Kaksion remontti, osa 12: Paljon remontti maksaa?

05.02.2020koti ja sisustus, remontti, yhteistyökaksion remontti hinta, paljon remontti maksaa, remontin hinta, remonttiViena

Kaupallinen yhteistyö: Fiksusti

Vuosi sitten tein elämäni suurimmat kaupat: ostin ensimmäisen ikioman asunnon. Pienen, tyydyttäväkuntoisen kaksion Kalliosta, 60-luvun talosta. Kohde ei ollut suinkaan muuttovalmis vaan päinvastoin: ostin tarkoituksella remppakuntoisen asunnon ja jo näytössä tutkailin rakenteita ja seiniä uudistukset mielessä. Asuntoni oli siis neliöhinnaltaan ostohetkellä hiukan alueen muita samankokoisia kohteita edullisempi, mutta kunnoltaan myös köykäisempi.

Ennen kuin omaa asuntoa lähtee remppaamaan tai tekee tarjouksen remontoitavasta kämpästä, kannattaa miettä huolella, mihin omat rahkeet ja budjetti riittävät. Pitäisikö asunnossa laittaa kaikki totaalisen uusiksi vai riittääkö pieni pintaremppa? Pystytkö remontoimaan itse tai saisitko joltain läheiseltäsi apua? Itse tiesin, että oma osaamiseni riittäisi kyllä maalaustöihin ja pieniin, hyvin yksinkertaisiin remppahommiin, mutta päätin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että tämä työ on annettava ammattilaisen hoidettavaksi. Remontin toteuttajaksi valikoitui täyden palvelun remontteihin ja erityisesti sisäremontteihin erikoistunut Fiksusti Oy.

Remontin valmistumisesta on kulunut jo yli puoli vuotta ja viimeisimmätkin remppalaskutkin on jo maksettu, joten nyt olen valmis puhumaan varmasti kaikkia kiinnostavasta asiasta: kuinka paljon kaikki maksoi?

Huom! Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Fiksusti Oy:n kanssa. Maksoin remonttitöistä heille normaalisti ja yhteistyöpostauksesta sovittiin vasta remontin jälkeen.

Kuinka laaja remontti kaksiossa toteutettiin?

Asunnossa laitettiin käytännössä kaikki uusiksi kaikissa huoneissa, kylpyhuonetta lukuunottamatta. Olohuoneen ja keittiön välinen seinä purettiin ja keittokomeron tilalle tuli avokeittiö saarekkeineen. Eteisestä purettiin kaapistot, tilalle asennettiin mittatilauskaappi ja kattoa laskettiin niin, että sähköasennukset ja valot saatiin siististi piiloon. Kaikkien huoneiden pinnat tasoitettiin ja maalattiin. Laattalattian ja laminaatin tilalle asennettiin parketti ja listat uusittiin. Vanhat ovet ja makuuhuoneen kaapistot kunnostettiin ja maalattiin ja vetimet vaihdettiin. Remontti vaati myös sähköasennuksia ja putkitöitä keittiössä.

Kylpyhuone oli asunnossani aika vasta toteutetun putkiremontin jäljiltä kunnossa, joten siihen ei tässä remontissa koskettu – hyvä niin, sillä kylppärin remontoiminen on kuulemma kaikkein kalleinta. Myöhemmin olen kyllä ajatellut tehdä kylpyhuoneeseen pientä freesausta.

Kuinka paljon kaksion remontti maksoi?

Asuntooni toteutetun remontin hinta oli yhteensä noin 28 000e.

Tästä 15k oli työn osuutta ja loput materiaaleja. Tämä laskelmani ei ole täysin tarkka etenkään materiaalien kohdalla, mutta kuitenkin suuntaa antava ja aika lähellä lopullista totuutta:

Urakkahinta sis. sähkö-ja putkityöt 17 000e (tästä n. 2000e materiaalikuluja)
Keittiö 5000e
Keittiön kodinkoneet 2000e
Parketti 2000e
Muut kulut (ovenkahvat, eteisen mittatilauskaappi, maalit yms) 2000e

(tähän on laskettu materiaalien arvioidut kustannukset. Tein jonkin verran eri toimijoiden kanssa yhteistöitä ja sain sitä kautta alennusta joistakin materiaaleista)

Mikä remontin hintaan vaikuttaa?

