Puutarhakesän juhlakausi alkoi

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Olen viime aikoina viettänyt lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikani siirtolapuutarhalla. Tuntuu, että juuri nyt siellä olisi töitä ihan loputtomiin: pitäisi tehdä loput kylvöt, asentaa pioneille tuet, harventaa jo itäneet istutukset ja rikkaruohojakin olisi kitkettävänä loputtomiin. Ihan sama minne tahansa puutarhalla katsonkin, aina näen jotain korjattavaa tai kitkettävää. Jos muuta ei ehdi tekemään, niin ruoho pitää leikata vähintään kerran viikkoon ja istutuksia olisi hyvä käydä kastelemassa vähintään joka toinen päivä.

Jollekin tämä kuulostaa työleiripainajaiselta, mutta minä oikeastaan nautin tästä kaikesta. Puutarhalla puuhastelu on hyvää vastapainoa muulle työlle, täällä työnsä jäljen näkee samantien. Ja kylvöhommiin liittyy kutkuttava ajatus siitä, että jossain vaiheessa ne tuottavat ehkä satoakin, jos kaikki menee hyvin. Vaikkei satoa jostain syystä tulisikaan, niin kuopsuttelu on palkitsevaa itsessään – lähden joka kerta puutarhalta kotiin hymyssä suin, onnellisena.


Yritän kuitenkin muistutella usein itselleni, että mökillä kuuluu myös nauttia kesästä. Fyysisen puutarhatyön rinnalle pitää aina mahtua keinussa istuskelua, riippumatossa lojumista, kahvihetkiä ja puutarhajuhlia. Etenkin viimeksi mainittuja toivon erityisen paljon: mikään ei ole ihanampaa kuin pyytää ystäviä palstalle kylään, kattaa pöytä kukkien keskelle ja laittaa jotain isoa tai pientä tarjolle. Puutarhajuhlia voi järjestää ilman viikkojen valmisteluitakin, toisinaan riittää että kutsut yhden ystävän kahville ja joskus kavereita voi pyytää spontaanisti grillailemaan ja tuomaan tarjottavia mukanaan. Viime sunnuntaina järjestin pienet lettukestit, joissa osallistujina olivat minä, siskoni ja hänen kuukauden vanha tyttönsä. Tarjolla oli lettuja ja marjoja, miljöönä mitä upeimmin kukkiva puutarha – mitä muuta voisi puutarhajuhlilta toivoa?


Iittalan uudet, jalalliset kastehelmi-lasit sopivat ihanasti puutarhajuhlien tunnelmaan. Kun ensimmäisen kerran näin kuvat näistä uutuuksista, tuli mieleeni heti, että nuo sopisivat ihanasti puutarhamökille. Kaunis jalallinen lasi sopii sekä juomalasiksi että viinilasiksi, lisäksi lasit toimivat tarjoilukulhoina ja tarvittaessa myös kukkamaljakkoina. Mökillä monikäyttöisyys on valttia, eikä haittaa ole siitäkään, että nämä ovat varsin jämerää tekoa, eivätpä mene niin helposti rikki tiskatessa.

Uusia kastehelmi-laseja on saatavilla neljässä eri värissä: kirkas, pellava, vedensininen ja harmaa. Itse en panisi pahakseni, jos näitä laseja tulisi vielä vaaleanpunaisena, se väri sopisi tänne ihanasti. Mitä mieltä te olette uutuuksista?


Puutarhajuhlien kesäkausi on nyt avattu – tervetuloa helteet ja lämpimät kesäillat, minä ja palstani ovat valmiina!

KAKSION REMONTTI, OSA 8: Uuden keittiön esittely

Uuden keittiön esittely – kaupallinen yhteistyö: A.S.Helsingö

uuden keittiön esittely
Olen asunut uudessa kodissani nyt viikon verran. Olen tottunut jo uusiin kotikulmiini ja tämän lyhyen ajan perusteella voin jo sanoa, että viihdyn täällä. Kaikki palvelut ja hyvät yhteydet ovat lähellä, moni hyvä ystäväni asuu ihan kulmilla ja koiran kannalta alue on täynnä ihania lenkkimaastoja. Koti tuntuu päivä päivältä enemmän omalta, vaikka sisustus on vielä ihan kesken. Toistaiseksi olen herännyt joka päivä ihmettelemään että “asunko mä oikeasti täällä” ja “onko tää oikeasti mun ihan oma koti?”

