Yearly Archives: 2020

Oodi kesälle 2020

inspiration, pohdintaa,

Oi kesä kakstuhattakaksyt,
haluan sanoa tän nyt:
vaikka et enää koskaa tule takas,
olit ihana ja paras.

Runoilijaa kulunut kesä ei minusta kuitenkaan tehnyt, eikä se haittaa – kesä 2020 antoi niin paljon kaikkea muuta ihanaa. Koska tänään on elokuun viimeinen päivä ja syksy alkaa virallisesti huomenna, on aika omistaa yksi kokonainen postaus elämäni parhaalle kesälle.

Olen aistinut ilmassa sellaista, että moni muukin on kokenut juuri tämän kesän aivan erityisen ihanana ja rentouttavana. Miten se voi olla mahdollista, kun ulkomaanmatkat siirtyivät, festarit peruttiin ja monet isot juhlat jäivät pitämättä? Vai johtuuko se juuri siitä, että kun meidän piti tyytyä yksinkertaiseen, niin pystyimmekin paremmin nauttimaan hetkestä? Ja ehkä juuri siksi koimme olomme erityisen onnellisiksi ja rentoutuneiksi?

En tiedä, mutta ainakin itselleni tällainen kesä toimi mainiosti. Ehdin toteuttaa kaikki haaveeni kesän suhteen ja paljon enemmänkin! Tuntuu melkein, että sain vähän liikaa: ei ihmisen kuulu nauttia näin paljon. Ehkä kaikki kostautuu nyt syksyllä, ja voin loppuvuoden tosi huonosti ja kärsin siitä, että muutaman kuukauden ajan en murehtinut yhtään mistään. Ihmismielellä on outo taipumus kuvitella, että elämän on oltava aina vähän kärsimystä, muuten

Vietin tänä kesänä paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tuntuu, että syvensin entisestään suhteitani tärkeisiin ystäviini ja opin olemaan entistä paremmin läsnä läheisteni seurassa. Vaikka kamera ja puhelin kulkivat kesätekemisissä usein mukana, niin vielä useammin laitteet jäivät pois kun keskityttiin yhdessä olemiseen tai tekemiseen. Nättejä kesäkattauksia tehtiin hyvin usein ilman, että niitä kuvattiin lainkaan yhtään mihinkään, ihan vain omaksi iloksi. Voi tuntua hassulta, mutta on iso askel ihmiselle, joka on tottunut kaivamaan kameran esiin joka ikinen kerta, kun jotain kaunista tulee vastaan.

Isot festarit ja tapahtumat peruttiin tältä kesältä, joten tietysti keksimme tilalle jotain omaa, pienemmässä mittakaavassa. Järjestimme poikaystäväni kanssa pienen konsertin lapsuudenkodissani – oli mielettömän tunteikasta ja ihanaa soittaa yleisölle livenä pitkästä aikaa. Matkustimme Kuhmoisiin ystäväni äidin mökille festareille, jossa ystävien bändi esiintyi: tanssimme itsemme uuvuksiin, lauloimme biisien mukana ja bailasimme yöhön saakka (tosin itse nukahdin mummona jo kahdentoista jälkeen). Organisoimme myös puutarhalla FLOU-festivaalin lisäksi mm. pikkusiskoni ylioppilasjuhlat, pizzaillan ja puutarhajuhlat. Juhlaihminen saa näköjään juhlansa, oli tilanne mikä tahansa.

Monet kesän mieleenpainuvimmista hetkistä tapahtuivat omalla puutarhapalstallani. Tämä oli jo toinen kokonainen kesä puutarhurina, ja pienestä palstastani tulee minulle päivä päivältä tärkeämpi ja rakkaampi. Erityisen ihanaa tässä kesässä on ollut se, että olen saanut jakaa puutarhanhoidon ilon poikaystäväni kanssa, joka on osoittanut ilahduttavaa innostusta erityisesti hyötykasvien kasvattamista ja hoitoa kohtaan. Vaikka monet illanistujaiset, juhlat ja tunnelmalliset leffanäytökset ovat olleet palstaelämän kohokohtia, niin fiilistelen silti melkein enemmän sellaisia arkisia hetkiä, kun hikoilin kukkapenkissä ohdakkeita nyhtäen tai raavin käteni verille vadelmapuskassa satoa kerätessäni. Puutarhahommien ansiosta muutin tänä kesänä myös mieleni äänikirjojen suhteen: kirjan kuuntelu pihatöiden lomassa on lähes rentouttavinta ja ihaninta mitä ihminen voi tehdä. Työ hoituu kun itsestään ja puuhaillessa pystyn keskittymään kirjan kuunteluun.