Yleensä suurin kustannus remontissa on työn osuus. Jos olet siis kätevä käsistäsi ja remontoit itse tai remonttitaitoinen sukulaisesi tulee apuun, saatat säästää pitkän pennin. Itse remontoiminen vaikkapa päivätyön ohella on kuitenkin helposti hyvin raskasta ja aikaavievää puuhaa, ja esimerkiksi sähkö-ja putkityöt on kuitenkin aina teetettävä ammattilaisella – ne ovat tunnetusti arvokasta puuhaa.

Jos palkkaat urakoitsijan, vaikuttaa hintaan paljon se, tehdäänkö remontti urakkana vai tuntityönä. Minun remonttini tehtiin urakkana ns. avaimet käteen-palveluna: Fiksusti Oy hoiti koko työn alusta loppuun saakka ns. avaimet käteen-palveluna ja vastasi siitä, että kaikki etukäteen sovitut asiat saatiin hoidettua. Heidän kauttaan hoituivat myös purku ja purkujätteen poisvienti, sähkö-ja putkityöt, asbestikartoitus ja esimerkiksi lupaprosessi taloyhtiön suuntaan. Itse valitsin vain materiaalit ja tein remonttisuunnitelman ja kävin säännöllisesti remonttityömaalla tarkastamassa, että hommat sujuvat kuten pitääkin.

Materiaalien hintaan voi taas paljon vaikuttaa itse. Viime vuosikymmenen alussa remppasimme pienen yksiön n. 3000e materiaalibudjetilla, mutta silloin lattiaksi valittiin hyvin edullinen laminaatti ja keittiö uudistettiin halvimmilla ovilla, tasoilla ja kodinkoneilla mitä Ikeasta löytyi. Nyt olin valmis sijoittamaan materiaaleihin hiukan enemmän, jotta kodistani tulisi juuri minun näköiseni ja tarpeitani palveleva. Mitä tiukemmat kriteerit on materiaalivalintojen suhteen, sitä korkeammalle remontin hinta todennäköisesti nousee.

Remontin lopullisiin kustannuksiin vaikuttaa myös muun muassa työn kesto: jos aikataulu on kiireinen, niin hintakin on yleensä kovempi. Toisaalta myös viivästynyt remontti voi tulla kalliiksi, jos asunnossa ei voi asua remontin ajan. Vastike ja lainanlyhennysten maksaminen samaan aikaan kun asuu vuokralla ei ole edullista sekään.

28k on aika paljon – mitä sillä saa?

Tiedän monen tuttavani remontoineen asuntoja halvemmalla kuin itse remontoin, mutta tiedän myös että halvalla ei aina saa hyvää. Olen kuullut kamalia kauhutarinoita siitä miten remontoidessa kaikki mahdollinen voi mennä pieleen: jollakulla urakoitsija ei vaan koskaan saapunut paikalle vaikka lupailikin ja toisella työn jälki oli luokattoman huonoa ja sitä jouduttiin itse jälkikäteen paikkailemaan. Jos jotain olen ymmärtänyt, niin hommansa sovitusti hoitava remontoitsija on kultaakin arvokkaampi löytö, josta kannattaa pitää kiinni. Siksi näin jälkikäteen tuntuu melkeinpä absurdilta, että omalla kohdallani kaikki sujui niin hyvin.

Remonttifirman valinnassa itselleni tärkein asia oli luotettavuus ja hyvä työnjälki. Fiksusti löytyi läheiseni suosituksen kautta ja referenssien ansiosta uskalsin luottaa, että remonttini hoidettaisiin huolellisesti. Meillä oli heti alusta saakka yhteinen hyvä ymmärrys siitä, miten muutostyöt hoidettaisiin ja yhteydenpito toimi loistavasti rempan alusta loppuun saakka. Remontoidessa ei kuitenkaan kaikki mene koskaan täydellisesti ja väärinymmärryksiä ja mokailuja sattuu – siksi olikin hienoa, että kommunikaatio toimi hyvin koko prosessin ajan. Kun joku seinä oli maalattu eri tavoin kuin itse olin toivonut, lähetin asiasta viestiä ja pian homma oli jo hoidossa. Kotiini sain aina hyväntuuliset ja mukavat tekijät, jotka tuntuivat pitävän hyvin tärkeänä sitä, että työn jälki olisi aina moitteetonta.

