FLOU festival 2020 – parhaat vinkit kesäjuhliin

Monen vuoden ajan Flow Festival on minulle elokuun kohokohta, kesän päätösjuhla ja ainutlaatuinen ystävien kohtaamispaikka. Vaikka festareiden peruuntuminen tänä vuonna ei pilannutkaan kesää (päinvastoin, tämä kesä on ollut ihanin ikinä!), niin jotenkin tuntui siltä että tilalle olisi kiva saada joku oma pieni varjo-fest. Pitkin kesää olemme kypsytelleet ajatusta festariteemaisista puutarhajuhlista, ja lopulta eilen järjestettiin aika nopealla aikataululla maailman ihanin FLOU FESTIVAL. Kaikki onnistui täydellisesti: meillä oli ihanat puitteet, lämmin elokuinen sää ja loppukesän huoleton tunnelma. Kiitos kaikille festarijuhlijoille ja järjestäjille onnistuneesta illasta!

Jos haaveissasi on järjestää varjofestarit tai ikimuistoiset loppukesän juhlat, niin kokosin pitkällä juhlanjärjestäjän kokemuksella teille parhaat vinkkini – tässä siis viisi vinkkiä onnistuneisiin kesäjuhliin!


1. Pieni panostus koristeluun kannattaa

Eilen tuli todettua, että juhlapaikalla ja sen koristeluilla ON merkitystä. Siirtolapuutarha on toki paikkana kaunis ihan sellaisenaan, mutta olisi ollut ihan eri asia vain kantaa pihakalusteet ulos ja sanoa että tässä nyt ois tää flow2020. Me saimme edellisenä päivänä järjestelytiimiin pari apukättä ja festarialue rakentui lopulta muutamassa tunnissa. Mökki teipattiin jätesäkeillä pimeäksi ja diskovalon avulla sinne syntyi teknoluola pannuhalli. Kasvihuoneeseen kannettiin rapujuhlista joskus jääneet punaiset koristeet = red garden. Vip-area rajattiin naruilla ja kepeillä ja backyard oli rento oleskelutila valoketjujen alla. Lisäksi siskoni taiteili pahvista isot FLOU-kirjaimet, joista syntyi hauska kuvausseinä.

Koristeluja varten emme ostaneet mitään muuta kuin jätesäkkejä, teippiä ja tussin, jonka avulla kirjoitettiin aluekyltit ja ohjeistukset. Kaikki muu meiltä löytyi entuudestaan tai lainasimme kavereilta. Pienellä laitolla saimme kuitenkin aikaan juuri sen oikeanlaisen festaritunnelman.


2. Suunnittele pientä ohjelmaa

Järjestätpä sitten festarit tai ihan tavalliset pihajuhlat, niin etukäteen suunnitellut ohjelmanumerot tekevät illasta varmasti astetta erityisemmän. Meidän festeillä hitiksi osottautui siskoni pitämä meedioluola, jossa hän ennusti halukkaille Tarot-korteista. Lisäksi ohjelmassa oli tanssimista reivimökissä ja kasvihuoneessa, ja loppuillasta saatiin nauttia myös herkistä kitara-lauluesityksistä. Hyvä idea on pyytää esityksiä tai ideoita myös osallistujilta – viime viikolla olimme synttäreillä, jossa jokainen osallistuja pääsi esittämään erikoistaitojansa ja lopputulos oli ihan huikea talent show, jossa nähtiin kaikkea aakkosten röyhtäilyistä ja runonlausunnasta tiktok-tansseihin ja lauluesityksiin.

Mun juhlissa vakio-ohjelmanumerot ovat yleensä aarteenetsintä (tätä rakastaa kaikki) ja klassinen mölkkykisa arvotuilla joukkueilla.

