Kuulumisia puutarhalta

Vuosi sitten tähän aikaan en meinannut pysyä housuissani, sillä odottelin parhaillaan jotain suurta: siirtolapuutarhamökin kaupantekopäivää. Palsta oli katsastettu jo heinäkuun alussa, mutta mökin myyjä, 87-vuotias rouva, halusi nauttia viimeisestä puutarhakesästään elokuun lopulle saakka. Hän taisi olla kaupantekopäivänä aika haikeissa tunnelmissa, sillä palsta oli ollut hänellä 42 vuotta, luopuminen oli tuskin helppoa. Hän oli hoitanut puutarhaa antaumuksella ja rakkaudella, vaikka iän karttuessa kaikki puutarhatyöt eivät sujunetkaan enää niin kevyesti. Tuo mummo on ihana esimerkki: hän oli löytänyt oman juttunsa ja toteutti itseään sen parissa niin pitkään kun pystyi. Olenkohan minäkin tällä palstalla kitkemässä vielä 40 vuoden päästä?


Mökillä on nyt sadonkorjuuaika. Marjoja, kesäkurpitsoja, perunaa ja yrttejä tulee yli omienkin tarpeiden. Palstalla vierailleet sisarukset ja ystävät ovat saaneet oman osansa puutarhan antimista – jakamalla itse kasvatetusta ruuasta syntynyt ilo monikertaistuu. Oma pakastelokeroni imee sisäänsä ehkä 3 marjarasiaa, joten säilömisen sijaan marjat ovat päätyneet aina suoraan käyttöön tai ystäville. Mutta tuoreina nämä ovatkin parhaillaan, jostain syvältä lapsuudesta vain kumpuaa ajatus siitä että kaikki pitäisi säilöä pahan päivän ja tulevan talven varalle.

Olen oppinut seuraavaa: kesäkurpitsat, perunat, sipulit, punajuuret ja salaatit kasvavat helposti, kuin itsestään. Herneet ja avomaankurkut eivät tänä kesänä minun palstalla menestyneet, toiset eivät lähteneet edes itämään ja toiset jäivät ehkä liian varjoisiin paikkoihin. Ensimmäinen oman maan tomaatti maistui ihanalta, mutta tomaattien kasvatuksessa tulee pakostakin mieleen, että onko se kaikki nähty vaiva muutaman tomaatin arvoista. Toisaalta, jos sitä vaivaa ei esikasvatuksineen ja kasteluineen näkisi, niin lopputulos tuskin maistuisi niin herkulliselta.

Tätä puutarhakesää odottaessani jännitin eniten, että mitä jos innostukseni palstan kanssa hiipuu jo alkumetreillä ja jossain vaiheessa puutarhanhoidosta tuleekin pakollinen paha ja kaikki pienessä pihassani kuolee ja kuihtuu. Huoli on ainakin tähän saakka ollut turha: toki usein laiskottaa ja ei jaksaisi lähteä pyörähtämään palstalla vain kastelun tai nurmikonleikkuun takia, mutta puutarhanhoidon kanssa on vähän sama juttu kuin urheiluharrastuksen: lähteminen on joskus hankalaa, mutta treenin jälkeen olo on niin mieletön, että siihen jää koukkuun. Puutarhassa on vaan se etu, että välillä voi oikeasti pyytää siskoa tai kaveria avuksi, jos itse ei ehdi tai pysty kasteluhommiin.

Oikeasti tämä on loppupeleissä aika helppoa puuhaa ja aikaa riippumatossa lekotteluun on jäänyt enemmän kuin tarpeeksi. Toki työtä täällä riittäisi vaikka loputtomiin, mutta olen oppinut jo ensimmäisenä kesänä hyväksymään keskeneräisyyden ja sen, että kaikki ei voi olla täydellistä – puutarhaprojekti on vuosien aikana hitaasti etenävä juttu, ei mikään yhden kesän projekti. Palsta ei juuri nyt näytä ihan yhtä upealta ja kukoistavalta kuin vuosi sitten edellisen omistajansa hoivissa, mutta ei sen tarvikaan. Se näyttää nyt enemmän minulta, vähän boheemimmalta ja rennolta.