Maksoin remontista itseni kipeäksi, mutta sain sillä kodistani juuri sellaisen kuin toivoinkin. Markkinoilla olleet samankokoiset asunnot jotka olivat remontoituja ja hyväkuntoisia, olivat hintapyynniltään suunnilleen remppaan käyttämäni rahan verran arvokkaampia, mutta mikään niistä ei yleensä tyyliltään tai materiaalivalinnoiltaan tyydyttänyt minua täysin. Toisaalta remontin myötä asuntoni arvo on tietenkin myös noussut ja uskon että saan vielä omani pois. Ja vaikka jäisinkin hiukan miinukselle, niin laitan aika suuren arvon myös sille, että saan asua näin hyvin tehdyssä ja kauniissa kodissa. Näitä ennen vs. jälkeen-kuvia katsellessani en voi kuin todeta että kyllä todellakin kannatti – jokainen remonttiin käytetty penni tuo iloa nyt minulle joka päivä.

Kaksion remontti-sarjan aiemmat postaukset

Lähtötilanne
Osa 1: Seinät alas
Osa 2: Odottelua ja vaikeita valintoja
Osa 3: Lattian valinta
Osa 4: Vihreä makuuhuone ja kodin muut maalisävy
Osa 5: Kärsimättömyyttä ja takapakkeja
Osa 6: Keittiösuunnitelma pieneen kaksioon
Osa 7: Yksityiskohtia ja messinkirakkautta
Osa 8: Uuden keittiön esittely
Osa 9: Makuuhuone
Osa 10: Lattian esittely
Osa 11: Liesituuletin ja muita viimeistelyjä

2019 – mitä opin ja koin

08.01.2020pohdintaapohdintaaViena

Jätin vuoden 2019 taakseni kiitollisuudella ja ilolla. Mennyt vuosi oli ehkä tähänastisen elämäni raskain, vaikka lähtökohtaisesti kaikki oli hyvin: pysyin terveenä, minulla oli töitä, ystäviä ja paljon rakkautta ympärilläni. Samaan aikaan elämässäni tapahtui kuitenkin monia muutoksia ja isoja juttuja: muutin kahteen kertaan, ostin ja remontoin asunnon, erosin parisuhteesta, aloitin opinnot, tein älyttömästi töitä ja ajoin itseni lähes työuupumuksen partaalle. Nyt on hyvä aika käydä läpi mennyt ja tehdä viime vuoden tilinpäätös, yhdeksän tykätyimmän instagram-kuvan siivittämänä: mitä opin ja koin vuonna 2019?

Sydänsuruista

Kävin viime kesän aikana läpi raskaan eroprosessin. Itse ero sujui niin kauniisti kuin ero nyt vain voi sujua: ensin pidimme taukoa, annoimme toisillemme miettimisaikaa ja pohdimme tahoillamme mitä oikeasti haluamme parisuhteelta. Sitten eräänä lämpimänä kesäiltana valvoimme jutellen aamuun saakka, joimme tonkan viiniä ja päätimme jatkaa matkaamme eri suuntiin. Meillä oli paljon rakkautta, ihanat yhteiset kaksi vuotta ja roppakaupalla hyviä muistoja, mutta myös aika erilaiset ajatukset tulevaisuudesta ja elämästä ylipäätään. Molemmat olivat tienneet jo jonkin aikaa, että jotain pitäisi tapahtua, ja ero oli molempien mielestä hyvä ja oikea päätös. Se ei silti tehnyt siitä helppoa.