3. Kokeile nyyttärien sijaan kioskia.

Me järjestämme juhlia aika usein, eikä meillä ole varaa joka kerta kustantaa kaikkia tarjottavia kaikille juhlavieraille. Nyyttärimeininki onkin siksi todettu moneen kertaan erittäin toimivaksi, mutta se vaatii myös aika paljon järjestelyä suuntaan jos toiseenkin ja se sopii huonosti sellaisiin tilanteisiin, kun vieraat saapuvat paikalle eri aikoihin. Me päätimme tällä kertaa järjestää festarien henkeen sopivan ruokakioskin, jonne ostimme itse kaikki raaka-aineet ja myimme festarivieraille pikkurahalla vege-ja lihahodareita, jotka paistettiin ja täytettiin suoraan paikan päällä. Tämä vaatii tietysti sen, että järjestäjistä löytyy innokas kiskanpitäjä, mutta toisaalta ruokakojun ei tarvitse olla koko iltaa auki. Hodarit kävivät hyvin kaupaksi ja niissä oli etuna myös se, että niiden tarjoiluun ei tarvittu muuta kuin yksi servietti.


4. Päätä asuteema

Mielestäni on ihanaa, kun juhlissa ihmiset pukeutuvat jonkun teeman mukaan! Vuosi sitten järjestin Downton Abbey-henkiset kesäjuhlat, ja olin melkein liikkuttunut siitä, miten kauniisti kaikki pukeutuivat sinne. Välillä tuntuu että on kiusallista tai vaikeaa pyytää aikuisia ihmisiä laittamaan jotain tiettyä päälle, mutta toisaalta asuteeman ei tarvitse olla mikään älyttömän vaikea tai tiukasti rajattu. Meillä oli tietenkin teemana flow, eli käytännössä jokainen sai pukeutua ihan miten huvittaa. Tänä vuonna festareilla näytti trendaavan vyölaukut ja bucket hatit. Marimekko-kasseja lainattiin kaikille halukkaille, jos oma oli jäänyt vahingossa kotiin.

5. Kutsu ihmisiä eri kuvioista

Juhlat on aina helppo ja kiva järjestää tutun ja turvallisen kaveriporukan kesken, mutta uskallan sanoa että parhaat pippalot ovat aina ne, joissa on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Kutsu siis rohkeasti mukaan sekaisin työ-ja vapaa-ajan kavereitasi, ihmiset yleensä kyllä pärjäävät vaikka eivät tuntisikaan jokaista juhlan vierasta entuudestaan. Olen kyllä monta kertaa pelännyt että juhlistani tulee kiusalliset ja kukaan ei puhu kuin vain tutuilleen, mutta olen aina ollut väärässä. Lisäksi aiemmin mainitsemani ohjelmanumerot toimivat aina hyvinä jäänrikkojina, jos kiusallisuus meinaa iskeä.

Millaiset ovat juuri sinun unelmien kesäjuhlat?

Juhlakuu

kaupallinen yhteistyö: Herbina



Tämä elokuu on juhlakuukausi. Kaikki kevään ja kesän pitämättä jääneet juhlat ovat yhtäkkiä kasaantuneet yhdelle kuukaudelle, ja nyt tiedossa onkin monenlaista kekkeriä: on siskon valmistujaiset, toisen tuparit, ystävän nelikymppiset, yhdet nimijuhlat, häät ja kihlajaisetkin. Osaan osallistun vieraana, joihinkin muusikkona, mutta olen kaikista innoissani yhtä lailla – on tässä jo odotettukin, että päästään kunnolla pistämään jalalla koreaksi!