Viime syksynä puutarhalla istuskeltiin vielä myöhään syyskuussakin, samaa toivoisin tältäkin vuodelta: ettei palstaa tarvisi laittaa talviteloille ennen lokakuuta. Pidetään peukkuja!

KAKSION REMONTTI, OSA 10: Lattian esittely

Kaupallinen yhteistyö: Tarkett

kaksion remontti lattia

Yksi hyvä puoli kesäloman loppumisessa on se, että remonttipostaukset alkavat taas täällä blogissa! Kesän aikana en ole ehtinyt juurikaan viettää aikaa uudessa kodissani, saati sitten miettiä remppahommia – yleensä kun olen ollut Helsingissä, olen ollut puutarhamökillä. Huomenna alkaa kuitenkin elokuu ja ensi viikolla työt, siispä on aika kääntää katseet taas kotipesään ja hoitaa viimeiset keskeneräiset asiat kuntoon: vielä on sähkötöitä, kaapin asennusta ja pientä maalaushommaa edessä.

Remonttisarjan kolmannessa osassa kirjoitin lattian valinnasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. En paljastanut silloin vielä lopullista lattiavalintaa, vaan lupasin paljastaa sen myöhemmin. Ja tadaa – nyt melkein 4 kuukautta myöhemmin on aika omistaa postaus pelkästään lattialle!

Parketti, johon lopulta päädyin, on Tarkettin Heritage-malliston Tammi Limestone. Ja se on aivan ihana! Halusin vaaleasävyisen, mutta kuitenkin puunvärisen lattian, jossa saisi näkyä puun oksat ja luonne – tässä lattiassa isot oksanjäljet ja värivaihtelut ovat syntyneet luonnon muovaamana. Kovavahaöljytyn Limestonen eläväinen pinta ja harjaus luovat vähän rustiikkisen vaikutelman, kuitenkin lattian yleisilme on mielestäni tarpeeksi minimalistinen, eikä liian maalaisromanttinen 60-luvun asuntoni tyyliin. Lattian väri sopii ihanasti asuntoni lämminsävyiseen, neutraaliin värimaailmaan.

Parin kuukauden kokemuksella uskaltaa jo onnitella itseään hyvästä valinnasta. Eläväpintaisessa lattiassa liat ja pölyt eivät näy läheskään niin helposti kuin valkoisessa tai vaaleanharmaassa lautalattiassa, millaiset edellisissä asunnoissani ovat olleet. Lattia tuntuu jalan alla mukavan pehmeältä ja lämpimältä, eikä se tunnu olevan erityisen naarmuherkkä. Tarvittaessa lattia voidaan hioa ja käsitellä uudestaan useammankin kerrann, joten uskon sen olevan varsin pitkäikäinen valinta.

Mitä tällainen parketti sitten maksaa? Tarkettin Heritage-malliston lattioiden neliöhinnat ovat 80-90e tuntumassa, eli tällaisen hiukan alle 40-neliöisen asunnon parketin hinnaksi tulee kolmisen tonnia. Jos ei itse osaa tai halua toimia asentajana, niin lisäksi päälle tulee tietysti asennuksen hinta, joka voi vaihdella paljonkin remonttifirmasta ja sopimuksesta riippuen. Tässä parketissa on liimaton 2 lock-lukitusjärkestelmä, jonka ansiosta käsistään kätevä tee se itse-ihminen voi hyvinkin selvitä asennuksesta itsekin.

Mitä mieltä olette lattiavalinnasta?