Koin elämäni ensimmäiset oikeasti raastavat sydänsurut. Vaikka tiesin tehneeni parhaan mahdollisen päätöksen, tunteet eivät kulkeneet samaa tahtia järjen kanssa. Tuntui pitkään siltä, etten voisi enää koskaan ihastua tai rakastua kehenkään uudelleen. Olen ollut aina aika nopea prosessoimaan asioita ja tuntui järkyttävältä, kun erosta ylipääseminen tuntui kestävän loputtomiin. Nyt, yli puoli vuotta myöhemmin olen kuitenkin iloinen siitä, miten asiat menivät: voin muistella menneitä hyvillä mielin, ilman katkeruutta, ilman menneeseen haikailemista. Opin taas uudelleen sen minkä oikeastaan tiesin jo ennestään: aika parantaa ja joitakin asioita ei voi vain kiirehtiä vaikka haluaisikin.

Ystävyydestä

Vuosi 2019 oli minulle ystävyyden vuosi. Kun mietin vuoden kohokohtia, niin mieleeni tulevat juurikin ystävien kanssa vietetyt hetket: aamuyön tanssit ja laulut Bättre Folkissa auringon noustessa porukalla, jossa nuorin oli 18 ja vanhin 45. Downton Abbey-henkiset juhlat, ulkoilmaleffanäytös ja elokuinen illallinen puutarhalla. Ystävien häät, jatkot ja jatkojen jatkot keskeneräisessä kodissani, josta viimeiset vieraat lähtivät aamuyhdeksältä. Monet arkiset syysillat, kun olen istunut töiden jälkeen ystäväni luona avautumassa elämästäni tai hän minun luonani (kun emme ehtineet nähdä, puhuimme pitkään puhelimessa). Ja kaikki muut isot ja pienet hetket, jotka sain jakaa ihanien ystävieni kanssa – ne olivat älyttömän tärkeitä.

Opin viime vuonna pyytämään apua ystäviltäni silloin, kun sitä tarvitsin. Kun ahdisti tai olo oli yksinäinen, sain tukea ja juttuseuraa. Kun erotilanteessa piti yhtäkkiä saada kamat muutettua poikaystävän luota omaan kotiin, sain ystäväni samana päivänä avuksi. Kun remppafirma ei ehtinyt tulla kiinnittämään hyllyä seinälle, riensi kaveri hätiin. Jostain syystä se vanha “en haluais vaivata ketään”-ajatus hiipii hirveän usein mieliin silloinkin, kun oikeasti on hätä, vaikka itsekin mielellään auttaa läheisiä kun tarve on. Kukaan ei pärjää eikä kenenkään tarvitse pärjätä yksin.

Puutarhanhoidosta

Tämä oli yksi lempiasioistani. Vietin ensimmäisen kokonaisen siirtolapuutarhakesän ja rakastin sitä. Mikään ei ole pitkään aikaan tuntunut niin paljon omalta jutulta kuin puutarhanhoito ja siirtolapuutarhaelämä ylipäätään. Kausi alkoi huhtikuussa ja päättyi lokakuussa ja nyt ikävöin jo suunnattomasti kuokkimisen pariin. Puutarhani ei pysynyt läheskään yhtä hienossa kunnossa kuin se oli silloin kun sen hankin, mutta se ei nyt ollut tarkoituskaan. Sain mukavasti satoa ja nautin mielettömästä kukkaloistosta. Opin ainakin sen, että kesäkurpitsaa kannattaa tulevina vuosina kylvää hiukan vähemmän ja sen, että puutarha pärjää kyllä itsekseen, vaikkei siellä joka päivä ehtisikään käydä. Opin myös poistamaan varkaita tomaatintaimista, lannoittamaan oikein ja ainakin 50 uuden perennan nimen. Enkä malta odottaa uutta puutarhakesää!

