Yearly Archives: 2018

Päiväretki Tallinnaan ja uusi ravintolalöytö

Kaupallinen yhteistyö: Tallink & Asennemedia

Päiväretki Tallinnaan ja uusi ravintolalöytö

Tallinnasta on tullut viimeisen kahden vuoden aikana minulle varsin rakas paikka. Se tuntuu samaan aikaan mukavan kotoisalta, mutta silti aina myös uudelta ja raikkaalta. Jaksan aina ihmetellä ja ihastella Tallinnan huikeaa kahvila-ja ravintolavalikoimaa, uusia kiinnostavia paikkoja tuntuu ilmestyvän joka käyntikerran jälkeen ainakin yksi tai kaksi. Tuntuu usein siltä, ettei meillä Helsingissä asiat ole läheskään yhtä hyvällä tolalla, vaikka tokihan ruoho on aina vihreämpää aidan, eli tässä tapauksessa meren, toisella puolella.

Viikko sitten lähdimme Artun kanssa päiväretkelle Tallinnaan: työpalaveria, kuvausreissua ja ihan vain kuulumisten vaihtoa varten. Halusimme päästä pois kotiympyröistä, raikastaa ajatuksia ja saada uusia ideoita syksyn yhteisiä työprojekteja varten. En ole koskaan aiemmin tajunnutkaan, miten paljon pelkästään ympäristön vaihdos tekee tilaa uusille pohdinnoille – kun ympärillä maisema vaihtuu, pääsevät ajatuksetkin tuulettumaan. Tuo päiväreissu oli yksi tehokkaimmista työpäivistä pitkään aikaan.

Tallinnassa oli lämmin kuin keskikesällä, mutta silti ilmassa oli jo syksyn tuntua. Koululaiset vaelsivat kaduilla reput selässään, turisteilla oli talvitakit päällä ja puissa lehdet olivat jo ruskettuneet. Tällä kertaa reissumme oli todellakin vain työpäivän mittainen: lähdimme Helsingistä aamupäivällä Tallink Megastarilla 10:30, ja palasimme kotiin kuuden jälkeen. Ehdimme olla maissa neljä tuntia, mikä riitti sopivasti juuri rauhalliseen lounaaseen ja rentoon kiertelyyn kaupungilla. Laivamatkoilla käytimme ajan tehokkaasti mennen tullen työasioiden hoitoon, tosin eksyimme myös vähän Megastarin Traveller Superstoreen hassuttelemaan – käy katsomassa Artun hauska video päiväreissustamme ja laivalla toteutetusta stailaushaasteesta!

Söimme lounaan vanhassa kaupungissa rustiikkisen rouheassa Von Krahli Aed-ravintolassa, joka tarjoaa perinteistä eestiläistä ruokaa. Paikka oli minulle täysin uusi, en ollut jotenkin huomannut sitä koskaan aiemmin, vaikka se on ihan lempiravintolani, Vegan Restoran V:n vieressä. Ehkä ravintola oli jäänyt huomaamatta, koska se näyttää ulospäin sellaiselta perinteiseltä, keskiaikais-tyyliseltä ravintolalta, joissa ruokalistat ovat yleensä täynnä lihaa ja kalaa. Von Krahli Aed näyttää toteen kuitenkin sen, että perinteikästäkin ruokaa voi tehdä täysin vegaanisesti, sillä listalta löytyi ihanan kuuloisia sieni-ja kasvisruokia.

Alkuruoaksi jaoimme todella kauniin ja maukkaan “Estonian Landscape”-lautasen, johon oli kesäisiä makuja ja värejä ympäri Viroa. Erityisesti sydämeni suli alkulautasen sienimousselle ja punajuuritahnalle, joita haluaisin pian kokeilla kokkailla kotonakin. Pääruokana söin herkullista portobelloa sienikastikkeen ja ruisrisoton kera, Arttu veti saman annoksen lihaversiona. Jälkiruokavalintamme eli ruusu-karpalosorbetti jäi valitettavasti vähän mauttomaksi, mutta muuten kaikki ruokavalinnat, ihan jälkkärikahvia myöten, osuivat nappiin. Tunnelmallisesti ja rouheasti sisustetusta, kauniilla sisäpihalla varustetusta paikasta tuli heittämällä yksi Tallinnan suosikkiravintoloistani!

Odotan jo nyt seuraavaa Tallinnan visiittiä, mielessäni ne kaikki kahvilat ja paikat, joissa en ole vielä ehtinyt käydä. Mikä on sinun suosikkisi Tallinnan laajasta ravintola-ja kahvilatarjonnasta? Mihin paikkaan menet aina uudelleen ja uudelleen? Olisi ihana saada uusia vinkkejä – omat, kahden vuoden takaiset tärpit on jo moneen kertaan läpi käyty.

Jos innostuit ajatuksesta lähteä lounastreffeille Tallinnaan, niin nyt saat koodilla TS127634  Päivä Tallinnassa -risteilyn hintaan 16 € / hlö. Matkustusaika on 1.-31.10.2018 (huom! ei koske 26.-27.10.). Varaa matkasi täältä!

