Monthly Archives: May 2018

Tapahtumarikas viikko


Huh, mikä viikko! Tapahtumia, kohtaamisia, matkustamista ja ensimmäisiä kertoja. Samaan aikaan Helsingissä on alkanut kesä: ulkona vihertää, kirsikankukat kuulemma jo kukkii ja minua pelottaa, etten ehdi nauttia tästä kaikesta, luonnon heräämisestä ja uuden alkamisesta. Tuntuu että kiirettä pitää melkein juhannukseen saakka, mutta yritän ottaa aikaa myös kävelyille puistossa, iltapyöräilylle ja auringonlaskuille. Tällä viikolla en kuitenkaan juurikaan ehtinyt kuin juosta paikasta toiseen, tässä muutamia viikon kärkitapahtumia:


Otin elämäni ensimmäistä kertaa korvikset. Pieni (tai oikeastaan mitätön) askel ihmiskunnalle, suuri kolmekymppiselle naiselle, joka on lapsena tottunut ajattelemaan että korviksia pitävä nainen ei ole kunnollinen nainen. Minulle korvisten ottaminen ei symboloi erityisesti mitään muutosta, ehkä vuosi sitten otettu tatuointi oli enemmän sellainen. Yllätyin, miten naisellisen olon nuo kaksi pientä korua saivat aikaan – vihdoin voin alkaa katselemaan koruhyllyllä myös korviksia sillä silmällä!

Kävin kukkakirjan julkkareissa. Ihanan Blossom-kirjan takaa löytyvät lahjakkaat Laura Syväniemi ja Viola Virtamo, Viola teki vuosi sitten taiton myös meidän Eat Cake!-kirjaan. Julkkarit järjestettiin Pelagon liikkeessä pyörien keskellä, aloin välittömästi haaveilla siitä, miten kesällä pyöräilen läpi kaupungin mekko liehuten, etukori täynnä kukkia. Olen toistaiseksi pyöräillyt lähinnä alepa-pyörillä koska ne ovat niin käteviä, ehkä olisi aika tehdä omalle pinkille mummopyörälle huolto ja ottaa se taas käyttöön.

ps. Iittalan maljakko-arvonnan voittajat on arvottu, Johannalle ja Noora K:lle on laitettu spostia!


Osallistuin PING Festareille. Olipa taas ihanaa taas nähdä vanhoja tuttuja, tutustua uusiin ihmisiin ja kuunnella mielenkiintoisia, fiksujen tyyppien puheenvuoroja! Omalta osaltani festivaalifiilistä söi selkäkipu, joka vaivasi koko päivän ja vei keskittymiskyvyn lähes kokonaan. Päätin siis lopulta jättää iltabileet välistä ja menin kymmeneltä nukkumaan superväsyneenä. Yleensä olen aina ollut se juhlien viimeinen mohikaani, mutta näköjään vanhuus on iskenyt, tällä kertaa sänky voitti pirskeet 100-0.

Pääsin podcast-vieraaksi. Sain kutsun kahdesti Afterwork-podcastin nauhoituksiin, ja viime viikolla julkaistiin jakso, jossa käsittelimme uskontoa ja kulttuurieroja ihmissuhteissa. Tällä viikolla juteltiin ihmisten luonteenpiirteistä teemalla introvertti vs. ekstroverttiStudiossa jutteleminen oli yllättävän jännää ja alussa tuntui että kaikki puhe mitä tuotin, oli pelkkää sönkötystä, mutta tutussa seurassa puhe alkoi vähitellen sujumaan. Voipi olla, että pieni podcast-kärpänen saattoi puraista samalla.. Joko teille on podcastit tuttuja?


Juhlin Asennemedian tupareissa. Meillä on nyt upea toimisto, upeita uusia tyyppejä töissä ja ihan mieletön meininki just nyt! Uudessa toimistossa on parveke, josta näkee meren ja tähtitornin puiston. Saatan ehkä muuttaa sinne. On jotenkin ihan mahtavaa että saan olla osa tällaistä edelläkävijöiden verkostoa, joka tuntuu enemmän melkein perheeltä kuin työyhteisöltä.