Asunnon ostamisesta ja remontoimisesta

Vuosi sitten tein tarjouksen pienestä kaksiosta hakaniemen kupeessa ja vuodenvaihteen tienoilla sain tietää tarjoukseni menneen läpi. Siitä alkoi puoli vuotta kestänyt prosessi: ensin odotettiin asunnon vapautumista, sitten remppalupaa isännöitsijältä, sitten itse rempan valmistumista. Muutin uuteen kotiini toukokuun lopussa ja viimeiset irtolistat ja hyllyt saatiin paikoilleen syksyllä. Olen ylpeä itsestäni ja siitä, miten sain ihan itse hoidettua koko prosessin kunnialla läpi maaliin saakka. Ostotarjoukset, remontin suunnittelu, työmiesten palkkaaminen, remppaluvan hakeminen isännöitsijältä, materiaalien ja kalusteiden valinnat.. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että uskaltaisin lähteä tällaiseen yksin! Viime vuonna remontti vei kaikki rahani ja lähes hiukset päästäni, mutta silti voisin nyt taas remppapölyn laskeudettua lähteä samaan hommaan uudestaan. Mutta ei kuitenkaan vielä tänä vuonna..

Syksyllä tykätty kaksion remontti-postaussarja eli vähän hiljaiseloa, mutta pian on tulossa taas jatkoa ainakin ennen / jälkeen-kuvien ja budjettiasioiden muodossa.

Töistä, opinnoista ja tulevaisuuden haaveista

Yksi suurimmista viime vuoden eväistä oli jonkinlainen ammatillinen herääminen. Olen tehnyt pitkään rinnakkain kahta ihan erilaista työtä someammattilaisena ja kuoronjohtajana ja se on sopinut minulle aivan hyvin. Viime vuonna päätin kuitenkin alkaa panostamaan tietoisesti vähän enemmän muusikkouraan ja hakeutua jatko-opintoihin – halusin katsoa tämän kortin nyt, myöhemmin siihen ei ehkä olisi enää mahdollisuutta. Tein siis viime vuonna aiempaa enemmän töitä kuoromusiikin parissa ja syksyllä aloitin kahden vuoden kuoronjohtokurssin, ja haaveenani olisi hakeutua ehkä vielä ihan täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Olen paininut ammatillisen identiteettikriisin kanssa paljon ja tullut siihen tulokseen, että jos on löytänyt jonkun asian mitä haluaa tehdä, niin silloin sitä on tehtävä. Että tässä nyt sitten yritetään.

Vaikka tein viime vuonna enemmän töitä kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni, niin tienasin silti vähemmän kuin aiempana vuonna. Opiskelustahan ei saa rahaa (vaan päinvastoin) ja on muutenkin päivänselvää, että apurahojen ja valtion tukien turvin toimivassa klassisen musiikin maailmassa palkkiot ovat ihan eri galaxissa kuin somemarkkinoinnin maailmassa. Joku ääni sisälläni kertoo silti, että olen oikealla tiellä: ehkä en kirjoita blogia tai kuvaa elämääni someen ikuisesti, mutta musiikin tekemisestä tuskin luovun niin kauan kuin hengitän. En silti suunnittele luopuvani kirjoittamisesta ja kuvaamisestakaan – niistä on tullut myös merkittävä osa elämääni ja tärkeä itseilmaisun muoto.

Nyt uuden vuoden alkaessa olen taas ihan tuntemattoman edessä. Suuntaviivat on hahmoteltu ja monet työjutut jo sovittu loppuvuoteen saakka, mutta silti kaikki on kuitenkin ihan auki. Jostain syystä minulla on kuitenkin sellainen aavistus, että tästä vuodesta voi tulla ihan mahtava – ja siitä aavistuksesta aion pitää kiinni. Ihanaa vuotta 2020 teille kaikille!

Joulu saa tulla

18.12.2019juhlat, kattaus, koti ja sisustus, suomalainen design, yhteistyöiittala, joulu, tsaikkaViena

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Tänään on vuoden viimeinen työpäivä, huomenna alkaa loma! Tuntuu absurdilta ja ihmeelliseltä, että edessä on kolme täyttä viikkoa, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Odotan lomalta eniten päiviä, jolloin voi löhöillä vaikka aamusta iltaan sängyssä, olovaatteissa hengailua ja sitä, että pelkkä oleminen alkaa jo tylsistyttää. Sunnuntaina juna lähtee kohti Oulua, pyhien jälkeen palaan takaisin Helsinkiin ja Uuden vuoden jälkeen suuntaamme pienellä ystäväporukalla Tallinnaan. Muita suunnittelmia ei ole ja hyvä niin – haluan jättää tilaa pelkästään olemiselle ja levolle.

