. Mutta nyt on tultu sellaiseen pisteeseen, että  kohta en enää jaksa. Kahden päivän juhannusloma ei auttanut vielä palautumaan koko kevään mittaisesta rankasta työrupeamasta, ja välillä tuntuu että pää räjähtää kun hoidettavia asioita ja vastuita on niin paljon. Vikaa on itsessä, liian moneen juttuun on taas sanottu joo ja hommat ovat kasaantuneet kuin huomaamatta. Olen huomannut samoja oireita paljon lähipiirissä ja ihmetellyt, mikä on ongelma kun nuoret ajaa itsensä loppuun töissä niin nopeasti? Sitten juttelin itseäni 10 vuotta vanhemman, pitkään työelämässä olleen siskoni kanssa ja ymmärsin, että burn out uhkaa helposti juurikin vastikään työelämään päätyneitä nuoria (itse valmistuin 2015 ja olen ollut yrittäjä siit lähtien). On niin iso tarve kokea kaikki, näyttää omat taitonsa, päästä menestymään. Työrutiineiden tasapainottaminen ja hallinta vie muutamia vuosia, ja vaatii opettelua ja omien rajojen tunnistamista. Että tässä sitä nyt opetellaan, kokeillaan jos täydellinen irtiotto auttaisi.


Siihen oikeaan kunnon lomaan, totaalitaukoon on vielä pari viikkoa aikaa, mutta sitä ennen olen alkanut jo ottaa pienin askelin rennommin. Kuorot jäivät kesätauolle ja se vapautti illat kaikkeen omaan tekemiseen, kuten kokkailuun, leipomiseen ja diy-projekteihin. Kiireen huomaan omassa elämässäni useimmiten niin, että en ehdi juurikaan viettää aikaa keittiössä – lomalta odotan eniten sitä, että voin joka päivä valmistaa ruokani alusta loppuun saakka itse. Eilen tein pitkästä aikaa itse granolaa, ja AH miten siitä tulikaan maukasta! Uskon että maun salaisuus löytyy maapähkinävoista ja Earth Controlin aurinkokuivatuista karpaloista, joihin olen koukussa jo entuudestaan: mikään ei ole parempaa karkin korviketta kuin kuivatut karpalot!

Tähän Granolaan sopivat myös hyvin mitkä tahansa muut kuivatut hedelmät – Earth Controlilta löytyy uutuutena aurinkokuivatut taatelit, aprikoosit, karpalot ja rusinat. Nämä voi lisätä muuten valmiiseen granolaan myös jälkikäteen.


Maapähkinävoigranola

4 dl kaurahiutaleita
½ dl auringonkukansiemeniä
1 dl rouhittuja manteleita tai pähkinöitä
1 dl kuivattuja Earth Control karpaloita / taateleita / aprikooseja
1-2 tl ceylon-kanelia

0,5 tl aitovaniljajauhetta
½ dl maapähkinävoita
2 rkl agave-tai vaahterasiirappia
2 rkl kookosöljyä
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa. Sekoita joukkoon myös maapähkinävoi, siirappi ja kookosöljy. Levitä seos tasaisesti leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paahda granolaa n. puolisen tuntia uuniin keskitasolla. Sekoita granolaa välillä paahtamisen aikana.

Säilytä ilmatiiviissä purkissa ja tarjoile smoothie bowlien, jugurtin tai kauramaidon kaverina.