Olen aina ollut juhlaihminen, eikä juhlia mielestäni ole koskaan liikaa. Mutta kun juhlia on parhaillaan kolme yhden viikonlopun aikana, niin tottakai siinä koetellaan jo paatuneemmankin pippalokonkarin kestävyyttä. Ja samaan aikaan yhtäkkinen juhlien tulva herättää pakostakin pienen asukriiisin: rentoihin puutarhajuhliin ja tupareihin löydän kyllä helposti puettavaa, mutta juhlavammat tilaisuudet tuottavat vähän päänvaivaa. Omistan toki muutamia kauniita juhlavaatteita, mutta jostain syystä löydän aina itseni päivää ennen h-hetkeä etsimässä paniikissa kaupoilta siistimpää taminetta. Lisäksi en omista yhtäkään juhlavaa pikkulaukkua ja ainoat sirot korkokenkänikin, nuo mustat, ovat noin seitsemän vuotta vanhat, toki edelleen varsin käyttökelpoiset. Minulla on vain vaatteiden ja asusteiden suhteen nykyisin aika käytännöllinen maku. Kymmenen vuotta sitten olisin kyllä järkyttynyt, jos olisin tiennyt että kolmekymppisenä kaapistani löytyy enemmän lenkkareita kuin korkkareita.


Ystäväpiirissäni olen huomannut että en ole ainoa juhlavaatteiden kanssa tuskailija, eikä ihme: yleensä iltapuvuille löytyy käyttöä maksimissaan kerran vuodessa, ja tuntuu hassulta käyttää hirveän paljoa rahaa vaatteisiin joita käyttää vain harvoin, eipä se ole kovin kestävääkään. Sen vuoksi olenkin usein päätynyt kyselemään mekkoa juhliin lainaksi ystäviltäni ja olen myös saanut toimia monta kertaa itse lainaajana. Tälläkin hetkellä kaksi mekoistani on ystävilläni lainassa ja olen tyytyväinen, kun asuni pääsevät näkemään useita eri juhlia. Ehkä olisi tarpeen perustaa ystäväjoukon kanssa yhteinen juhlavaate-ja asusterinki, josta voisi tiedustella aina kostyymejä tarpeen mukaan?

Yksi asia mistä en kuitenkaan kriiseile, on tukka. Viime keväänä esittelin kolme luottojuhlakampaustani, joissa aion tanssahdella elokuussakin. Lettikampaukset eivät tosin nyt onnistu, kun tukkani lyheni kesäkuussa polkkamittaiseksi, mutta kiharat ja erityisesti niskakierre toimivat lyhyemmilläkin hiuksilla. Kun kampauksia tekee polkkatukkaan, muotoilutuotteiden merkitys korostuu: hyvillä aineilla saa ne pienet niskahiuksetkin kuriin ilman kirosanoja ja tuhatta pinniä. Tässä kampauksessa on käytetty pohjalla ensin Herbinan hoitavaa muotoiluvoidetta ja lopuksi koko komeus on kruunattu tuuheuttavalla hiuskiinteellä. Näillä toimenpiteillä tukan pitäisi kestää koko päivän ja vaikka aamuyön tunneillekin saakka

Olen nyt keväästä saakka käyttänyt Herbinan hiustuotteita ja voin pidemmän kokeilujakson perusteella suositella lämpimästi tätä kotimaista, 100% vegaanista tuotesarjaa. Moni tuotteista on jäänyt kokeilunkin jälkeen vakituiseen käyttöön: mainittakoon ainakin tuo hoitava muotoiluvoide (sopii myös Curly Girl-metodia kättäville), tuuheuttava hiuskiinne (tämä on paras!) ja hiuksiin jätettävä, hoitava hair mist, joka on pelastanut etenkin takkutukan mökkireissut. Ja mikä parasta, Herbinan tuotteet sopivat monen kukkarolle, yleensä yksi puteli ei maksa viittä euroa enempää.

Ja se asukriisi – varmaan tällä kertaa pidän pääni kylmänä ja luotan klassikoon, eli slip dressiin, jollaiset minulta löytyy sekä mustana että vaalean roosan värisenä. Tilaisuudesta riippuen puen sitten kaveriksi joko korkkarit tai tennarit ja arkisen laukun voin jättää vaikka narikkaan puhelimen kera – tärkeintä juhlissa ei lopulta kuitenkaan ole se asu.