Viime viikonloppuna sain vihdoin myös pahvilaatikkoelämän päätökseen. Tavarat ovat löytäneet paikkansa uudesta kodista ja hyllyt ovat täyttyneet tutuista tavaroista. Se on mahdollistanut myös sen, että olen viimein päässyt kuvailemaan kotia, kun jotain on näkyvissä laatikkomeren takaa. Tänään kaksion remontti-sarjassa siis vihdoin jotain valmista esittelyssä: ensimmäisenä vuoroon pääsee ehkä se tärkein, eli keittiö!

KAKSION REMONTTI, OSA 8: Uuden keittiön esittely
Tässä se on, uusi keittiö. Koko pienen kotini sydän ja keskipiste. Tämä tila on kokenut ehkä suurimman muodonmuutoksen koko asunnossa. Päätin siis lähtä remontoimaan keittiötä, koska halusin ennenkaikkea toimivamman, mutta tottakai myös visuaalisesti kauniimman tilan. Ennen keittiö oli ahdas ja pieni komero jossa ei mahtunut kunnolla työskentelemään, ikkunaa ei saanut kunnolla auki, laskutilaa oli todella vähän ja kalusteet olivat vähän aikansa eläneitä. Nyt minulla on avara avokeittiö, jossa kokkaus-ja leivontahullun on helppo viihtyä. Toki keittiö on edelleen pieni, mutta niin on koko kotikin, tämän isompaa tänne ei kauniisti olisi saanut mahtumaan.

Keittiöni ostin A.S.Helsingöltä ja aiemmassa keittiön suunnittelupostauksessa kerroin tarkemmin, miten koko hankintaprosessi eteni. Remontin materiaalivalinnat aiheuttivat erityisesti keittiön osalta päänvaivaa – kalliita kaapinovia ei lähdetä kuitenkaan ihan tuosta vain vaihtamaan, jos ne eivät jostain syystä miellytäkään. Nyt lopputuloksen ollessa valmis on kuitenkin helppo olla tyytyväinen, mielestäni keittiöni on aivan ihana! Sävyt ovat juuri oikealla tavalla lämpimiä, eivät likaisia, kuten pelkäsin.  Ovien malli on INGARÖ ja sävy kaunis Linen brown, joka jossain valossa näyttää enemmän harmaalta ja toisessa enemmän taas ruskealta. Olen älyttömän iloinen, että uskalsin lopulta ottaa jonkun muun värin kuin perusvalkoisen, vaikka pohdintojeni keskellä meinasinkin jo monta kertaa kääntyä sen pomminvarman vaihtoehdon puoleen.


Jouduin keittiösuunnittelussa tekemään myös muutamia kompromissejä. Olisi ollut kiva saada koko hanaseinä täyteen kaapistoa ja työtasoa, mutta ikkunan mataluuden vuoksi jouduimme jättämään ikkunan ja kaapistojen väliin pienen raon. Pelkäsin, että lopputulos tulisi näyttämään sekavalta tai oudolta, mutta ei tuosta raosta tullut yhtään niin paha kuin luulin! Tärkeintä on kuitenkin se, että ikkunat saa helposti auki.  Aion hankkia tuonne rakoon sellaisen kierrätyskalusteen, mihin kierrätetään pahvit, metalli ja lehdet. Altaan alla olevaan roskiskaappiin mahtuu sopivasti bio- ja sekajäte sekä muovi.

Muut kompromissit liittyvät jääkaappiin ja liesituulettimeen. Liesi ei mahtunut mitenkään hanaseinälle, joten joudun hankkimaan sellaisen tason päälle asennettavan liesituulettimen, jotka ovat mielestäni kaikki aika möhkälemäisiä ja rumia. Jääkaappi-pakastin on taas minimaalisen pieni, koska se tuli kokonaan tason alle. Yllättävän hyvin tuollainen pikkujääkaappikin kyllä vetää tavaraa! Mutta ehkä pitää vielä hankkia mökille arkkupakastin kompensoimaan nykyisen pakastelokerikon pienuutta.

KAKSION REMONTTI, OSA 8: Keittiön esittely
Yksi parhaimmista päätöksistä keittiöremontissa oli sijoittaa kvartsityötasoon. Se oli ehkä koko keittiön kallein osa, mutta silti joka pennin arvoinen. Mietin ensiksi marmoritasoa, mutta onneksi päädyin tähän, sillä kvartsi on marmoria kestävämpää ja laadukkaampaa, se kestää hyvin iskuja ja ei ime itseensä nesteitä. Kokemuksesta olen kuullut, että marmoritason kanssa täytyy olla hyvin varovainen ja käytännössä paljon kokkaavalle se ei ole kovin pitkäikäinen valinta. Pidän siitä, ettei työtaso ole ihan puhtaan valkoinen, vaan siinä on vähän marmorimainen, hyvin levollinen kuviointi.