Tämä oli jo kolmas yhteistyömatkamme Tallinkin brändilähettiläinä – jutut tämän vuoden aiemmista reissuista löydät täältä:

Hyvinvointimatkan ainekset – miniloma Tallinnassa
Roadtrip Baltiassa – vinkit onnistuneeseen reissuun

Kuvat: minä & Mustarttu

No Filter-podcast: Ero


Tänään No Filter-podcastissa käsitellään herkkää ja vähän raastavaakin aihetta, eroa. En ole puhunut somessa omasta, noin kahden vuoden takaisesta erostani juurikaan sen jälkeen kun kerroin siitä blogissa muutamia kuukausia itse eron jälkeen. Vaikka oma eroni tapahtui molempien osapuolien hyvässä yhteisymmärryksessä ja sopuisassa hengessä, oli se kuitenkin kokonaisuutena hyvin rankka kokemus ja prosessi kesti pitkään. Vaikka suhteessamme tunnetasolla olimme eroamisvaiheessa jo enemmän ystäviä kuin rakastavaisia, on pitkästä liitosta työlästä ja haastavaakin irrottautua.

Saimme studioon mukaan juttelemaan ihanan ja hauskan Tiian, joka tunnetaan supersuositusta Kaverin puolesta kyselen-podcastista ja Mua Lemmitkö vielä, Kustaa?-blogista. Minulla, Artulla ja Tiialla on kaikilla oma, erillainen tarinansa eron suhteen – millaista keskustelua aihe herättää? Kuuntele uusin podcast ja kerro oma kokemuksesi!

Puutarhajuhlat ovat parasta mitä tiedän

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Olen haaveillut omassa puutarhassa järjestettävistä puutarhajuhlista niin kauan kuin jaksan muistaa. En ole kuitenkaan odottanut haaveeni toteutumista peukaloita pyöritellen, vaan olen järjestänyt pihajuhlia aina vähän siellä missä milloinkin on onnistunut: vanhempieni kotona, mökillä, puistoissa ja sisäpihalla. Kun hankimme siirtolapuutarhamökin, aloin välittömästi suunnitella innoissani mökin tupareita – vihdoinkin oikeat puutarhajuhlat, ihan oikeassa puutarhassa!

Säät ovat olleet tänä syksynä ihan naurettavan upeita, ja pelkoni siitä, että syyskuun alku olisi liian kolea ja sateinen ajankohta pihajuhlille, osottautui täysin turhaksi. Illan aikana maahan putosi pari sadepisaraa, mutta muuten kaikki oli melkein vähän liiankin täydellistä, kun illalla puutarhan vangitsi älyttömän kaunis, ilta-auringon aikaansaama valo ja samaan aikaan taivaalle ilmestyi sateenkaari. Ajatella, juuri sopivasti meidän juhliin!

Ulkojuhlien järjestäminen Suomen ennalta arvaamattomassa säässä on aina pikku riski, mutta jos kelien kanssa onnistaa, ovat pihapaartyt parhaillaan ihan mahtavia. Vieraslistaa ei tarvi kummemmin rajoittaa, koska pihalla riittää tilaa suuremmallekin seurueelle. Lisäksi ulkona voi järjestää helposti kaikenlaista hauskaa ohjelmaa, kuten aarteenmetsästystä tai vaikkapa krokettiturnauksen – meillä kävi tosin aarteenmetsästyksen kanssa vähän hassusti, kun unohdin kertoa vieraille puutarhaan piilotetuista aarteista valoisan aikaan. Taskulamppujen kanssa puutarhassa kömpiminen oli kieltämättä myös oma hauska kokemuksensa.

En ottanut juhlajärjestelyistä sen isompaa stressiä, mutta halusin kuitenkin vähän panostaa, koska kyseessä oli kuitenkin mökkimme tuparit! Toin siis kotoa laatikollisen Ultima Thule-astioita, leivoin neljä erilaista marja-ja omenapiirakkaa, tein tarjoilupöytään kukka-asetelman ja koristelin puutarhan pihavaloilla. Juhlatunnelma syntyy yllättävän helposti, kun pöydälle asetetaan pöytäliina ja ruuat tarjoillaan oikeista astioista kertakäyttöisten sijaan. Halusin myös, että kuohuviini tarjoillaan kauniista laseista, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin muovimukilla kilistely.

Mielestäni Tapio Wirkkalan 50 vuotta sitten suunnittelemissa Ultima Thule-astioissa on itsessään juhlavuuden tuntua. Aika monella ystävilläni Ultima Thule tuo mieleen mummolan ja vanhat ihmiset, mutta itse näen ajattoman kauniin suunnittelutyön, joka kuvastaa pohjoisen taikaa ja jäätä. Ehkä syy voi olla siinä, ettei minun mummolassani ultimoita juuri näkynyt, ja tutustuin sarjaan oikeastaan vasta aikuisena, kun ystäväni toivoi näitä häälahjaksi naimisiin mennessään. Rakastan sarjasta juuri noita kauniita tarjoiluastioita ja juhlavuoden kunniaksi tehtyjä tummansinisiä kulhoja ja laseja. Nämä astiat haluan laittaa vähän korkeammalle astiavitriinissäni, ja ottaa ne esiin aina vähän erityisempinä hetkinä.

puutarhajuhlat

Puutarhajuhlamme onnistuivat juuri niin kuin toivoinkin: ihanat ystävämme tulivat paikalle, sää suosi, tarjoilut maistuivat ja ilmassa oli sellaista ihanaa loppukesän taikaa. Illan hämärtyessä esitimme kuoroystävieni kanssa pari laulua ja kun myöhemmin vielä tanssimme tähtisädetikkujen kanssa, tunsin olevani täynnä onnea ja rakkautta – miten elämä voikin olla aina välillä niin ihanaa!

Nämä olivat ehkä ensimmäiset puutarhajuhlamme tällä mökillä, mutta eivät viimeiset. Ensi kesää ja uusia juhlia odotellessa!

kuvat: minä, Nio ja Jenni / Liemessä