Joululoman aloitan järjestämällä ystävilleni joulubrunssin täällä Helsingissä. Ensimmäistä kertaa ikinä kutsun pieneen kotiini vähän isomman joukon ihmisiä, jännittää nähdä miten täällä tila ja happi riittää. Jollekin toiselle tällaisten juhlien järjestäminen voisi olla iso stressi, mutta minulle se on ilo: en tiedä mitään parempaa kuin se, kun saa ystäviä kylään ja voi laittaa kodin kauniiksi ja pöydän koreaksi ystäviä varten. Olen suunnitellut jo jouluiset tarjottavat, testannut glögireseptin ja laatinut täydellisen joulusoittolistan, paljon muuta ei tunnelmalliseen brunssihetkeen tarvitakaan.

Koti on jo valmis joulunviettoon ja juhlia varten: joulukuusi on tuotu tupaan ja koristeltu, jouluvalot laitettu ikkunaan ja jouluiset astiat kaivettu esiin. Iittalan Tsaikka-lasit ovat kuuluneet joulunalusaikaani jo muutaman vuoden ajan ja ilahduin kovasti, kun tänä vuonna niistä tuli tuo kaunis ruusukultainen versio. Olen kerran löytänyt kirppikseltä yhden messinkisen Tsaikan ja nyt sekoittelen iloisesti eri metallinvärejä keskenään – Nappula-kynttilänjaloissakin messinki ja teräs saavat olla samassa pöydässä kaikessa sovussa. Kattauksessa muutenkin enemmän on mielestäni enemmän – jouluna kaikki saa näyttää runsaalta ja rönsyilevältä, minimalismi sopii paremmin kevätsesonkiin.

Joulusisustukseeni kuuluvat lisäksi myös kauniit lasiset joulupallot, jotka sopivat kuusen lisäksi myös pöydän koristeluun – on aina juhlahetki kun pallot saa kaivaa esiin kauniista laatikoistaan ja ottaa esille. Iki-ihana Sarpaneva-pata on lahja 10 vuoden takaa ja siinä valmistuu mielestäni maailman paras riisipuuro. Tänä vuonna uusina astioina kotiini saapuneet Raami-kuohuviinilasit ja ruusukultaiset Citterio-aterimet ovat mielestäni jo klassikoita syntyessään, uskon niiden tulleen juhla kattauksiini jäädäkseen.

Koti on valmiina jouluun ja niin olen minäkin. Mennyt syksy on ollut aika rankka: vapaapäivät ovat olleet harvassa, yöunet jääneet liian usein liian lyhyiksi ja harteilla on ollut vähän liikaa kannettavaa. Se on välittynyt teille blogini lukijoilleni ehkä siinä, että sisältöä on ilmestynyt tänne aika harvakseltaan. Voi olla että nyt jouluaikanakin somekanavani pysyvät hiljaisina, tai sitten innostunkin kaiken vapaa-ajan keskellä kirjoittelemaan useammin. Missään tapauksessa en aio kuitenkaan hiljentyä täysin, vaikka olenkin kyllä pohtinut blogini tulevaisuutta. Haluaisin jatkossa kirjoittaa aiempaakin enemmän luovia, omia tekstejäni ja kehittyä kirjoittajana – olisi ihana kuulla teiltä, millaisia juttuja te tulevaisuudessa minulta erityisesti toivoisitte! Pohdiskelua elämästä, visuaalista inspiraatiota vai jotain muuta? Jätä ajatuksesi tähän postaukseen ja olet mukana ihanien ruusukultaisten Tsaikka-lasien arvonnassa.

ARVONTA!

Kommentoi tähän postaukseen Su 22.12. klo 15 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Voittaja saa 6 kpl Iittalan ruusukultaista Tsaikka-laseja (3×2 pakkaukset, arvo 149,70e). Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Jouluinspiraatiota Iittalan tapaan aiemmilta vuosilta:

‘Tis the Season
Tervetuloa, joulusesonki!