Monthly Archives: June 2019

Mökin piilossa olleet helmet

kattaus, lifestyle, mökki, siirtolapuutarha, suomalainen design, yhteistyö, , ,

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia


Kun omistaa pienen ränsistyneen mökkiparan jossa kaikki on rempallaan, joutuu opetella sietämään keskeneräisyyttä. Lattia on vino, nurkissa on ötököitä ja kalusteet ovat kaikki vähän sinne päin. Mökin suhteen on päätetty jo kauan sitten, ettei sitä kannata remontoida vaan se tullaan purkamaan jossain vaiheessa, ei kuitenkaan vielä pariin vuoteen. Niimpä se saa olla viimeiset elinvuotensa sellainen kuin se on, vähän rapistunut ja vino. Ja minä teen kuitenkin parhaani, että kaiken tämän keskellä täällä voisi kuitenkin viihtyä silloin, kun mökillä ollaan.

Vanhan ja kulahtaneen keskellä on turha pyrkiä minimalismiin, täällä kaikki saa olla runsasta ja värikästä. Kaikki eivät aina soinnu yhteen täydellisesti, eikä tarvikaan – eiväthän asiat mene täydellisesti elämässä muutenkaan. Silmä tottuu yllättävän nopeasti ja toisinaan voi käydä niinkin, että jokin paikka jolle ei ole aiemmin oikein antanut arvoa, alkaakin yhtäkkiä näyttää yllättävän potentiaaliselta. Tällä viikolla laitoin kuntoon kaksi mökiltä löytyvää ihanaa paikkaa, jotka eivät ole aiemmin päässeet oikein kunnolla käyttöön.


Mökin kuisti on yksi niistä paikoista, joka on viime aikoina toiminut lähinnä vain ohikulkupaikkana ja varastona: siellä säilytetään ulkokalusteiden päällisiä, aurinkovarjoja ja pehmusteita sekä kaikenlaista muuta sälää. Päätin vihdoin raivata ja siivota kuistin, tehdä sinne tilaa ihan vain olemiselle. Kuistilta on nimittäin täydelliset näkymät ikkunoiden läpi puutarhaan ja siellä on myös koko mökin ihanin valo. Tuon pöydän äärelle kattaa aamukahvit tai lounaan oikein mielellään, etenkin sellaisina päivinä, kun ulkona sataa tai on muuten vain koleampaa.

Kuistin kattauksessa kuoseja ja värejä sekoitetaan iloisesti yhteen: kirpparilta löytyneen pöytäliinan ja maljakon kaverina ovat Klaus Haapaniemen suunnittelemaa Taika Siimes-sarjaa, vaaleanpunaista Teemaa, Teema Tiimi-kulho ja Essence-laseja. Salaattiottimet ovat  Iittalan Citterio 98-astiasarjaa ja tuo ruusukultainen väri on syksyn 2019 uutuus, joka tulee kauppoihin vasta syksyllä.


Toinen enemmän piilossa ollut helmi on mökkipihan perältä löytyvä pesukatos. Se ei ole ollut ennen tätä viikkoa käytössä lainkaan, sillä en ole jotenkin löytänyt sille mitään järkevää käyttötarkoitusta. Olen säilyttänyt pesukatoksessa istutusämpäreitä ja -ruukkuja ja käynyt siellä toisinaan lähinnä pesemässä multaisia käsiä, mutta muuten se on tönöttänyt tyhjän panttina mökkipihan nurkassa. Mökin sisällehän tulee juokseva vesi ja tiskaushommat sujuvat yleensä siellä, mutta mökin hana on sellainen onneton pieni vessanhana, josta vettä tulee hitaasti ja huonolla paineella, eikä pienen hanan alle mahdu kunnolla huuhtelemaan astioita. Nyt tuntuu melkein hassulta, että miksi en tajunnut siivota tätä pesukatosta tiskipaikaksi aiemmin? Kyllähän kuka tahansa tiskaa kuumana kesäpäivänä astioita mielummin vehreyden keskellä raikkaassa ilmassa, kuin pimeässä mökissä.


Tiskipöydältä löytyvät Iittala-tuotteet:

Teema-mukit ja lautaset (vaaleanpunaiset Teema-lautaset ovat sopivasti alennuksessa)
Kastehelmi-keittiöpyyhe
Taika Siimes-lautaset ja kahvikupit
Teema Tiimi-riisikulho ja keittokulho
Essence-punaviinilasit

No Filter: kesäextroja ja lomaa

podcast, , ,


Pitkästä aikaa No Filter-podcastin kuulumisia täällä blogin puolella!

Ensinnäkin, on ihan uskomatonta että ollaan jo vuosi (!) jaksettu pölistä Artun kanssa mikrofoneille kerran viikkoon (muutamia lomataukoja lukuunottamatta). No Filter-jaksoja on nyt julkaistu jo yhteensä 51 kappaletta, mikä on ihan älytön määrä! Podcastin tekeminen on ihanaa, kamalaa, ärsyttävää, hauskaa, opettavaista ja väsyttävää. Vaikka välillä iskee älytön häpeä että mitä sitä on tullutkaan suollettua suustaan, niin olen silti äärettömän iloinen että olen lähtenyt mukaan tähän projektiin. Vaikka pidän älyttömästi kuvaamisesta, niin kyllä se on vain hienoa päästä ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan omalla äänellään! On ollut myös kiinnostavaa huomata, että podcast-jaksot herättävät mielipiteitä paljon herkemmin kuin vaikkapa blogipostaukset, ja palautetta on tullut läpi vuoden runsaasti, niin hyvää kuin pahaa. Eniten innostun aina silloin, kun joku jakso kirvoittaa oikein kunnon keskustelut, joko somessa tai kasvotusten.