Tämä kesä oli muuten myös se kesä, kun löysin kirjat uudelleen. Mutta tästä aion kertoa lisää myöhemmin.

Olen aina haaveillut olevani se tyyppi, joka viettää paljon aikaa marjastaen ja sienestäen, mutta en ole kuitenkaan ollut se tyyppi. Olen aina aiemmin priorisoinut jotain muuta, se joku muu on ollut ehkä puutarhanhoito, työt tai kaverihengaus. Tänä kesänä löysin itseni yllättävän usein poimimasta metsän antimia, ja nautin siitä älyttömästi. Etenkin sienten löytämiseen liittyy joku alkukantainen riemu, niitä kun ei ole aina niin helposti saatavilla, marjoja löytää ja tunnistaa kuitenkin aika helposti. Tänä kesänä olemme mustikoiden lisäksi löytäneet herkkutatteja, kanttarellejä, mustatorvisieniä ja suppilovahveroita. Tunnen suurta tyytyväisyyttä aina, kun jossain torilla tai kaupassa näen metsäsieniä myynnissä järkyttävän kalliiseen kilohintaan ja voin todeta, että minä poimin noita samoja juuri äskettäin metsästä IHAN ILMAISEKSI. Sienikausi onneksi jatkuu vielä pitkään, nyt kun olen päässyt metsästämisen makuun, ei minua pidättele oikein mikään.

Tuossa ylläolevassa kuvassa näette onnellisen kesätyypin, joka on nyt kuitenkin valmis sanomaan hyvästit ja jatkamaan eteenpäin syksyä kohti. Kesän ihanuus johtuu sen ohimenevästä luonteesta – jos aina olisi kesä, siitä tulisi arkipäiväistä eikä se tuntuisi enää niin erityiseltä. “Ensin täytyy lähteä, jotta voi palata”, sanoi Nuuskamuikkunen. Ja joka kerta kun kesä palaa, se palaa uudenlaisena ja ihmeellisenä, eikä koskaan samanlaisena. Ehkä siinä onkin se taika.

FLOU festival 2020 – parhaat vinkit kesäjuhliin

juhlat, siirtolapuutarha, ,

Monen vuoden ajan Flow Festival on minulle elokuun kohokohta, kesän päätösjuhla ja ainutlaatuinen ystävien kohtaamispaikka. Vaikka festareiden peruuntuminen tänä vuonna ei pilannutkaan kesää (päinvastoin, tämä kesä on ollut ihanin ikinä!), niin jotenkin tuntui siltä että tilalle olisi kiva saada joku oma pieni varjo-fest. Pitkin kesää olemme kypsytelleet ajatusta festariteemaisista puutarhajuhlista, ja lopulta eilen järjestettiin aika nopealla aikataululla maailman ihanin FLOU FESTIVAL. Kaikki onnistui täydellisesti: meillä oli ihanat puitteet, lämmin elokuinen sää ja loppukesän huoleton tunnelma. Kiitos kaikille festarijuhlijoille ja järjestäjille onnistuneesta illasta!

Jos haaveissasi on järjestää varjofestarit tai ikimuistoiset loppukesän juhlat, niin kokosin pitkällä juhlanjärjestäjän kokemuksella teille parhaat vinkkini – tässä siis viisi vinkkiä onnistuneisiin kesäjuhliin!


1. Pieni panostus koristeluun kannattaa

Eilen tuli todettua, että juhlapaikalla ja sen koristeluilla ON merkitystä. Siirtolapuutarha on toki paikkana kaunis ihan sellaisenaan, mutta olisi ollut ihan eri asia vain kantaa pihakalusteet ulos ja sanoa että tässä nyt ois tää flow2020. Me saimme edellisenä päivänä järjestelytiimiin pari apukättä ja festarialue rakentui lopulta muutamassa tunnissa. Mökki teipattiin jätesäkeillä pimeäksi ja diskovalon avulla sinne syntyi teknoluola pannuhalli. Kasvihuoneeseen kannettiin rapujuhlista joskus jääneet punaiset koristeet = red garden. Vip-area rajattiin naruilla ja kepeillä ja backyard oli rento oleskelutila valoketjujen alla. Lisäksi siskoni taiteili pahvista isot FLOU-kirjaimet, joista syntyi hauska kuvausseinä.

Koristeluja varten emme ostaneet mitään muuta kuin jätesäkkejä, teippiä ja tussin, jonka avulla kirjoitettiin aluekyltit ja ohjeistukset. Kaikki muu meiltä löytyi entuudestaan tai lainasimme kavereilta. Pienellä laitolla saimme kuitenkin aikaan juuri sen oikeanlaisen festaritunnelman.