Kaksion remontti-sarjan aiemmat postaukset:

Lähtötilanne
Osa 1: Seinät alas
Osa 2: Odottelua ja vaikeita valintoja
Osa 3: Lattian valinta
Osa 4: Vihreä makuuhuone ja kodin muut maalisävyt
Osa 5: Kärsimättömyyttä ja takapakkeja
Osa 6: Keittiösuunnitelma pieneen kaksioon
Osa 7: Yksityiskohtia ja messinkirakkautta
Osa 8: Uuden keittiön esittely
Osa 9: Makuuhuone

Kesäruokaa: kermainen herkkusieni-perunapannu

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Viime aikoina on eletty onnellisia aikoja. Lähes joka päivä olen saanut syödäkseni jotain tuoretta, suoraan kasvimaalta nostettua. Aamut olen usein aloittanut jugurtilla itsepoimittujen marjojen kera ja lounaaksi olen tehnyt uusia perunoita voi-sipulikastikkeella useammin kuim jaksan edes muistaa. Mikään ei varmaan koskaan tule maistumaan niin hyvältä, kuin itse kasvatettu ruoka!

Kasvimaalta tulee parhaillaan paljon perunaa, kesäkurpitsoja ja marjoja, joten viime aikoina kokkailuni ovat pyörineet pitkälti näiden herkkujen ympärillä. Uusien pottujen lisäksi testissä ovat olleet täytetyt kesäkurpitsat, kesäkurpitsapasta, marjakiisselit (kiisseli on mielestäni ihan aliarvostettu herkku!) ja monenlaiset salaatit. Yhdeksi tämän kesän lempiresepteistäni on osottautunut tämä yksinkertainen peruna-herkkusienipaistos, joka valmistuu koti-tai mökkikeittiössä noin puolessa tunnissa ja vie aina kielen mennessään. En ole itse puutarhahommiltani joutanut vielä sienimetsään, siksi kaupan herkkusienet, mutta vielä herkullisempi tästä pannusta tulee jos käyttää vaikkapa kanttarellejä.

Iittalan Tools-ruuanvalmistusasiat ovat kokkailujeni kivijalka. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut kattilat ja pannut ovat käytännössä ikuisia, jos niitä vain huoltaa oikein. Yleensä valmistelen pannut öljyllä ennen käyttöä, jotta ruoka ei tartu pannuun kiinni niin helposta. Koska Tools-pannut ja kattilat ovat myös uuninkestäviä, ne sopivat mainiosti tällaisiin ruokiin, jotka siirretään liedellä paistamisen jälkeen uuniin. Tools-kattilat ovat muuten parhaillaan alennuksessa Iittalan verkkokaupassa, vinkkinä kaikille joiden keittiönkaapit kaipaavat tyylikästä mutta toimivaa täytettä.

Vegaaninen “pyttipannu” uusista perunoista, parsasta ja herkkusienistä

1 tlk kaurakermaa
4 rkl valkoviiniä
1 rkl kasvisfondia
1 valkosipulinkynsi
ripaus paprikajauhetta
n. 5 tuoretta parsaa (tai enemmän, jos haluat)
250g tuoreita herkkusieniä tai kanttarellejä
puoli kiloa uusia perunoita
suolaa ja pippuria

1. Pese perunat huolellisesti ja hienonna valkosipuli. Puhdista ja halkaise sienet. Huuhtele parsat, katkaise puumainen tyvi pois ja pilko ne kolmeen osaan.

2. Keitä perunoita hyvin suolatussa vededessä n. 10 minuuttia. Keittoajan loppupuolella lisää keitettyyn veteen myös parsat, ne saavat pehmetä vedessä n. 2 minuutin ajan.

3. Perunoiden kiehuessa paista sienet kullanruskeiksi uuninkestävällä paistinpannulla. Laita ensin pannulle tilkka öljyä ja anna pannun lämmetä kuumaksi, ennen kuin laitat sienet pannulle.

4. Sekoita kulhossa kaurakerma, valkoviini, hienonnettu valkosipuli, kasvisfondi ja paprikajauhe.

5. Lisää keitetyt perunat ja parsat sienten joukkoon pannulle. Kaada mukaan myös kermaseos ja mausta vielä suolalla ja pippurilla. Anna hautua muutaman minuutin ajan, kunnes alkoholi on haihtunut pois.

6. Lopuksi laita pannu 200-asteiseen uuniin 3 minuutiksi grillivastusten alle, jotta se saa kauniin värin. Tarjoile esimerkiksi raikkaan kesäsalaatin kera.

Kuvissa näkyvät Iittalan astiasarjat:

Raami
Teema Tiimi
Tools
Piano