Kävin katsomassa Mamma Mia!-musikaalin. Ja olipa upea! Sain seurakseni pikkusiskon, ja meillä oli vähän hankala pysyä hiljaa katsomossa, olisi tehnyt mieli laulaa mukana. Alussa pelkäsin, että suomeksi käännetyt kappaleet tuntuvat kiusaannuttavilta, mutta kun Laura Voutilaisen esittämä “Money money money” eli “Raha, raha raha” lähti käyntiin, niin epäilykset hälvenivät. Hyvät biisit ovat hyviä käännettyinäkin, etenkin hyvien laulajien esittämänä!


Matkustin Islantiin. Sain työn puolesta upean tilaisuuden päästä viikonlopuksi Reykjavikiin ja vietän täällä muutaman päivän kuorofestareilla. En tiedä mitä kaikkea ehdin näkemään ja kokemaan kun omaa vapaa-aikaa ei ole hurjasti, mutta olen tähän saakka ollut ihan silmät pyöreinä kaikesta täällä – en ole koskaan käynyt vastaavassa paikassa. Tavoitteena on päästä näkemään kuitenkin edes vähän luontoakin täällä kaupunkimaiseman lisäksi.

Mitä teidän viikkoon on kuulunut?

Maailman paras vegaaninen hampurilainen

Maailman paras vegaaninen hampurilainenMaailman paras vegaaninen hampurilainen – kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Iittala

Mistä tietää että on onnistunut ruuanlaitossa? Yleensä yksinkertaisesti siitä, että lopputulos maistuu itselle. Mutta jos se maistuu jollekulle toisellekin, niin silloin ollaan jo next levelillä. Kun tein näitä vegaanisia hampurilaisia ensimmäistä kertaa, saapui koemaistajani paikalle vasta kun itse olin jo nälkäisenä syönyt omani. Jätin hänet herkuttelemaan rauhassa keittiöön, kun itse siirryin olkkarin puolelle muihin puuhiin. Hetken hiljaisuuden päästä tyyppi kävelee kuitenkin olohuoneen ovelle tunteikkaan näköisenä.

N (pahaenteisellä sävyllä): baby, I need to confess something.

M: okay..

N: this is absolutely the best vegetarian burger that I’ve ever had. 

Ja se on muuten paljon sanottu henkilöltä, jolle burgerit tuntuvat olevan se juttu: hän muistelee vieläkin sitä vuosien takaista reissua Budapestiin, kun siellä oli se loistava burgeri, ja muistaa aina erikseen mainita, kun on käynyt jossain hyvässä hampparipaikassa. Mainittakoon siis, että Nio syö myös toisinaan lihaa ja tämä paini kuulemma samassa sarjassa niiden parhaiden lihaburgereiden kanssa. Siispä nimesin tämän hampurilaisen vaatimattomaksi maailman parhaaksi vegaanihampurilaiseksi. Tietenkin kyse on vain minun mielipiteestäni, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan, en usko että petyt! Inspiraationa on toiminut mm. Naughty burgerin portobellobursa ja samoin Natan pari vuotta sitten minulle ja Artulle tekemät kasvishampurilaiset.

Paras vegaaninen hampurilainen ikinä
Maailman paras vegaaninen hampurilainen koostuu seuraavista osasista:
  • Tuoreesta sämpylästä. Nyt käytin leipomon unikonsiemen.-sämpylöitä, mutta usein myös leivon itse. Suosittelen hampurilaissämpyläksi esim. näitä lanttusämpylöitä, ihanan meheviä!
  • Portobello-sienestä. Mielestäni soija-ja mustapapupihvit ja vastaavat hampparin välissä ovat aivan jees. Mutta kun haluan The vegaaniburgerin, niin laitan sämpylän väliin pannulla paistetun portobello-sienen, jonka umami tekee hampparista ihan mielettömän maukkaan. Portobellojen valmistaminen on helppoa: sienet puhdistetaan, niistä irrotetaan jalka, sivellään pinta oliiviöljyllä ja paistetaan pannulla molemmin puolin n. 5 minuuttia.
  • Karamellisoidusta sipulista. Kaksi sipulia kuullotetaan ensin oliiviöljyssä, sitten lisätään pari rkl sokeria ja saman verran punaviinietikkaa. Keitosta haudutellaan pannulla, kunnes neste on haihtunut lähes kokonaan. Maustetaan suolalla ja pippurilla, lisätään hiukan vettä, ja haudutetaan sipuleita vielä hetki lisää, kunnes sipulit ovat tahmeita.
  • Sinihomejuusto-majoneesista. Dippi syntyy yksinkertaisesti vegaanimajoneesista (nykyään niitä saa jo ihan pienistäkin marketeista helposti) ja vegaanisesta blue cheese-dippijauheesta.
  • Avokadosta / guacamolesta. Kun on aikaa, teen ihan kunnon guacamolen, kiireesempänä vain pilkon avokadot, maustan suolalla ja puristan päälle hiukan sitruunamehua.
  • Lisäksi: hyvän hampurilaisen väliin tulee myös mielestäni tuoretta tomaattia ja rucolaa. Kyytipojaksi sopivat lohkoperunat ja laadukas ketsuppi.