Toiseksi, olemme nyt kesäkuun ajan julkaisseet ns. kesäspecial-jaksoja, enkä osaa sanoa mitä niissä on ollut nyt niin spesiaalia, mutta ainakin ne tarjoavat muutamia vinkkejä ja ideoita kaikenlaisiin kesätekemisiin. Jos siis kaipailet vinkkejä Suomimatkailuun tai olet vailla tekemistä Helsingissä, niin molempiin löytyy ratkaisuja linkkien takaa löytyvistä jaksoista. Uusimmassa jaksossa (joka löytyy postauksen lopusta) puhutaan taas festareista, joihin mekin olemme tänä kesällä oikein urakalla osallistumassa. Tulkaa siis nykäisemään hihasta jos tulette vastaan Ruississa, Bättre Folkissa tai Flowssa!

Kolmanneksi, No Filter jää tämän jakson myötä kesälomalle. Studio hiljenee kokonaan heinäkuuksi ja palaamme asiaan elokuun loppupuolella – puolitoista kuukautta on sopivan mittainen aika miettiä uusia juonia ja kuvioita kuulijoiden (ja itsensä) päänmenoksi. Selvää on ainakin se, että homma jatkuu – syksyllä nähdään miten!

Uusi uljas portti mökille

diy, mökki, puutarha, , ,

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila & Asennemedia

uusi uljas portti mökille
Portti on ensimmäinen asia joka mökille mentäessä tulee vastaan. Se toivottaa tervetulleeksi niin meidät omistajatkin kuin vieraatkin ja toisaalta estää epätoivottujen kulkijoiden, kuten pieneläinten pääsyn puutarhaan. Puutarhamökilläni olikin jo hankintahetkellä kaunis, mintunvihreä puuportti (joka näkyy kuvassa mm. täällä), joka hoiti hienosti tehtäväänsä ja otti aina lämpimästi vastaan mökille saapuessa. Tänä keväänä aloin kuitenkin huomata portissa vähän vakavampia kulumisen merkkejä – jotkut portin liitoskohdista olivat selvästi lahonneet. Jossain vaiheessa joka sulkemis-ja avaamiskerta porttia piti aina vähän asetella paikoilleen ja eräällä kerralla koko portti kaatui alas. Sen jälkeen sinnittelin porttirukan kanssa vielä pari viikkoa, kasaten sen tullessa ja lähtiessä aina uudelleen ja uudelleen, kunnes oli aika luovuttaa. Portti oli mennyt lopullisesti rikki, eikä sitä enää saanut korjattua, sillä osat olivat lahonneet irti toisistaan. Oli aika hankkia uusi portti.

Muisto vanhasta porttiraukasta

Uusi portti löytyikin juuri sopivilla mitoilla ihan rautakaupasta – luojan kiitos, sillä uuden nikkaroimiseen eivät olisi taitoni riittäneet. Tehtäväkseni jäi uuden portin hankkimisen jälkeen sen maalaaminen ja uusien saranoiden kiinnitys. Niissäkin oli tarpeeksi työtä, uskokaa pois. Maalaaminen sujui vielä kivuttomasti, mutta saranoiden kanssa meinasi hermo pettää, kun ruuvit eivät meinanneet asettua paikoilleen sitten millään! Onneksi sain apuun ihanan mökkinaapurini Virpin porakoneineen, lopulta juhannusaaton yössä uusi portti saatiin paikoilleen hyvällä yhteistyöllä. Siinä se nyt tönöttää, uusi uljas porttini!


Uuden portin väriksi valikoitui punertava beige tai hennon vaaleanpunainen sävy, Tikkurilan X407. Näillä siirtolapuutarha-alueilla on tarkat säädökset sallituista väreistä, ja tämä sävy on yksi niistä sallituista – haaveissani olisi joskus saada pihalle uusi samanvärinen mökki, tuota vanhaa valkoruskeaa korvaamaan. Uusi vaaleanpunainen portti edustaa siis nyt myös tuota haavetta uudesta mökistä, vaikka voi olla että tuon unelman toteutumiseen vierähtää vielä ainakin vuosi tai kaksi. On muuten hassua, että mökkini on valkoinen, vaikka se ei ole siirtolapuutarhayhdistyksemme sallittujen värien listalla. Mökki on maalattu ennen niitä aikoja, kun nuo säännöt keksittiin.


Portti oli käsittelemätöntä puuta ostettaessa, joten se oli äärimäisen helppo maalata, mitään pohjatöitä ei tarvinnut tehdä. Maalina käytin Tikkurilan Unica Akva-maalia, joka on oikeastaan ikkuna-ja ovimaali, mutta soveltuu myös loistavasti esim. ulkokalusteiden, kaiteiden ja pylväiden maalaamiseen. Samalla maalilla sudin vaaleanpunaiseksi myös portin pylväiden metalliset koristepallerot. Unica Akvalla maalaaminen oli helppoa, jälki oli peittävää ja tasaista ihan tällaiselta amatööriltäkin. Sain oikeastaan maalausurakasta kunnon inspiraation ja päätin seuraavaksi kokeilla maalata vaaleanpunaiseksi mökin oven ja ruskeat puitteet.


Tällaiset pienet puutarhan nikkarointi-ja maalaustyöt ovat älyttömän mukavaa kesäpuuhaa – lämpimällä säällä voi heittää bikinit niskaan ja hyvän musiikin soidessa taustalla sujuvat maalaushommat kuin leikiten. Inspiraatiota ulkomaalausprojekteihin voi hakea Tikkurilan sivuilta ja myös vanhoista postauksistani: olen aiemmin toteuttanut mm. mökin ulkomaalauksen, viime vuonna öljysin laiturin ja kuukausi sitten käsittelin puiset lavakaulukset.