2. Suunnittele pientä ohjelmaa

Järjestätpä sitten festarit tai ihan tavalliset pihajuhlat, niin etukäteen suunnitellut ohjelmanumerot tekevät illasta varmasti astetta erityisemmän. Meidän festeillä hitiksi osottautui siskoni pitämä meedioluola, jossa hän ennusti halukkaille Tarot-korteista. Lisäksi ohjelmassa oli tanssimista reivimökissä ja kasvihuoneessa, ja loppuillasta saatiin nauttia myös herkistä kitara-lauluesityksistä. Hyvä idea on pyytää esityksiä tai ideoita myös osallistujilta – viime viikolla olimme synttäreillä, jossa jokainen osallistuja pääsi esittämään erikoistaitojansa ja lopputulos oli ihan huikea talent show, jossa nähtiin kaikkea aakkosten röyhtäilyistä ja runonlausunnasta tiktok-tansseihin ja lauluesityksiin.

Mun juhlissa vakio-ohjelmanumerot ovat yleensä aarteenetsintä (tätä rakastaa kaikki) ja klassinen mölkkykisa arvotuilla joukkueilla.

3. Kokeile nyyttärien sijaan kioskia.

Me järjestämme juhlia aika usein, eikä meillä ole varaa joka kerta kustantaa kaikkia tarjottavia kaikille juhlavieraille. Nyyttärimeininki onkin siksi todettu moneen kertaan erittäin toimivaksi, mutta se vaatii myös aika paljon järjestelyä suuntaan jos toiseenkin ja se sopii huonosti sellaisiin tilanteisiin, kun vieraat saapuvat paikalle eri aikoihin. Me päätimme tällä kertaa järjestää festarien henkeen sopivan ruokakioskin, jonne ostimme itse kaikki raaka-aineet ja myimme festarivieraille pikkurahalla vege-ja lihahodareita, jotka paistettiin ja täytettiin suoraan paikan päällä. Tämä vaatii tietysti sen, että järjestäjistä löytyy innokas kiskanpitäjä, mutta toisaalta ruokakojun ei tarvitse olla koko iltaa auki. Hodarit kävivät hyvin kaupaksi ja niissä oli etuna myös se, että niiden tarjoiluun ei tarvittu muuta kuin yksi servietti.


4. Päätä asuteema

Mielestäni on ihanaa, kun juhlissa ihmiset pukeutuvat jonkun teeman mukaan! Vuosi sitten järjestin Downton Abbey-henkiset kesäjuhlat, ja olin melkein liikkuttunut siitä, miten kauniisti kaikki pukeutuivat sinne. Välillä tuntuu että on kiusallista tai vaikeaa pyytää aikuisia ihmisiä laittamaan jotain tiettyä päälle, mutta toisaalta asuteeman ei tarvitse olla mikään älyttömän vaikea tai tiukasti rajattu. Meillä oli tietenkin teemana flow, eli käytännössä jokainen sai pukeutua ihan miten huvittaa. Tänä vuonna festareilla näytti trendaavan vyölaukut ja bucket hatit. Marimekko-kasseja lainattiin kaikille halukkaille, jos oma oli jäänyt vahingossa kotiin.

5. Kutsu ihmisiä eri kuvioista

Juhlat on aina helppo ja kiva järjestää tutun ja turvallisen kaveriporukan kesken, mutta uskallan sanoa että parhaat pippalot ovat aina ne, joissa on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Kutsu siis rohkeasti mukaan sekaisin työ-ja vapaa-ajan kavereitasi, ihmiset yleensä kyllä pärjäävät vaikka eivät tuntisikaan jokaista juhlan vierasta entuudestaan. Olen kyllä monta kertaa pelännyt että juhlistani tulee kiusalliset ja kukaan ei puhu kuin vain tutuilleen, mutta olen aina ollut väärässä. Lisäksi aiemmin mainitsemani ohjelmanumerot toimivat aina hyvinä jäänrikkojina, jos kiusallisuus meinaa iskeä.

Millaiset ovat juuri sinun unelmien kesäjuhlat?

Juhlakuu

hiukset, juhlat, tyyli, yhteistyö, ,

kaupallinen yhteistyö: Herbina



Tämä elokuu on juhlakuukausi. Kaikki kevään ja kesän pitämättä jääneet juhlat ovat yhtäkkiä kasaantuneet yhdelle kuukaudelle, ja nyt tiedossa onkin monenlaista kekkeriä: on siskon valmistujaiset, toisen tuparit, ystävän nelikymppiset, yhdet nimijuhlat, häät ja kihlajaisetkin. Osaan osallistun vieraana, joihinkin muusikkona, mutta olen kaikista innoissani yhtä lailla – on tässä jo odotettukin, että päästään kunnolla pistämään jalalla koreaksi!