Paras vegaaninen hampurilainen ikinä
Rakastan nykyisin sitä, että voin ruokaa laittaessani laittaa eri lisukkeita ja raaka-aineita pieniin kulhoihin ja lautasille – Iittalan suloiset Teema Tiimi-astiat ovat tähän tarkoitukseen ihan täydellisiä. Kun reilu vuosi sitten Teema Tiimi-sarja julkistettiin, mietin että mitenköhän näille pienille kulhoille on suomalaisessa keittiössä käyttöä. Mutta nykyään minun(kin) kotikeittiössä trendaavat erilaiset jaettavat / pöydässä itse koottavat annokset, ja nämä kupposet ovat käytössä lähes päivittäin sekä ruokaa laittaessa että kattauksessa. Tuo isompi perinteisen Teema-sarjan vati on saatu lahjaksi melkein 10 vuotta sitten ja se on edelleen yksi suosikkiastioistani. Ehkä voin näistä pienistä kulhoista sanoa sitten nelikymppisenä samaa.

Millainen on sinun mielestäsi loistava kasvishampurilainen?

Se täydellinen takki


Toisen roska on toisen aarre. Vanha totuus, joka osottautuu todeksi aina uudelleen ja uudelleen.

Viikko sitten olin vaatevallankumous-kirppiksellä Konepajan Brunossa myymässä omia “roskiani” – eli kaikkia niitä vaatteita, kenkiä ja asusteita, jotka olivat maanneet minun kaapeissani jo vähän liian pitkään käyttämättöminä. Monta sellaista vaatetta, jota olin aikaisemmin kovasti rakastanut, mutta joista halusin nyt jostain syystä luopua. Uuteen kotiin lähti muun muassa Katri Niskasen upea vaaleanpunainen mekko, jossa juhlin siskoni häitä ja Acnen nilkkurit, jotka hankin aikoinaan itselleni palkaksi ankaran kesätyöahertamisen jälkeen.


Kun jostain luopuu, voi saada tilalle jotain uutta, kuten sen täydellisen takin. Olin tietenkin etukäteen päättänyt etten kirpputorilla vilkuile muihin rekkeihin, vaan keskityn pääsemään eroon omasta kamastani. Mutta kun kokeilin vähän vahingossa Virpin vanhaa villakangastakkia, niin se olikin menoa. Takkikokoelmani ei ole älyttömän laaja, ja siellä todellakin oli tällainen klassisen, beigen villakangastakin kokoinen aukko. Olen käyttänyt tätä J.Lindebergin takkia nyt viikon jokaisena päivänä, tuntuu että se täydentää jokaisen asun, tuo niihin yhtäaikaa lämpöä ja särmää. Ohut villakangas tuntuu muutenkin juuri sopivalta materiaalilta näihin keleihin, kun ulkona ei vielä ole ihan kesä, mutta talvitakit on viety jo varastoon.

Ainiin, ja Virpi sai minulta takista vaihdossa vaaleanpunaisen kashmirneuleen, joka sopi hänelle täydellisesti. Vaatevaihtoa parhaimmillaan!

 

takki J.Lindeberg / housut ja pusero Samuji / kengät Adidas / reppu Klatta

Kuvat: Jenni Rotonen / Pupulandia