Kukkakierros puutarhalla: keskikesän väriloistoa ja pioneita

Juhannuksen jälkeen puutarhalla elettiin ehkä vuoden kauneinta aikaa, kun kaikki tarhan pionit olivat kukassa. Kesäkuun loppu on muutenkin kukkarikasta aikaa, joka puolella kukkii ja runsaasti. Nyt pari viikkoa myöhemmin hehkuvat pionit ovat enää kaunis muisto, mutta onneksi talletin upeimman kukinnan kameralle. Tämä postaus on siis jatkoa pienelle kukkakierros puutarhalla-postaussarjalle, viimeksi toukokuun alussa ihasteltiin alkukevään kukkia, nyt vuorossa ovat keskikesän kauneus. Tervetuloa puutarhakierrokselle!


   

Pionit, nuo lempikukkani, puutarhan kuningattaret. Muistan miten viime vuonna lähes järkytyin, miten paljon niitä on. Joku kysyi minulta juhannuksen aikaan, että olenko istuttanut itse nämä kaikki kukat – noh, en ole. Tälläisen pionimäärän kasvatukseen kuluisi konkariltakin varmaan ainakin 10 vuotta, ehkä kauemminkin. Pionissa on se ihanaa, että se on aika kestävä kasvi, eikä vähästä hätkähdä. Äitini rikkoi yhden lapion, kun yritti kaivaa palstaltani yhden pioninjuurakon itselleen. Olen muistaakseni istuttanut yhden pionin itse vuosi sitten, ja tänä vuonna se kukki yhdellä, hyvin pienellä kukalla. Nämä pionit ovat koko puutarhani ylpeys, vaikka itselläni ei ole osaa ja arpaa niiden kauneuteen. Otan silti kaiken tämän ihanuuden vastaan, ansaitsematta.

Tarhapionit viihtyvät muuten oikein erinomaisesti maljakossa! Kannattaa siis leikata runsaimmillaan oleva kukka sisään ilahduttamaan, jos tietää vaikka sateiden tulevan ja haluaa kukinnon kestävän vielä hiukan pidempään.



Jos pitäisi nimetä kolme alku-/ keskikesän lempiperennaa (eli monivuotista kukkaa), niin sanoisin pionit, akileijat ja unikot. Palstallani on idänunikkoa  kahdessa eri kohtaa, aurinkoisemmassa paikassa ne kukkivat jo kesäkuun alkupuolella, varjoisemmassa juhannuksen jälkeen. Vaikka kirkkaanpunainen ei muuten kuulu lempiväreihini, niin punaisenoranssina hehkuvat idänunikot ovat suorastaan lumoavia! Leikkokukkana en ole saanut idänunikkoa menestymään, mutta se ilahduttaa suuresti puutarhalla.

Akileijojakin on palstallani muutama, mutta niitä en saanut kuviin saakka. Ensi kesänä aion istuttaa niitä lisää!





Muita keskikesän ilahduttajia ovat mm. hopeahärkki, sormustinkukka, koristevadelma, karpaattienkello ja tuo lila päivänkakkaran näköinen kukkanen, kuvissa ylhäältä alaspäin. Hopeahärkki (tai kauniimmin snow-in-snow) leviää varsin helposti ja on mielestäni tosi kaunis alkukesän maanpeitekasvi, en ole edes yrittänyt rajoittaa sen leviämistä. Päivänkakkaroiden suhteen heräsin taas siihen karuun faktaan, että niitä on nyt kyllä ihan pakko vähän rajoittaa, koska niitä on ihan älyttömästi! Ne ovat kyllä kauniita, mutta levitessään liikaa vievät tilaa kaikelta muulta. Naapurini tuli ystävällisesti huomauttamaan että kukinnot kannattaa ehkä leikata ennen kuin ne siementävät, ja nyt olen leikellyt niitä vimmaisesti pois, etteivät leviäisi ihan kaikkialle puutarhaan.


Kukkakierros puutarhalla-sarja saa vielä ainakin yhden osan, tietenkin loppukesän kukkivista. Mutta kiinnostaisiko teitä sen lisäksi kasvihuoneen ja hyötypuutarhan kasvit?