Olen myös iloinen että päätin valita keittiöön messinkiset yksityiskohdat: altaan, hanan ja vetimet. Ihastuin heti ajatukseen messinkihanasta, mutta päätösvaiheessa iski pihiys ja budjettisyistä olin jo päätymässä tavanomaisempiin, kromin värisiin vaihtoehtoihin. Onneksi poikaystäväni yllytti valitsemaan sen, mistä pidin eniten, kyse oli kuitenkin vain parin sadan eroista. Messinkinen hana ja allas viimeistelevät koko keittiön ilmeen, tuovat maanläheisyyden keskelle ripauksen ylellisyyttä ja kiinnostavuutta.

Eniten rakastan uudessa keittiössäni kuitenkin tuota saareketta, tai virallisesti se taitaa olla niemeke. On ihanaa, kun voi kokkaillessa nähdä jotain muutakin kuin pelkän seinän! Lieden ääreltä avautuu näkymät olohuoneeseen ja olohuoneen ikkunasta ulos kadulle ja vastapäiseen puistoon. Niemekkeen äärellä on myös helppo monenkin ihmisen kokkailla: viime viikolla pari ystävääni kävi kylässä ja teimme yhdessä niemekkeen ääressä ruokaa, kolme ihmistä mahtui vaivatta työskentelemään sen ympärille.


Keittiössä on vielä vähän viimeisteltävää: tuo työtason valaisin vaihtuu, yläkaappeihin asennetaan hyllyt ja lieden päälle liesituuletin. Ei siis mitään kovin suurta enää, keittiö on ollut aktiivisessa käytössä kohta jo viikon ajan. Ja minulla on jo nyt sellainen kutina, että tässä keittiössä tullaan viettämään monia hyvin onnellisia ja elämänmakuisia hetkiä.

Miltä uusi keittiöni näyttää teidän mielestänne?


Kaksion remontti-sarjan aiemmat postaukset:

Lähtötilanne
Osa 1: Seinät alas
Osa 2: Odottelua ja vaikeita valintoja
Osa 3: Lattian valinta
Osa 4: Vihreä makuuhuone ja kodin muut maalisävyt
Osa 5: Kärsimättömyyttä ja takapakkeja
Osa 6: Keittiösuunnitelma pieneen kaksioon
Osa 7: Yksityiskohtia ja messinkirakkautta

Omasta maasta: helppo vegaaninen raparperipaistos

helppo vegaaninen raparperipaistos
Puutarhapalstalta pukkaa kovasti raparperiä. Mielessäni siintää raparperipiirakat,-siirapit ja mehut, ja ehkä ihan erityisesti Eeva Kolun kuusi vuotta sitten jakama Raparperisangria-resepti. Toistaiseksi en ole päässyt kokeilemaan oman maan raparpereistä vielä mitään muuta kuin tätä hyvin yksinkertaista paistosta. Se ei kauneudella tai ainesosien määrällä koreile, mutta kuten vanha sananlasku sanoo, paras piirakka on se tehty piirakka. Eli kiireiselle ja laiskalle kokille se tarkoittaa että mitä helpompi, sen herkumpi.

Sain tällä viikolla uuden kotini vihdoinkin säälliseen kuntoon ja päätin sen kunniaksi pyytää muutamia ystäviä kylään keskiviikko-iltana. Ennen ystävien saapumista kävin nopeasti palstalla leikkaamassa nurmen ja nappasin mukaan samalla pulleita raparperin varsia, joista tämäkin paistos syntyi. Ehkä se olikin se oman maan raparperi, joka sai maistumaan sen niin hyvältä! Mutta uskaltaisin kokeilla tätä myös kaupan raparperistä, jos omaa ei ole saatavilla. Tuoreen raparperin, sokerin ja muruvoiseoksen kanssa ei voi koskaan mennä kovin pahasti pieleen.



Vegaaninen raparperipaistos

n. 28cm vuokaan

n. 500g tuoretta raparperia (4 paksua vartta)
1 dl fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua
100g vegaanista margariinia (sininen keiju)
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoa
1 dl sokeria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Puhdista ja pilko raparperit ja asettele ne voidellun piirakkavuoan pohjalle. Ripottele päälle fariinisokeri ja sitruunamehu.

Nypi margariini, kaurahiutaleet, vehnäjauho ja sokeri murumaiseksi seokseksi. Murustele seos raparperien päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. puoli tuntia.

Tarjoile kaura-tai soijapohjaisen vaniljakastikkeen-tai jäätelön kera. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa Lidlin vaniljajätskiä, ja se oli todella hyvää!


Kokeile myös ihanaa vegaanista raparperigalettea! Mitä kaikkea te olette tehneet raparperistä?