*Sisältää tuotteita, josta on saatu alennusta
Kaksion remontti alkaa olla loppusuoralla. Huhtikuussa listaamastani keskeneräisten asioiden listalta on jäljellä enään keittiön hanan asennus, eteisen mittatilauskaapin saapuminen ja asennus (kaappi on kuitenkin jo tilattu!) ja makuuhuoneen ovien uudistus (tämä on omilla harteillani, joten siinä voi kestää). Loppusiivouksen ja hanan asennuksen jälkeen asunto on täysin valmis asuttavaksi – toki ensiksi pitää purkaa 10 pahvilaatikkoa ja etsiä tavaroilleni paikat. Ensimmäinen testiyö on kuitenkin vietetty jo uudessa kodissa ja tuntuuhan tämä melkein epätodelliselta: joulukuun lopulla kävin näytössä ja tein tarjouksen, ja nyt melkein 5 kuukauden jälkeen pääsen vihdoin muuttamaan sisään. Ihanaa!
Tänään remonttisarjassa esitellään kodin yksityiskohtia. Suuret linjat ovat aina ratkaisevia, mutta tarkasti valituilla yksityiskohdilla luodaan asuntoon viimeistelty tunnelma. Olen pyrkinyt itse valitsemaan sellaisia detaljeja, jotka sopisivat asunnon henkeen ja toisivat kauneutta arkeen. Sellaiset jotka ilahduttaisivat ja aiheuttaisivat ehkä jopa pieniä wow-fiiliksiä, mutta sopisivat kuitenkin saumattomasti juuri tämän kodin tunnelmaan.
Asuntoni on rakennettu 60-luvulla, mutta koko kämpässä ei yhtä valaisinkytkintä ja pistorasiaa lukuunottamatta ollut mitään, mikä muistuttaisi rakennusvuodesta. Halusin tuoda asuntoon vähän sen alkuperäistä henkeä, ja tällä kertaa se toteutui ovenpainikkeiden muodossa. Ovissa oli ennen muoviset peruskahvat, jotka eivät oikein sytyttäneet, joten hankin tilalle perinteiset 50-ja 60-luvun talojen “pukinsarvet” Domus Classicasta*. Olen niin iloinen, että löysin nuo kauniit messinkiset kahvat! Domus Classica on ylipäätään oikea aarreaitta vanhaa taloa rempatessa, sieltä löytyy loputtomiin ihania vaihtoehtoja vanhan ajan estetiikan rakastajille. Voisin viettää heidän Erottajan myymälässään aikaa ihan vain kierrelen ja ihaillen vaikka useamman tunnin.
Nuorempana en oikein pitänyt yhtään mistään kullanvärisestä tai messinkisestä. Siihen liittyi aiemmin itselläni aina jotenkin tunkkainen mielikuva – eipä liity enää. Pikkuhiljaa olen hankkinut kotiini messinkisiä esineitä ja ihastus on syventynyt. Pieni kastelukannu on parin vuoden takainen ostos H&M homesta, vanha vintagevalaisin on taas löytö ystävieni Stellan ja Jarnon kotikirppikseltä.
Keittiöön tulee myös messinkiset yksityiskohdat, hanaa, allasta ja vetimiä myöten, jotka kaikki tulevat A.S.Helsingöltä*. Kaikki taisi lähteä siitä, kun näin tuon Tapwellin kaunokaisen ja sen jälkeen tavallinen teräksinen hanavaihtoehto alkoi tuntua tylsältä. Se määritti sitten myös muut materiaalivalinnat. En malttaisi odottaa, että tuo upea hana saadaan jo asennettua ja käyttöön!
*merkityistä tuotteista saatu alennusta
Kaksion remontti-sarjan aiemmat postaukset:
Lähtötilanne
Osa 1: Seinät alas
Osa 2: Odottelua ja vaikeita valintoja
Osa 3: Lattian valinta
Osa 4: Vihreä makuuhuone ja kodin muut maalisävyt
Osa 5: Kärsimättömyyttä ja takapakkeja
Osa 6: Keittiösuunnitelma pieneen kaksioon
Siitä lähtien kun minulla on ollut oma puutarhapalsta, olen myös haaveillut kasvihuoneesta. Unelmieni kasvihuoneessa olisi tiililattia, ulkovalot ja sinne mahtuisi istutusten lisäksi pöytäryhmä. Kasvihuoneessa voisi viettää loppukesän tunnelmallisia illallisia ja siellä voisi kasvattaa tomaattien lisäksi kurkkuja ja vaikkapa viinirypäleitä. Siirtolapuutarhapalsta asettaa kuitenkin omat realiteettinsa: periaatteessa palstalle saisi laittaa ihan kunnon kasvihuoneen, mutta sitä varten tarvittaisi ensiksi luvat ja sopiva paikka. Kun palstan suunnitelmat ovat vielä itse mökin ja koko pihan osalta muuten auki, ei isompaan kasvihuoneeseen satsaus ole tuntunut tässä vaiheelta fiksulta.Sitten löysin pienen pihan pelastuksen, eli lavakaulusten päälle asetettavan pienoiskasvihuoneen! Nyt voin kokeilla tomaatin, paprikan ja yrttien kasvattamista ilman lupaprosesseja tai isompia pystytysprojekteja. Puisia lavakauluksia minulla olikin jo ennestään ja siskoni pystytti tuon kasvihuonerakennelman sen päälle tunnissa. Kasvatuslaatikoissa viljelykauden voi aloittaa jo tavallista kasvimaata aiemmin, koska lavakauluksen sisällä on lämpimämpää kuin ympäröivässä maassa.
Ennen laatikkoviljelyn aloittamista ja kasvihuoneen käyttöönottoa ja halusin tuunata hiukan lavakauluksia: vaalea tuore puupinta on toki kaunis, mutta omaan puutarhani laatikot näyttivät vähän liiankin uudenkarheilta. Lisäksi suojaamaton puupinta kestää käsiteltyä huonommin sateisessa ja epävakaisessa Suomen kesäsäässä. Käsittelin siis lavakaulukset Tikkurilan 
Lavakauluksen öljykäsittely on sopivan kevyt askare kevätpäivään: kaksikerroksisen 80x120cm lavakauluksen öljyämiseen kului noin puoli tuntia. Itse en hakenut täydellisen tarkkaa lopputulosta, sillä minun puutarhassani kaikki saa olla rennosti vähän sinne päin. Tarkempi öljyäjä olisi suojannut metalliset osat, minä vain pyyhkäisin ylimenevän öljyn kankaanpalalla pois metalliosista. Käytännössä käsiteltävä puupinta puhdistetaan ensin huolella, sen jälkeen öljy levitetään siveltimellä tai sienellä, ja parin minuutin jälkeen ylimääräinen öljy pyyhitään pois kankaanpalalla. Tarkemmat ohjeet työvaiheineen löydät 
Nyt pieni kasvimaani olisi valmis istutustöihin, tulisipa tulevasta kesästä suotuisa kasvatuspuuhilleni! Pääsen kevään aikana toteuttamaan myös lisää tällaisia pieniä pihan tuunaustöitä yhteistyössä