Olen aina ollut juhlaihminen, eikä juhlia mielestäni ole koskaan liikaa. Mutta kun juhlia on parhaillaan kolme yhden viikonlopun aikana, niin tottakai siinä koetellaan jo paatuneemmankin pippalokonkarin kestävyyttä. Ja samaan aikaan yhtäkkinen juhlien tulva herättää pakostakin pienen asukriiisin: rentoihin puutarhajuhliin ja tupareihin löydän kyllä helposti puettavaa, mutta juhlavammat tilaisuudet tuottavat vähän päänvaivaa. Omistan toki muutamia kauniita juhlavaatteita, mutta jostain syystä löydän aina itseni päivää ennen h-hetkeä etsimässä paniikissa kaupoilta siistimpää taminetta. Lisäksi en omista yhtäkään juhlavaa pikkulaukkua ja ainoat sirot korkokenkänikin, nuo mustat, ovat noin seitsemän vuotta vanhat, toki edelleen varsin käyttökelpoiset. Minulla on vain vaatteiden ja asusteiden suhteen nykyisin aika käytännöllinen maku. Kymmenen vuotta sitten olisin kyllä järkyttynyt, jos olisin tiennyt että kolmekymppisenä kaapistani löytyy enemmän lenkkareita kuin korkkareita.


Ystäväpiirissäni olen huomannut että en ole ainoa juhlavaatteiden kanssa tuskailija, eikä ihme: yleensä iltapuvuille löytyy käyttöä maksimissaan kerran vuodessa, ja tuntuu hassulta käyttää hirveän paljoa rahaa vaatteisiin joita käyttää vain harvoin, eipä se ole kovin kestävääkään. Sen vuoksi olenkin usein päätynyt kyselemään mekkoa juhliin lainaksi ystäviltäni ja olen myös saanut toimia monta kertaa itse lainaajana. Tälläkin hetkellä kaksi mekoistani on ystävilläni lainassa ja olen tyytyväinen, kun asuni pääsevät näkemään useita eri juhlia. Ehkä olisi tarpeen perustaa ystäväjoukon kanssa yhteinen juhlavaate-ja asusterinki, josta voisi tiedustella aina kostyymejä tarpeen mukaan?

Yksi asia mistä en kuitenkaan kriiseile, on tukka. Viime keväänä esittelin kolme luottojuhlakampaustani, joissa aion tanssahdella elokuussakin. Lettikampaukset eivät tosin nyt onnistu, kun tukkani lyheni kesäkuussa polkkamittaiseksi, mutta kiharat ja erityisesti niskakierre toimivat lyhyemmilläkin hiuksilla. Kun kampauksia tekee polkkatukkaan, muotoilutuotteiden merkitys korostuu: hyvillä aineilla saa ne pienet niskahiuksetkin kuriin ilman kirosanoja ja tuhatta pinniä. Tässä kampauksessa on käytetty pohjalla ensin Herbinan hoitavaa muotoiluvoidetta ja lopuksi koko komeus on kruunattu tuuheuttavalla hiuskiinteellä. Näillä toimenpiteillä tukan pitäisi kestää koko päivän ja vaikka aamuyön tunneillekin saakka

Olen nyt keväästä saakka käyttänyt Herbinan hiustuotteita ja voin pidemmän kokeilujakson perusteella suositella lämpimästi tätä kotimaista, 100% vegaanista tuotesarjaa. Moni tuotteista on jäänyt kokeilunkin jälkeen vakituiseen käyttöön: mainittakoon ainakin tuo hoitava muotoiluvoide (sopii myös Curly Girl-metodia kättäville), tuuheuttava hiuskiinne (tämä on paras!) ja hiuksiin jätettävä, hoitava hair mist, joka on pelastanut etenkin takkutukan mökkireissut. Ja mikä parasta, Herbinan tuotteet sopivat monen kukkarolle, yleensä yksi puteli ei maksa viittä euroa enempää.

Ja se asukriisi – varmaan tällä kertaa pidän pääni kylmänä ja luotan klassikoon, eli slip dressiin, jollaiset minulta löytyy sekä mustana että vaalean roosan värisenä. Tilaisuudesta riippuen puen sitten kaveriksi joko korkkarit tai tennarit ja arkisen laukun voin jättää vaikka narikkaan puhelimen kera – tärkeintä juhlissa ei lopulta kuitenkaan ole se asu.